Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
10.11.04Viikonloppu metsässä meni hyvin. Tosin mulla on iso palovamma oikeessa käsivarressa, mutta muuten.. Löhöiltiin, juteltiin, nautittiin. Aivan mahtavaa. Perjantaina menin duunista kotiin hakemaan koiran ja olin pimeässä metikössä puoli yhdentoista aikaan, sunnuntaina tulin takaisin puoli kymmeneltä aamulla ja suihkun kautta töihin. Sunnuntai-iltana saikin kaatua sitten kuolleena sänkyyn.Maanantai oli paska päivä. Aivan vitun kamala. Ei siitä sen enempää, kaikki vaan kusi, silmää särki (sidekalvontulehdus edelleen), henkilöstöfirma kikkaili, johtajiston kokous sai mut raivon partaalle, oli hirveän ikävä kultaa.. Kaikkea paskaa isolla kauhalla. Onneksi päivä kuitenkin päättyi vastoin odotuksia rakkaan soittoon ja saatoin mennä nukkumaan lähes tyytyväisenä. Enää viisi yötä yksin omassa sängyssä. Sen jälkeen aika saa pysähtyä kokonaan. En voi ymmärtää miten näinkin lyhyessä ajassa joku ihminen on voinut saada mut tuntemaan tällä tavalla. En tiedä miksi sitä kutsuisin. Puhuttiin siitä pikkupätkässä Eekan kanssa joskus perjantai-lauantaiyönä. Mietittiin, että miks en vois kutsua sitä rakkaudeksi, vaan sen takia, että yleisten standardien perusteella sitä ei tässä vaiheessa muka voi sellaiseksi kutsua. Toisaalta mietittiin, että jos mun tunteita mitoittaa mun aikaisemmin tuntemien perusteella, niin tää fiilis on kyllä aika saatanan korkeella sillä asteikolla. No, ehkä ens viikolla voin sitten jo muidenkin silmissä tunnustaa itselleni ja Hänelle mitä tunnen. Tällä hetkellä tiedän, että mut tehdään onnelliseksi, mut huomioidaan, mulle söpöillään, musta välitetään kovasti.. Mitä muuta ihan oikeasti voisi toivoa? Kukaan? Monet asiat ja velvollisuudet kärsii nyt mun tilanteesta. On niin kiire ja töitä ja väsymystä, etten enää pysty repeämään enempää. Ensi viikolla en halua enkä aiokaan tehdä mitään ylimääräistä. Olen vain kainalossa, harrastan tajuntaalaajentavaa seksiä ja pyrin käymään töissä, jos mut päästetään. Jos kaikki menee putkeen, uskallan jo sanoa, että tämä on oikeasti jotain elämää suurempaa. Ei sitä kukaan voi käsittää. Eeka on elänyt matkalla mukana aivan alkumetreiltä saakka ja onkin helpottavaa kuulla kuinka tää ei pelkästään ole mun kuvitelmaa, vaan ihan totta. Oikeasti tapahtumassa. Saatana, mä en muista koska olisin ollut näin onnellinen. Eihän mikään tietenkään voi olla täydellistä. Meillä on myös pieni ongelma tulevaisuuden suhteen, mutta ei siitä vielä enempää. Kaikki voi loppua minä päivänä tahansa muutenkin, miksi stressata etukäteen.. It's something unpredictable, but in the end it's right. I hope you had the time of your life.. Loppuviikko tulee olemaan kiireinen, kämppä pitäisi vielä saada kuntoon ennen maanantaita. Kaipa se tästä.. 21:20 # |
|
|
|
|
