Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.12.04Vein eilen mutsin kattomaan Copperfieldiä kiitokseksi siitä, että hoiteli mun asioita ja hauvaa sairaalareissun aikana. Olihan sen show hieno ja itseasiassa oli ihan mukava käydä Areenalla asiakkaana pitkästä aikaa. Tällä hetkellä olen niin varoissani, etteivät edes lippujen hinnat todella hyville paikoille kauhistuttaneet. Lähtiessämme sai äiti aika ikävän puhelun, jota seurasi toinenkin. Sukumme pikku-ukki oli päättänyt päivänsä ampumalla itsensä metsään. Oli ensin nostanut vaimolleen suuret summat rahaa, järjestänyt asiat kuntoon ja jättänyt poliisille annettavaksi kartan paikasta, josta hänet löytää. Ulkona satoi jalkarättejä ja oli pimeää, kun saimme tämän tiedon. Se pienenpienikin joulufiilis katosi ja mieleen muistui oman perheen tapahtumat kohta neljän vuoden takaa. Jotenkin tuntuu hirmuiselta, että ihmisellä on valta päättää tälläisistä asioista. Tänään olisi joulukirkko. Noiden tapahtumien takia tekisikin mieli mennä, mutta pelkään alkavani itkeä kaikkien oppilaiden aikana. En kuulu kirkkoon, enkä oikein tiedä mihin uskoa, mutta lasten joulukirkko on kuulunut ohjelmaan työn puolesta jo vuosia ja on aina saanut aikaan rauhallisen mielen. Katsotaan nyt jaksanko lähteä, joku oli nimittäin yöllä ajanut lumiauralla ylitseni useita kertoja ja yksi jos toinenkin lihas on kiukkuinen saamastaan kohtelusta. 09:58 # |
|
|
|
|
