Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
5.5.05Mistähän sitä kirjoittaisi? Siitä, kuinka on niin kiirettä koko ajan? Vaiko siitä, kuinka poden huonoa omaatuntoa, etten ole lukenut tarpeeksi pääsykokeisiin? Vaiko kenties siitä, kuinka onnellinen olen itseni kanssa?Mietin tänään viime kesää ja sitä kuinka "itsenäinen" silloin olin. "Villi, nuori ja vapaa" ja muuta paskaa. Uskallan väittää, että olen harrastanut viime vuosina enemmän itsetutkiskelua kuin useimmat ihmiset ylipäätään. Sairaalassa maatessa oli aikaa miettiä ja tehdä päätöksiä. Samoja keskusteluja olen käynyt itseni kanssa ennenkin. Joinakin aikoina vähemmän, toisinaan taas lähes päivittäin, viikottain. Olen aina uskonut siihen, että yksinoleminen tekee ihmiselle hyvää. Ennen pelkäsin sitä, mutta nyt jo vuosia olen nauttinut yksinolosta ja kuvitellut osaavani sen taidon. Kuitenkin vasta nyt tunnen olevani jollain aivan täysin toisella tasolla itseni kanssa. Viime kesä oli vain näennäistä yksinoloa, näennäistä hyvää fiilistä. Vasta nyt tuntuu siltä, että olen vihdoin löytänyt sen, mitä olen vuosia ihmetellyt ja pohtinut. Sen palan itsestäni, jota en tiennyt olevankaan. Olenko kenties hehkuttanut lähiaikoina sitä, kuinka en tarvitse miestä ja on ihanaa olla sinkku ja plaaplaa? Jep, olen. Se ei silti saatana vieköön tarkoita sitä, etteikö mua saisi harmittaa se, että se viimekesäinen ihana mies mun duunista (joka silloin oli sinkku) on nyt seurustelusuhteessa. Jumalauta, jos koko viime kesän lämmittelee uunia, niin on se nyt saatana, että joku muu menee siinä leipomaan! Nojoo. En kaipaa nyt elämääni mitään hankaloittavia tekijöitä. Miksi seurustella vain seurustelun vuoksi? En käsitä näitä "mä tarviin miehen"-juttuja. Mä tarviin säännöllisesti seksiä, piste. Renkaat vaihdan itse ja lamput menee kattoon pienellä väkerryksellä. En silti halua olla mikään "äijämuija", telaketjufeministi tai rekkamieslesbo. Musta on kivaa olla tyttö ja tehdä tyttömäisiä juttuja, mutta silti osata vähän perusasioita. Yhtä kivaa on myös olla autuaan tietämätön miesten maailmasta (moottoreista, työkalupakin sisällöstä, jalkapallon säännöistä jne) ja räpsytellä ripsiä niille, joilta tätä infoa kaipaan. Tää postaus on yhtä sekava kuin mun elämänikin tällä hetkellä. Selkeä kuva, jonka palaset ovat vielä vähän hajallaan. Osa palasista järjestyy ajan mittaan, kesän tultua. Loput tyhjät aukot pyrin täyttämään ihanilla asioilla. Just alkoi itkettämään, on ollut aika raskas viikko. Olo on seesteinen, väsynyt ja jotensakin onnellinen. Takana painaa kuitenkin työasiat. Ei ole helppoa selvitellä lapsen itsemurha-aikeita ja pitää omia tunteitaan erossa. Nyt voisin kuitenkin lähteä hauvan kanssa iltalenkille, pitkä ja työntäyteinen viikonloppu tekee tuloaan ja tarvitsen kunnon unet. Palailen astialle, kunhan taas löydän sopivan raon. 22:46 # |
|
|
|
|
