Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
4.6.05It's the end of the world as we know it..And I feel fine. R.E.M. Tämä helvetin päivä koittaa joka kevät. Tänä vuonna tuntuu kovin rankalta, jouduinhan sanomaan hyvästit niin monelle rakkaalle oppilaalle. Viides vuosi päättyi ja ne rasavillit, joiden kanssa on tullut kättä väännettyä matkan varrella, kasvoivat jossain vaiheessa hienoiksi nuoriksi ja saivat tänään peruskoulun päättötodistuksensa. Kyyneleitä oli turha pidätellä, kun halasimme viimeistä kertaa. Tuntuu kovin haikealta ja vaikka olenkin ylpeä monien saavutuksista, on sydänalassa silti huoli toisten puolesta. Miten pärjää se poika, joka kertoi viidennellä luokalla menevänsä kanssani naimisiin ja jota tänään vannotin etsimään minut käsiinsä kahden vuoden päästä? Mitä kuuluu hänelle, jonka äiti menehtyi alkuvuodesta syöpään? Entä hän, jonka vanhemmat juuri erosivat? Entä se yksi, jonka kehoituksesta latasin koneelleni parhaat rap-biisit? Tai ne pojat, jotka ylittivät itsensä esittäessään joulujuhlissa pikkutuhman tonttutanssin? This one goes out to the one I love This one goes out to the one I've left behind R.E.M. Nauttikaa elämästä ja pärjätkää. Nykäiskää hihasta kaupungilla, jos tavataan. Toivottavasti myöhemmin miettiessänne kouluvuosia muistaisitte niiden monien maikkojen kasvoista myös omani. Teitä en unohda. <3 Liittyi tähän päivään jotain hyvääkin. Jos en pääse opiskelemaan, niin mulla on varma työpaikka samassa koulussa. Eli syksy on turvattu, kävi sitten kummin vain. 13:10 # |
|
|
|
|
