Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
16.2.05Keskiviikko on normaalisti viikon inhottavin päivä, mutta tänään oli ihan mukavaa. Aamuinen kahden tunnin palaveri oli yhtä väsyttävä kuin yleensäkin, mutta ei onnistunut rasittavuudestaan huolimatta pilaamaan loppupäivää. Rasittavan palaverista tekee käsittelemämme (usein hyvinkin rankat) aiheet, sekä ryhmämme jäsenet.Puheenjohtaja on jämpti, oikeudenmukainen, kursailematon, rehellinen ja rento. Hänen kanssaan ja alaisuudessaan on hyvä ja turvallinen fiilis tehdä töitä. Pitää huolen, ettei liiallista rönsyilemistä tapahdu ja vilkuilee kelloa säännöllisesti. Onnistuu satunnaisesti tekemään oharit sovituista tapaamisista muiden työasioiden pukatessa päälle. "Jees-jees Rasse" ottaa asioita hoitaakseen ja niitä sitten hoidetaankin oikein asenteella: pitkään ja hartaasti tai hyvinkin nopealla aikataululla ja muita jatkuvasti vähäpätöisimmästäkin työvaiheesta informoiden, riippuen aina siitä, mikä tapa huonoiten tilanteeseen sopii. Rassukka-Rasselle sopii aina kaikki tai sitten hän järjestää asiat sopimaan. Jees-jees! Pitkänenä-Ämmän tunnuslause on "Ai kuka?" samaan aikaan kurkottautuen pyylevällä varrellaan lähemmäs. Sellaista asiaa ei olekaan, johon tämä akka ei nenäänsä saisi tungettua, eikä mikään salaisuus ole liian pieni eteenpäin kerrottavaksi. Letkauttelee mitä ihmeellisimpiä asioita ihmisille ja uskoo kurin ja järjestyksen olevan tie onneen lasten kasvatuksessa. (Yllättäen on itse lapseton..) Myöhästelevä YyHoo suree edelleen avioeroaan, kriiseilee lastensa kanssa ja kasaa itselleen hommia enemmän kuin pystyy kunnialla hoitamaan. Kirjoittelee kalenterinsa täyteen mitä ihmeellisimpiä merkintöjä, eikä koskaan tarvittaessa löydä kysyttyjä tietoja. Toitottaa kovaan ääneen ryhmän kaikkien jäsenten paikallaolon ja tiedonkulun tärkeyttä samaan aikaan kun loistaa poissaoloillaan suurimman osan aikaa. Hiljainen Nyyssönen on ryhmän uusin jäsen, edeltäjänsä väliaikainen sijainen. Ei juuri ota kantaa, piipittää asiansa, ilmeilee kärsivästi puhuessaan ja tuhertaa pienenpienellä käsialalla tarpeettomia juttuja vihkoonsa. Kaikenkaikkiaan turha tyyppi ryhmässä. Mahtava Mouhottaja saa niskakarvat pystyyn. On olevinaan ja tietävinään kaiken, eikä kuitenkaan omista minkäänlaista koulutusta alaansa. Pitää mielellään pitkiä yksinpuheluita, elehtii käsillään ja puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu. Ottaa henkilökohtaisesti kaiken, mistä hänen kanssaan ei olla samaa mieltä ja loukkaantuessaan alkaa pitää mykkäkoulua tai tiuskii asiaankuulumattomille kanssatovereille. Todellinen esimiehen silmänpalvoja, joka kuvittelee voivansa tehdä mitä haluaa. Vihaan syvästi tätä henkilöä ja voisin jauhaa aiheesta pidempäänkin, mutta en jaksa nähdä vaivaa. Näiden tyyppien lisäksi ryhmä koostuu minusta ja kahdesta muusta työtoveristani. Toinen on päivä päivältä läheisempi juoruilu- ja kannustuskumppani, toinen asiallinen ja pätevä tyyppi. Kummastakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa. Palaveri huipentui, kun Mouho ehdotti kolmenkeskistä palaveria Rassen ja hänen kanssaan. Kuvotus virtasi ylitseni ja sain vaivoin pidäteltyä rääkäisyn. Joudumme tekemään jonkin verran kolmisin töitä, koska meillä kaikilla on sama ammattinimike, mutta muutoin välttelen kanssakäymistä molempien kanssa. Tämä tuleva palaveri on eittämättä hyvin tuskallinen kokemus, enkä todellakaan ole varma pystynkö pitämään kaiken inhon ja kommentit sisälläni. Mouho järjesti lisää hässäkkää jo muutenkin ohjelmaltaan poikkeavan päivän aikana ja oli taas tarpeettomasti organisoimassa ties mitä toimintaa. Onneksi sain karistettua koko ällötyksen mielestäni päivän viimeisinä tunteina, jolloin kokoonnuimme kokkailemaan ja syömään kymmenen hengen porukan voimin. Välillä on mukavaa viettää aikaa työporukan kanssa, etenkin näin vapaamuotoisesti. Menyyhyn kuului alkukeitto ja bagelit, uuniperunoita neljällä eri täytteellä salaatin kera sekä jälkkäriksi valmistamani suklaamousse aprikoosien hunnuttamana. Hyvää oli, vaikka jälkkäri olikin ällömakea. Kotiin tuli aivan eri ihminen, kuin se pinnaa vinguttava höyryveturi, joka puski päivän läpi lähes hampaita kiristellen. Kyllä hyvä ruoka tekee ihmeitä! Kohta voisin mennä nukuksimaan, jotta jaksan pitkän huomisen. Hommia tuntuu kasautuvan koko ajan, vaikka kalenteri oli tyhjä alkuviikosta. Noh, meneepä ainakin aika nopeammin ja lemmekäs viikonloppu on taas päivän lähempänä. Lemmestä kirjoittelenkin myöhemmin lisää, kun tälläinen tarmonpuuska taas iskee. Lähetän tässä samalla ihan toisenlaista tarmoa Turun suuntaan, josko sielläkin pistettäisiin pyörät piakkoin pyörimään, WINKWINK! Nyt ulos hytisemään nartun kanssa. 21:36 # |
|
|
|
|
