Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
13.6.04Joka suhteessa lienee kriisivaiheita. Mulla on tällä hetkellä ilmeisesti erittäin paha kriisi menossa kämppiksen kanssa. Tuntuu etten siedä sitä enää ollenkaan. Eilen se soitti tuodakseen teinihoitonsa meille katsomaan videoita ja taisin sanoa sille pahemmin kuin tarkoitin. Kämppä on kuitenkin mun, enkä todellakaan ollut sillä tuulella, että haluaisin viettää koti-iltaa niiden kanssa. Tää kundi kun on molempien duunikaveri. En tajua ihmisiä, joiden pitää firman bileissä hyökätä duunikaverin kimppuun kuin lokki kuolleeseen silakkaan Kauppatorilla. Alkoholilla lienee aina osuutta asiaan, mut se ei oo mikään selitys.Mua vituttaa suunnattomasti sen huoneessa naarmut parketissa, monitorin jättämät jäljet seinässä ja liimatahrat lattiassa, joita se ei ilmeisesti ole aikonutkaan puhdistaa. Tähän kämppään tehtiin just tuhansien eurojen remontti ja näiden pintojen on tarkoitus kestää kauemmin kuin pari kuukautta. Näyttää siltä, että sen lähdettyä saan tehdä uuden rempan, helvetti. Parketissa on muissakin huoneissa lohkeamia, jotka TOIVOTTAVASTI jonkin verran häviää, kun parketti lakataan parin kuukauden sisään. Sen asenne on perseestä, kevennetty versio "Paskaks vaan kaikki, mikä ei oo omaa"-toiminnasta. Ois pitänyt pyytää siltä takuuvuokra, ni sillä kattais noita paikkailuja senkin huoneessa. Meidän elämäntyylit on muutenkin ihan erilaiset. Mä olen jossain mielessä pedantti laiskiainen, jollei noi kaks asiaa sulje toisiaan pois, mutta en missään tapauksessa huolimaton ja välinpitämätön. Se on sellanen vitun homssu, joka tosiaan unohtelee avaimiaan ja säätää koko ajan. Sellaset ihmiset on kavereina ihan kivoja, mutta koitapa asua sellaisen kanssa. Ei kykene. Ja menepä sanomaan sille jotain, suuttuu takuuvarmasti. Mä oon liian kiltti, kun aina kiehun yksikseni ja sille vaan nyökkään, et kaikki on ok. Eilen olin kummitädin pippaloissa, ihan jees. Menin autolla ja tulin kotiin autolla. Välissä otin pari siideriä, mutta vatsa ilmoitti illalla, että nekin ois saanu jäädä väliin. No, tänään apteekkiin hakemaan se lääkekuuri. Ehdin sopivasti ennen juhannusta tasottaa tilannetta. Kahden tunnin päästä pitää lähteä duuniin, aurinko sentään paistaa, vaikka eipä sateestakaan siellä kauheesti haittaa oo, mikäs siinä katoksen alla kökkiessä. Olipa lyhyt viikonloppu. Ensi viikko vähän hirvittää. Painan kahta duunia kolmen päivän ajan ja kaikki huipentuu perjantain 24 tunnin työrupeamaan, jossa kuvioihin ilmestyy kolmaskin työpaikka. Jotenkin täytyisi onnistua rytmittämään nukkuminen oikein. Hankalaa. Nyt ei saa vaan käydä niin, että tää uusin projekti kärsii. Se on tällä hetkellä tärkein ja vaativin ja saattaa poikia jatkossakin hyviä hommia. Koitanpa nyt viihdyttää itseäni pari tuntia ennen lähtöä töihin, jos vaikka aamupalaa koittaisi syödä.. 11:38 # |
|
|
|
|
