Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
14.11.04Heräät aamulla hieman tokkurassa.. Hapuilet kännykkää tarkistaaksesi kellonajan.. Sulle on tullut tekstiviesti yöllä. Joku on valvonut untasi.. Jossain, ajatellen sua.Olet aamu, johon herään. Olet päivä, jota elän. Olet ilta, jota odotan. Olet yö, jota rakastan. Sä olet unelma, jonka haluan. Unia rakas pikkuinen.. Miten luulet päivän jatkuvan tuosta? Voiko mikään mennä tänään vikaan? Ei todellakaan. Alle 13 tai 24 tuntia enää siihen, että saan oman rakkaan vierelleni. Riippuen tuleeko hän tänään illalla jo vai huomenna aamusta. Odotan ensi viikkoa kuin lomaa, viikonloppua, lapsi joulua. Mikään ei ole tuntunut miltään ilman ajatusta siitä, että saamme olla rauhassa yhdessä ties kuinka monta päivää. Nautiskelen tässä teekupposesta, ulkona näyttäisi olevan ihan siedettävä ilma. Pesu- ja tiskikone hurisevat, koira makaa jaloissa, rotat touhuavat omiaan.. Hymyilen, pitkästä aikaa olen onnellinen. Onnellinen siitä mitä mulla on. Siitä mitä mulla tulee olemaan. Mutsi kävi ennustajalla kuluneella viikolla. Se täti oli nähnyt korteista mut ja broidinkin ja lyhyesti sivunnut meidän elämää. Uskomatonta miten asiat, joita hän kertoi menneisyydestäni, piti paikkansa. Asioita, joita mutsi ei olisi mitenkään voinut pystyä kertomaan hänelle etukäteen. Mun tuntemuksia isän kuolemasta, sellaisia, joita en ole edes ääneen lausunut kuin lääkärille. Toivottavasti myös ne mulle nähdyt tulevaisuudenkuvat on yhtä totta. Ei meinaan paskempia kuvatuksia.. Teekuppi tyhjenee. Menen imuroimaan. Eiköhän ole naapurienkin jo aika herätä.. 10:26 # |
|
|
|
|
