Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
4.2.05Soitin jo eilen apulaisreksille ja olin tän päivän saikulla. Vatsakivut on olleet tän viikon ihan karmeita, pahimpia ikinä. Niitä on harvemmin, mutta sitten kipu onkin hengityksen lamaannuttavaa, kyyneleet silmiin tuovaa, kouristavaa, aivan helvetillistä tuskaa.Soitin Meikkuun ja pyysin aikaa lääkärille, joka määräisi tutkimuksiin. Ottivat puhelinnumeroni ylös ja iltapäivästä lääkäri soittikin. Sain puhelinreseptin lähiapteekkiin vatsarelaksanteista ja kehoituksen "soittaa, jos kivut jatkuvat". Saman kehoituksen sain kaksi viikkoa sitten ja niinhän juuri tein! Tuntuu, että olen oikeasti tulossa hulluksi. Elän jossain toisessa todellisuudessa, jossa ihmiset eivät kuule eivätkä näe mua. Kuka tahansa mun duunista voi todistaa, ettei tälläinen kipu voi olla normaalia. Mutta lääkärit.. Nuo kuurot ja sokeat sekopäät, jotka ovat varmasti erikoistuneet los välinpitämättömyys-linjalta pääaineenaan kusipäisyys. Pää täytyy oikeasti olla kainalossa tai kirves otsassa pystyssä ennenkuin mitään otetaan todesta.. Sääli, ettei tähän paskaan voi kuolla. Tai mistäs mä tiedän, mitä siellä masussa möyrii, kun kukaan ei tutki. Saispahan äippä haastaa pari lekuria hoitovirheestä, jos nyt lentäisi lusikka nurkkaan. 21:54 # |
|
|
|
|
