Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
26.10.04Flunssa tuntuu iskevän päälle. Ilmoitin aamulla töihin tekstarilla, että sairastan tänään. Täysin totta se ei ollut, pääasiassa olin älyttömän väsynyt edellisyön mesesessiosta. Nukuin kuitenkin huoletta puoleenpäivään, kävin hankkimassa uuden tukan ja illalla kävin lähes nukkumassa työvuoron. Tuijottelin lähinnä jonnekin kauas näkemättä mitään ja olin täysin ajatuksissani. No, menipä aika ainakin tosi nopeasti. Pärskintää riittää, toivottavasti nauttimani viskitee tappaa rutosti pöpöjä.Tuohon edelliseen listaan pitäisi lisätä, että yritin seurustelua kesällä, mutta siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Niin ja tietysti sekin, että rikoin pyhää karvaisuussääntöäni miesten suhteen. *puistatus* Olen aivan täynnä mustelmia ja ruhjeita, osa on koiran tekemiä, osan olen kompuroinut ihan itse töissä. Kaunista. Onneksi enää ei ole aika, jolloin tarvitsee esitellä paljasta ihoa. Zeroforty-liittymäni osoitti ensimmäisen kerran olevansa järkevä valinta. Tänään tekstarina tullut lasku oli pienempi kuin aikoihin, jipee. Töihin mennessä ällöttävä Klooni (lue juttuni viime vuoden lokakuulta ja tiedät kenestä on kyse) kulki edessäni ja tietysti sain kaikki karmeat partaveden hajut naamalleni. Myöhemmin duunissa se moikkasi, vaikkei tuolla matkalla voinut sanoa mitään. Ärisin heit, vaikka ei huvittaisi sanoa sille mitään. Eikö se tajua, ettei ole tarpeeksi HOT puhuakseen mulle?! Onneksi se on lihonut ja sillä on ruma tukka, eikä se ollenkaan enää näytä Jari Sarasvuolta. Mä sen sijaan vaan kaunistun päivä päivältä, ehkä se tajuaa, että olin sen elämän nainen ja riutuu vuosikausia. Muah! Oikein sille. Tosiaan, viime yöstä.. Olen viettänyt viime aikoina lukuisia tunteja jutellen erään mukavan ihmisen kanssa. Sellaisen, jonka kanssa ei tarvitse miettiä mitä seuraavaksi sanoo, vaan juttu kulkee kuin itsestään. Sellaisen, joka saa hymyilemään typeränä monitorille. Sellaisen, jolle kirjoitin juuri puolitoista tuntia mailia, koska emme "näe" pariin päivään. Ihastunkohan mä vittu liian helposti? Ehkä. Mut toisaalta ne tunteet kuoleekin yhtä nopeasti, jolleivat johda mihinkään. Ei siitä mitään haittaa ainakaan tähän mennessä ole vielä ollut. Päinvastoin, elämä on paljon mielenkiintoisempaa. Mut nyt oikeesti nukkumaan. Huomenna tulee keittiönpöytä, jess! Jos Mustapörssi suvaitsisi lähettää korttinsa, saisin käytyä ostamassa pesukoneenkin ja olisin askeleen lähempänä toimivaa kotia.. Vauhtia siellä, pyykkikasa kasvaa! MUR. 23:59 # |
|
|
|
|
