Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
17.6.04Voi persläpi! Duunikaveri Krista soitti äsken ja ilmoitti, et meidän projekti lopetettiin kesken. Eli ei tarvii maanantaina mennä enää töihin. Saatanan saatana. Oli Kristalla hyviäkin uutisia, se pomo oli tykännyt musta ihan kauheesti. Jatkossa saattaa siis poikia sieltä vielä töitä, mutta sitä ei koskaan tiedä. Duuniporukkaakin tulee ikävä, etenkin kun jäätiin eilen kaikki siihen uskoon, että nähdään maanantaina. Höh. Masentavaa, se oli hyvä homma ja Skattalla tuns ittensä Tärkeeks Henkilöks, työympäristö oli mitä mahtavin. No, kaipa mä selviin shokista.Viime yön jako meni kommelluksitta ja yli 20 vuotta hommaa tehnyt parini sanoi, että olen paras kesätuuraaja, joka sillä on koskaan ollut. Vittu, jos mä kerran olen JOKA HELVETIN ALALLA NIIN VITUN HYVÄ, niin miksei jostain isosta firmasta ole jo tultu kotiovelta hakemaan mua töihin. Tietääkseni Nokiankin koneelta tätä luetaan, huhuu? Mun isikin oli siellä töissä, merkkaakse mitään? Voisin hoitaa teidän ulkomaisia kontakteja, jooko? Huoh. Tälläset "vapaapäivät" on kyllä hanurista, ei saa itsestään mitään irti. Kello lyö neljää, enkä ole edes suihkuun päässyt. Jos kohta yrittäisi, on pakko lähteä liikkeelle. Duunin avaimetkin pitää palauttaa ja vois tehdä ehkä jotain kevyttä safkaakin. Lihakset on pikkasen kipeet hommista, mut ei onneks pahasti. 15:35 # |
|
|
|
|
