Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
23.1.05Noniin, enkös sitten herännyt kurkku kipeänä ja nenä tukossa ja kaiken lisäksi AIVAN liian aikaisin. "Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.." Paskat. Jos talossa on vittuileva kaukolämpö, ruokaansa inisevä vanha narttu ja aviollisia velvollisuuksiaan suorittava yläkerran maahanmuuttaja, niin koita saatana itse sitten nukkua!! Vituttaa.Surffailin aikani kuluksi Blogistaniaa ja jopa niitä tosisuosittuja blogeja, joihin en edelleenkään pysty samaistumaan ja joita en oikeasti yksinkertaisesti jaksa seurata. Onneksi ei tarvitsekaan, ei kukaan pakota. En sitten ole hip ja pop ja selvillä meemeistä jne. Snif. Surffailu ja muiden polkkaukset laidasta laitaan kuitenkin aiheuttivat sen, että pään sisällä muhineet ajatukset muuttuivat tunteiksi. Alkoi ällöttää onnelliset parit, joilla on oma talo tai jotka ovat muuttamassa yhteen ja jotka voivat viettää aikaa yhdessä aina ja koko ajan ja jakaa elämänsä aamusta iltaan. Toinen on vieressä kun heräät ja tukee sinua myötä- ja vastamäessä. Voi vittu. ÄLLÖTTÄÄ! Onneksi kuitenkin edes jollakulla oli samoja fiiliksiä. "Riitely alkaa kaduttaa: miksi teen tämän itselleni ja tuolle miehelle, jonka kanssa minulla on oikeasti hyvä olla?" Niinpä. Samaa mietin eilen, vaikka emme varsinaisesti riidelleetkään. Olisi ollut niin helppo kuitata kahnaus loppuneeksi ja vastata söpöön tekstiviestiin söpösti, yksikin sana olisi riittänyt, mutta koska olen joskus hankala, kiukutteleva ja luotaantyöntävä tuittu, en sitä tehnyt. Kuvittelen, että koska minua on loukattu ja satutettu, on minun suoritettava velvollisuuteni koko naispuoliselle väestölle ja vihoitella ainakin X-määrä aikaa, jotta miessukupuoli on saanut osansa kärsimyksistä. Näin siis välillämme oleva kuilu kasvaa, kunnes jompi kumpi osoittaa fiksuutensa ja nostaa märän kissan pöydälle. Mikä saatana taas vaivaa, kun pitää ehdointahdoin vaikeuttaa elämäänsä? Eikö tämä välimatka ja muu isolla kauhalla jaettu paska jo riitä? Katson joululahjaksi saamaani pikkumyykorua ja pudistan päätäni. Meissä ei todellakaan ole mitään samaa. Ei ole. Ei voi olla. Ihan sama mitä muut sanoo, mutta ei oo. Sitäpaitsi Pikkumyyllä on mieletön ääni ja mulla ei. End of discussion. Miten se mies jaksaa mua? Miten kukaan mies koskaan voisi jaksaa mua? Taidan mennä soittamaan. Koittaa sitä "mulla on ikävä sua, enkä halua, että me väännetään tyhmistä ja turhista asioista, mä en vaan jaksa ilman sua"-kliseetä. Josko se vielä purisi. Oikeasti olen vain kateellinen paska, jonka tarkoituksena ei todellakaan ole loukata niitä henkilöitä, joihin linkitin (paitsi sillä yhdellä linkityksellä ei ole mitään väliä, voit itse päätellä millä niistä). Toisena päivänä voisin teidän ansiostanne jaksaa uskoa siihen, että meilläkin on joskus jotain vastaavaa. Tänään kaikki tuntuu vaan niin vitun ankealta. Kannattaa välttää ikkunasta katsomista, se ei ainakaan helpota oloa. 13:58 # |
|
|
|
|
