Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
27.8.04Luulin jo, että tää tauti ois suurinpiirtein selätetty. Aamulla kurkku oli kuitenkin taas kipeämpi kuin edellisenä ja nyt kutisee jossain "nenänperukoilla", räkä on vauvanvihreää ja päätä jomottaa. Poskiontelontulehdus siis, huomenna kaiketi lekuriin, jos olo pysyy samana tai pahenee. Ehanaa.Eilen oli kiva olla taas Areenalla pitkästä aikaa. Tai siis ekat 20 minuuttia oli ihan kivaa, sitten taas jo kypsyinkin hommaani, kun olin yksin päivystelemässä. Hyvännäköisiä miehiä tosin riitti silmänruoaksi, joten sen puolesta työ maittoi. Pari tuli siinä jututtamaankin, joten ihan kivasti hymyilytti aina välillä. Huomenna vois tehdä niitä hommia, joita oon koko viikon lykännyt. Kämppis lähtee kattomaan jotain ankeeta Vilkkumaata, joten saan olla suht rauhassa. Illalla pitää mennä taas tutun porukan kanssa vähän istuksimaan, saa nähdä jos jaksan ihan baariin asti. Selvinpäin oli viimeksi ihan kivaa, mutta en haluis ottaa riskiä, että tällä kerralla ei oo. Ahdistus, väsymys, masennus, burn out, stressi ja mikälie henkinen vaiva on hieman helpottanut. Johtuen siitä, etten koko viikkona oo osallistunut mihinkään harrastustoimintaan. Enkä osallistu seuraavanakaan. Sunnuntaina ois yks kokous, mut sen pitäs olla ihan piis of keik. Toisaalta tää syksy nostaa jo valmiiks niskakarvat pystyyn suunnitteluineen ja muineen. Muistutan kuitenkin itelleni, että tää on viimeinen vuosi ja sit se on ohi. Ehkä se auttaa jaksamaan. Jos ei, niin saavat pärjätä keskenään. Mun ruuti on käytetty jo. Vedettiin kämppiksen kanssa just hirmupitsat turpaan ja kohta voisin kömpiä suihkun kautta nukkumaan. Tänään oli ainoa päivä tällä viikolla, kun en nukkunut päikkäreitä. Se tosin oli täysin erään miehenpuolikkaan ansiota/syytä. Dum di dum.. 22:26 # |
|
|
|
|
