Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
14.9.04Mun on pakko kirjottaa tänne. Oon jo tukkinu kämppiksen suut ja silmät ja korvat täyteen tätä aihetta ja ruikuttanu Eekalle tekstiviestitse mun oloa. AAAAAAARRRGGGGGHHHHHHH. Mä riudun!!MÄ RIUDUN. RIU-DUN. ÄR-II-UU-DEE-UU-ÄN. Oon sitten tainnut mennä ja vetästä kunnon head over heels-ihastumiset. Hyvä minä. Ja mä kun vannoin, ettei ykskään mies saa mua enää tuntemaan tällästä. Oon aivan paskana ja ikävissäni ja .. RIUDUN. Ei sille muuta sanaa löydy. Sydämeen sattuu. Pelkään jo valmiiksi seuraavaa vaihetta, epävarmuuden tunnetta. Riittämättömyyttä, huonoa itsetuntoa. Toisaalta hymyilyttää. Enkö viime keväänä haikaillut niiden viattomien teini-ihastustunteiden perään? Nyt sain sellaisen. Nuorena, kun oltiin näissä fiilareissa, matkustettiin bussilla toiselle puolelle kaupunkia hengailemaan talvipakkasessa sen tietyn pojan rapun eteen pariksi tunniksi, jos sattumalta vilaukselta pääsisi näkemään ja hihittelemään. Ikävä kyllä nyt osoite ei ole tiedossa, joten en voi lähteä stalkkeroimaan. Muuten varmaan värjöttelisin jossain nyt! :D Lähellä oli, ettei kämppiksen kanssa lähdetty katsomaan matsia, kun en sitten mennytkään töihin. Salkkarit ja Frendit onneksi voitti, vaikka järki jäikin kakkoseksi. Kunpa voisin ajatella, että tästä syntyy jotain ihanaa ja kaunista.. Oon kuitenkin melko varma, ettei niin käy. Mutta seuraillaan sydäntä sen aikaa, onpahan jotain blogattavaa tän muun harmauden keskellä. Elämä tosin alkaa pikkuhiljaa voittaa, kiitos kaiken muun ajattelemisen. Huomiseen.. 21:31 # |
|
|
|
|
