Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
14.3.05Nukuin viime yönä vain muutaman tunnin herättyäni ensimmäisen kerran kolmen aikoihin koiran puhinoihin. Loppuyön torkuin ja näin painajaisia, valvoin ja koitin saada unta. Kuuden jälkeen lähetin viestin, että en varmaankaan uskalla lähteä Egyptiin koiran tilanteen ollessa epävarma. En pystyisi nauttimaan lomasta, enkä ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos koiralle sattuisi jotain sillä välin. En myöskään usko, että kukaan voisi hoitaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla poissaollessani. Näin ollen reissuun lähtee siis toinen ihminen sijastani, onneksi matkustajanvaihdos ei tuottanut ylimääräisiä kustannuksia.Stressaan itselleni vatsahaavan vielä koiran kanssa. Olen niin huolissani, etten kykene juuri muuta ajattelemaan. Koko ajan sellainen fiilis, että tää on lopun alkua ja joka hetkeä katson eri silmin kuin aiemmin. Muutenkin hommat kasautuu ja ahdistaa ja äääääääääääää... Duunissakaan en viihtynyt kolmen poissaoloviikon jälkeen. Ei maistunut ollenkaan, ei. Käytiin äipän kanssa tänään saattamassa 12-vuotias metsästyskoiramme viimeiselle matkalle. Surullistahan se oli ja samalla tajusin, etten omaa koiraani voi varmaankaan koskaan viedä itse. Itkin sitäkin jo valmiiksi, kun ajattelinkaan tilannetta. Vanhuksen kohdalla itselle ainakin tuli levollinen olo, kun tiesi sen olevan nyt jossain paremmassa paikassa, toivottavasti isäntänsä luona. Näin on parempi, vaikka ikävä tuleekin. Nyt voisin koittaa nukkua univelkoja pois, onneksi töihin vasta 12 tunnin kuluttua. 23:08 # |
|
|
|
|
