Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
7.6.05Tein juuri jotain, mitä en olisi uskonut tekeväni: tekstailin tinasotilas-eksäni kanssa, ihan viattomasti kuulumisia. Hassua, kuinka en tunne mitään. Olihan se kiihkeä ja tunteikas suhde, melkoista vuoristorataa ja draamaa. Sellaisilla on kuitenkin tapana päättyä ennenkuin kunnolla alkavatkaan, enkä todellakaan kaipaa sitä takaisin. Outoa, miten paskana olin sen suhteen pyörteissä, mutta ehkä se todistaa, etten todellakaan osaa rakastaa. Yhtä outoa nimittäin on se, etten loppuen lopuksi vuodattanut ainuttakaan kyyneltä kyseisen ihmisen perään..Kaipa tunnevammaisuus sitten tarttuu. Tai sitten jossain mun aivojen perukoilla on nappi, jota hypotalamus pitää off-asennossa väkisin. "Ei vielä, ei tämä ole SE, johon kannattaa tunteitaan tuhlata. Etkö muista miten aiemmin kävi??" Hittoon miehet. Ei oikeesti vois tällä hetkellä vähempää kiinnostaa mitkään kaksilahkeiset. Haluaisin kovasti mennä vyöhyketerapiaan, mutta en ole vielä löytänyt sopivaa paikkaa. Salillekin pitäisi raahautua, harmittaa kun työsuhdesali on niin kaukana, että puhutaan tosiaan raahautumisesta. Tänään pengoin äipällä joitakin kirjojani ja tuli kova hinku vaan maata ja lukea. Ahmia kirjoja, nauttia olosta. Hirmu saamaton fiilis vaan, epätodellinen. Lomako? Nytkö? Weird.. Josko nukkumaan, aamulla siivousta, huonekalujen järjestelyä jne. Illalla grillipileet, namnam. 01:30 # |
|
|
|
|
