Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.11.04Mä olen joskus miettinyt, että olisinkohan olemassa, jos en tuntisi mitään. Mun elämä on aina ollut tunteiden vuoristorataa. Ylämäkijaksoja on riittänyt ja huimaa, pitkää alamäkeä, jolloin kiljutaan, hihkutaan onnesta ja lopulta havaitaan, että uusi nousu odottaa taas. Ainoastaan silloin, kun en tunne mitään, pelkään. Kun olen täysin turta, tyhjä sisältä, kun mikään ei tunnu miltään.. Silloin olen varma, että teen kuolemaa, olen kuollut sisältä. Tälläinen elämä on mielettömän kuluttavaa. Eläminen aina nollasta sataan, se vaatii todella paljon. Joskus tuntuu, että liikaakin, kynttilän polttaminen molemmista päistä.. En kuitenkaan olisi minä, jos näin ei olisi. Tämä talo on taas tyhjempi ja kylmempi. Kaikki ilo, nauru, lämpö ja läheisyys, kuiskaukset ja huokaukset pimeässä.. Poissa. Tinasotilaani joutui lähtemään paljon aikaisemmin kuin mihin olin varautunut. 29 päivän päästä lähden pois, sitä ennen tapaamme kuitenkin vielä varmasti. Ikävä on jo nyt suunnaton. Tänään pitäisi vetää Eekan kanssa kalsarikännit. Katotaan jaksanko. Oon perunut kyseisen tapahtuman jo kerran, joten kaipa sitä pitäisi jaksaa. On vähän kipeähkö olo, korvaa särkee ja vatsa on ollut viikon verran omituinen. Talvirenkaatkin on vielä vaihtamatta ja sunnuntaina pitäis lähteä synttäreille Varsinais-Suomeen. Tekisi mieli vaan mennä peiton alle pakoon kylmää, tällä viikolla aloin konkreettisesti kaipaamaan lämpöiseen ilmastoon. 11:54 # |
|
|
|
|
