Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
25.10.04Lueskelin blogistani tasan vuoden takaisia juttuja ja mietin olinko silloin onnellisempi. Ainakin haaveilin tästä omasta kämpästäni, harrastin, tein hulluna töitä ja kuvittelin, että elämä on tulevaisuudessa ihanampaa. En osaa kuitenkaan vastata siihen, olinko onnellisempi. Yksi on ainakin varmaa, kirjoitukseni olivat mukavampaa luettavaa (huolimatta siitä, että sairastelin vähintään yhtä paljon kuin nyt). Jotenkin jutuista kuitenkin paistaa vahvempi ihminen kuin nyt tunnen olevani.Vuosi 2oo4 jää mieleen ainakin seuraavista asioista: - sain ikioman asunnon - ihastuin oppilaaseeni - vietin vapun kännäten ihmisten kanssa, jotka tapasin paria tuntia aikaisemmin - pyrin opiskelmaan, mutten päässyt - asuin kämppiksen kanssa puoli vuotta - vietin juhannuksen miehen kanssa, jonka tapasin päivää aikaisemmin - ostin puutarhakalusteet miehen kanssa, johon tutustuin paria tuntia aikaisemmin (ja josta tuli jatkossa hyvä kaverini) - hankin pitkään haaveilemani pit bull terrierin - kävin sokkotreffeillä - tutustuin hurjaan määrään uusia ihmisiä, joista muutamasta on tullut hyviä ystäviä - ihastuin varattuun työkaveriini / pomooni - suutelin naista, useita kertoja - join viinaa enemmän kuin moniin vuosiin yhteensä Lisättäköön listaan loput, kunhan vuosi on kulunut loppuun. Jossain takaraivossa on jo pidempään kytenyt tunne "ei kaikki oikeasti ihan paskasti olekaan". Se tulee esiin yleensä hyvinä päivinä ja hetkinä, jolloin tajuan, että oikeastaan olen aika vitun hyvä tyyppi ja että moni todellakin ihailee ja kadehtii minua. Ei sillä, että se merkitsisi juuri mitään tai sillä olisi jotakin itseisarvoa, välillä ihmettelen sitä itsekin. Mutta ehkä en osaa olla kiitollinen niistä asioista, joita minulla on. Tästä eteenpäin yritän kirjoittaa niistä hassuistakin tapahtumista, joita oikeasti koen usein ja koitan välttää negatiivisten tunteiden purkamista. Tai ainakin kirjoittaa molemmista tasapuolisesti. Mainitsinko jo, että löin itseäni nenään tuolilla, korvaan autonovella ja koirani teki minulle fritsun? Kyllä, fritsun. Siinä oli hieman selittelemistä ja eihän sitä kukaan uskonut, kuten arvata saattaa. Olen muuten päättänyt uuden tatskani. Se on pit bull. Ja mieluiten vielä oman koiran kuvasta väännetty. Paikkaa en ole vielä päättänyt, mutta mikäli salillakäynti kiinteyttää käsivarteni, otan sen olkapäähän. En malttaisi odottaa! Flunssa yrittää iskeä päälle, vaikka uusi talvitakkini on paksu ja lämmin, olen juonut teetä, koittanut olla palelluttamatta itseäni (olen käynyt koiran kanssa ulkona toppapuvussa jo pidemmän aikaa..) enkä ole myöskään vaihtanut eritteitä vieraiden ihmisten kanssa. HÖH. Ei ole kyllä kiva sairastua juuri nyt, sitten ei pääse salillekaan ja se on rahan hukkaa. Huomenna kampaaja ja töitä. Kuluisipa viikko nopeasti. 22:50 # |
|
|
|
|
