Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
21.8.04Ensin ajattelin, etten kirjoittaisi tästä, koska en olisi halunnut muistella tätä jälkeenpäin. Ja oletin myös, että fiilis menee pois. Vaan ei mennyt. Olin koiran kanssa kävelyllä yks yö, kun aivan mieletön ahdistus sai mut valtaansa. Mua sattu niin paljon rintakehään, että luulin saaneeni sydänkohtauksen. Se ahdistus oli niin voimakas, että luulin purskahtavani itkuun samalla hetkellä. Olisinpa purskahtanutkin, se olisi auttanut. Enemmän alkoi vielä ahdistaa, kun huomasin, ettei itkua tule, pelkkää ininää. Koitin ajatella positiivisesti: ihana yö, ei sada, taivas on kaunis, ei muita kulkijoita kuin minä ja rakas koiraystäväni, kaikki on hyvin, työt alkaa maanantaina, rahatilanne on ok.. Ahdistus vaan lisääntyi ("Jos kerran kaikki on niin saatanan hyvin, niin miks musta sit tuntuu tältä?!!!") ja silmiä poltti ne kyyneleet, jotka ei suostuneet tulemaan pois.Seuraavana aamuna kuvittelin olevani kunnossa. Vaan enpä ollutkaan, enkä ole vieläkään. Mun on kai pakko hakea jotain mielialalääkkeitä. Ai, nyt ne kyyneleet sit tulee? Voi vittu, mä olen sekaisin ku seinäkello! Ei tää mitään syysmasennusta ole, mua vaan ahdistaa. Ahdistaa kaikki. Lasken päiviä kämppiksen muuttoon, että saan sitten luvan kanssa maata ja tuijottaa kattoon vaikka loppuelämäni. Mä en edes tiedä miten tästä puhuisin. Ja kenelle? Mulla on niin paljon kaikkea kivaa tiedossa lähiaikoina, että mun pitäis olla tyytyväinen, iloinen, malttamaton. Silti mua sattuu ihan vitusti enkä mä edes tiedä miks. En usko sen olevan stressiä (vielä), mut se vastuu, jota joudun taas harrastusten alettua kantamaan, ei enää tunnu hyvältä. Haluan eroon koko paskasta, kun ei siitä edes mitään kiitosta, saati arvostusta saa. En jaksa enää, oikeasti. On jonkun toisen vuoro jo. Ai kenen? Ei ole ketään muuta. Ihan niinkuin mun elämässä. Ei ole ketään, jolla olisi merkitystä. Ei ketään, jolle puhua, joka oikeasti välittäisi. Onneks toi koira on tossa. Se kuuntelee mun höpinöitä aina. Tosin, se aiheuttaa mulle nyt myös lisähuolta. Linkkaa oikeaa etujalkaansa, mamman kultapieni.. 12:33 # |
|
|
|
|
