Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
16.3.05Tajusin juuri, kun mietin viimeöistä untani, etten ole vähään aikaan oikeastaan unia nähnytkään. Mistä lie johtunut, väsymyksestä tai liian pitkistä yöunista. Viime yönä nukuin reilu nelisen tuntia ja heräsin kesken aivan ihanan unen. Unessa olin rakastunut erääseen tuntemaani mieheen ja hän minuun. Katseiden vaihtoa ja flirttailua, joka oli juuri huipentumassa miehen jäämiseen luokseni, kun kännykkä herätti. Olisin niin mielelläni katsonut unen loppuun ja herännyt raukeana, enkä lopenkuolleena.Tämä kyseinen mies on pyörinyt ajatuksissani enemmän kuin sallittua. Viime lauantaina olisi ollut mahdollisuus tanssahdella hänen kanssaan Helsingin yöelämässä, mutta jätin väliin. Kiinnostuksen puutteesta se ei kuitenkaan johtunut. Voisin ehkä kutsua olotilaani jo jonkinlaiseksi ihastumiseksi, mutta ei mitään vakavaa vielä. Olen ilmeisesti kuitenkin edelleen "seurusteleva"-statuksen alla, vaikka en olekaan soltusta kuullut pariin päivään. Puolitoista viikkoa on kulunut viimeisestä puhelusta, vain tekstiviestit ovat vaihtuneet harvakseltaan. Vaikea sanoa, mitä on tapahtunut. Hiljaista hiipumista kenties.. Omia ja koiran murheita, sairastelua ja masennusta. Ei sitä kaikkea taakkaa jaksa toisen niskaan kaataa. Koiran tilanne on edelleen epävakaa. Pientä luopumis- ja surutyötä olen tässä samalla tehnyt. Koittanut säästää hyviä hetkiä, olla yhdessä ja lähekkäin. Itkustanut turkkiin ja kuiskaillut paranemistoiveita. Pelkään ja stressaan. 20:30 # |
|
|
|
|
