Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.8.05Otsaan sattuu, seinä on paikoillaan. Revin sydäntä rinnasta molemmilla käsillä. Mietin, pyörittelen ja pohdin. Koitan olla fiksu ja puhua toiselle järkeä. Koitan sammuttaa sisälläni roihuavan palon, vaikka tiedän ettei sitä saa enää sammumaan kuin Hän. Vain sytyttääkseen sen uudestaan.."Voi pikkuista, voi kun setä pääsis huolehtii susta.." Lopeta, mulle tulee ihan kauhee ikävä sua. Sun käsiä, sun kosketusta, sun hymyä, sun silmiä, SUA. Lopeta ja anna mulle sitä aikaa! Anna mun vierottaa itseni susta, lopettaa sun ajatteleminen. Mä melkein onnistuin siinä jo kerran eikä sun viestit auta yhtään. "Voinko soittaa sulle puolen tunnin sisällä, vai menetkö nukkuu?" Et voi! Älä soita mulle, en haluu kuulla sun ääntä. En haluu alkaa ikävöimään sua tän enempää. Älä sano mulle niitä asioita, jotka haluan kuulla. Älä saa mua tuntemaan näin, äläkä kerro kuinka paljon välität. Älä tee tätä mulle... Mil on oikeesti väliä? Mikä lopulta on tärkeintä? Mikä on oikeesti merkitsee? Mitä mä tarvitsen? Puhelin soi. Meen vastaamaan.. 21:56 # |
|
|
|
|
