Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
18.3.05Käytin koiraa pieneläinklinikalla siinä toivossa, että se vielä saataisiin kuntoon. Röntgenkuvat osoittivat kuitenkin, että toivoa ei enää ole. Eutanasia otettiin puheeksi, mutta sain kuitenkin tulla koiran kanssa vielä kotiin. Nyt se nukkuu pedissään ja itse pähkäilen tätä kestämätöntä tilannetta. Tänään pitäisi vielä mennä takaisin ja katsoa kuinka rakkain nukahtaa viimeistä kertaa. Ajatuskin on sietämätön. Sattuu päähän ja paleltaa. Vaikka koko viikon olenkin tehnyt surutyötä ja varautunut luopumiseen, tuntuu tämä ihan saatanan pahalta. Kaikki on tapahtunut niin äkkiä ja yllättäen ja olen vain toivonut parasta.En pysty tähän. Tiedän, mitä pitää tehdä, mutta en vain suostu hyväksymään sitä. En pysty enkä halua luopua. En voi kuvitellakaan tulemista tyhjään kotiin.. Tai että makkarin ohikulkiessani ei pedissä olekaan pientä myttyä, eikä kukaan tule häntää heiluttaen eteiseen vastaan, kun tulen kotiin. Tää on vaan niin saatanan väärin ja epäoikeudenmukaista. Niin saatanan väärin. 20:24 # |
|
|
|
|
