Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
21.9.05Pitäisi lähteä suihkuun ja koululle, ei vain mitenkään huvita. Leikittelen ajatuksella etten tänäänkään vaivautuisi paikalle. Se olisi kuitenkin typerää, sillä vaihtoinfo on kahdelta ja sinne olen kuitenkin menossa. Joten ehkäpä tämän kirjoitettuani saan itseni suihkuun ja raahattua koululle kirjallisuustunnille. Motivaatio on vaan niin nollissa nykyään, ei huvita, ei jaksa, väsyttää. Vatsa on hieman paremmassa kunnossa tänään kuin eilen, jotain positiivista.Juteltiin eilen duunivuoron jälkeen Sedän kanssa. Meistä. Tuntuikin, että vähän aikaa oli hiljaisempaa tunteiden roihuamisen suhteen, toista ei enää ajatellut joka minuutti, ei ikävöinyt enää alati. Eilen olin kuitenkin tositosi hempeällä ja haikealla mielellä ja kaikenlisäksi oikein halipulainen. Teki mieli mutista toisen puseroon, että oon aivan head over heels-rakastunut siihen. Jätin moisen tunnustuksen kuitenkin tekemättä. Mä joskus sanoin Sedälle, että en huolisi sitä, jos se olisi sinkku. Mä myös sanoin, että mä tiedän mitä mä teen ja osaan kyllä pitää huolen itsestäni ja tunteistani. Ja senkin olen sanonut, että meidän juttu loppuu heti, jos toinen rakastuu toiseen. Setä sanoi miettineensä näitä. Sitä, kuinka tekisi mieli jättää kaikki paska taakseen ja elää mun kanssa, ainakin yrittää. Mä lakkasin kauan sitten uskomasta, että meille jokaiselle on olemassa joku, se yksi ja oikea. Nyt oon kuitenkin joutunut miettimään, että MITÄS JOS Setä sattuisi olemaan se mun oikeani? Elämäni mies? Uskallanko mä ottaa riskin ja kääntää selkäni tälle kaikelle ja mahdollisesti menettää jotain uskomattoman ihanaa? Miksei tää voinut olla vaan seksisuhde? Miksi meidän pitää tuntea kaikenlaista toisiamme kohtaan.. Älytöntä. Aikuiset ihmiset, saatana. 10:54 # |
|
|
|
|
