Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.5.05Vatsan tilanne on viikossa muuttunut satunnaisesti kipuilevasta "au, vähän vihlaisi"-modesta "vittu-saatana-perkele-mä-tapan-kohta-jonkun-jos-tää-kipu-ei-lakkaa"-modeen. Miellyttävää, not. Leikkauksen jälkitarkastustähy on vihdoin ja viimein kahden viikon sisään ja varsinainen lekuriaika juhannuksen jälkeen. Oma fiilis on tällä hetkellä, että tilanne on muuttunut joulusta a) huonompaan suuntaan b) jumalattoman huonoon suuntaan, jolloin edessä on a) uusi leikkaus tai b) jatkuvia vitullisia kipuja. Mä en ala mitään, jos mun elämäni kesä menee viduiks tän kipuilun takia!Onnen Päivillä on tietysti osuutensa asiaan. Hormonit pistää muutenkin vatsan sekaisin ja jos nää kivut laantuu viikossa, niin sitten kyseessä on ollut vaan vähän isompi sekaantuminen. Huomenna lähdetään Eekan ja teinixien kanssa pöpelikköön viikonlopuksi, joten saisi mun puolesta vähän rauhoittua tuo masu.. Tänään piti palauttaa valmennuskurssilla tehtävä essee, jota kirjoittelin eilen ja tänään. Ajattelin sen äsken kirjoittaa loppuun ja lähettää opettajalle, mutta paskat. En ole tyytyväinen tekstiin ja aihekin on ärsyttävän hankala. Anti olla. Katsotaan, jos jaksan tehdä sen sunnuntaina valmiiksi, mutta tuskinpa. En ole pakannut vielä omia, saati koiran kamoja viikonloppua varten. Mitä sitä nyt muuta tarttisi kuin puhtaita vaihtovaatteita, makuupussin ja tupakkaa? Ehtii ne huomennakin heittää repun pohjalle. Toivottavasti. Pääsykoeahdistus alkaa päästä valloilleen. "Mähän perkele pääsen sinne"-uho ja "Vittu tästä tule lasta eikä paskaa"-fiilis vaihtelee päivittäin. Nyt olisi oiva aika saada kunnon masennuskohtaus ja paskoa elämänsä oikein huolella. Nojoo, kattoo nyt. Josko koira nopeelle pisulle ja itekin punkkaan. Luvattoman aikasin taas töihin, yäh saatana. 00:16 # |
|
|
|
|
