Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
26.8.05Sovittiin jo alkuviikosta, että nähdään torstaina, koska Setä tulee tänne työhaastatteluun silloin. Eilen sitten oli vihdoin torstai.. (Huokaus.)Mua ei tietenkään jännittänyt yhtään, koska onhan se mulle jo niin tuttu ihminen. Silti oli vähän hassu fiilis, koska siirtyminen sen näkymättömän rajan yli on tapahtunut muutoin kuin kasvotusten. Viestein, puhelimitse ja sähköpostilla olemme koittaneet selvittää fiiliksiämme ja se on tehnyt tilanteesta jotenkin epätodellisen. Pohdin etukäteen juttuja, kuten "mitä jos tätä ei olekaan tapahtunut ja me ollaan kuviteltu vaan koko homma?" ja "mitä jos se ei taas elävänä edessäni sytytäkään mua?". Eipä pelkoa moisesta. Jo kaukaa katsottuna Setä näytti syötävän suloiselta, ihan kuin aina ennenkin ja lähestyessä sitä tuntui vatsanpohjassa kivalta. Halatessa kaikki oli turvallista, tuttua. Kävelimme Lintsin puiston sorsalammelle ja siellä penkillä istuessa kului tovi jos toinenkin. Istuin sen kainalossa ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Koko ajan ilmassa tuntui se aiemmin suutelematon suudelma, jonka tiesin olevan tulossa. Kaikki oli söpöä, hellää, herkkää. Lämmin päivä, kaunis lampimaisema, syleilevä pari, aivan postikorttimaista.. Kunnes eräs löysi sen yhden paikan, jota suutelemalla meikäläisestä saa irti mitä ihmeellisimpiä ääniä ja nytkähdyksiä. Sen jälkeen deittien luonne hellästä ja herkästä muuttui hieman toiseen suuntaan. Viisi tuntia meni kuin siivillä ja sinä aikana olimme paenneet sadetta milloin minkäkin puun alle kiinni toisissamme, köpötelleet Pasilasta Töölön kautta keskustaan ja edelleen Hietsuun, suudelleet satoja kertoja ja kirjaimellisesti nauttineet toistemme seurasta. (Pahoitteluni niille äideille ja lapsille, joille mahdollisesti aiheutimme traumoja eräässä suojaisessa paikassa!) Kova ikävä jäytää jo nyt. Onneksi puhelin on keksitty.. 11:53 # |
|
|
|
|
