Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
10.6.04Ensimmäinen työpäivä (tai työpäivän puolikas) takana. Otti päähän töistä lähtiessä. Ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin halusin, eikä niin hyvin kuin itseltäni odotin. Pomosta ei ainakaan näkynyt päälle päin, että olisi ollut pettynyt, mutta tiedän, että sillä on kovat odotukset mun suhteen. Ja paineitahan meidän niskaan ladattiin jo muutenkin melkoisesti. Varaa ei siis ole epäonnistua.Huomenna olisi toisen duunin bileet. (Hetkinen, työpaikkojahan on nyt neljä, menee hankalaksi..) En taida olla menossa, kun en ole ostanut touhulippua sinne. Jos jaksan illalla, niin menen moikkaamaan porukkaa baariin. Saa nyt nähdä. Poikien häkki pitää putsata ja pyykkiä voisi pestä. Tietysti sosiaalisuus olisi joskus kaiketi hyväksi ihmiselle..? Lauantaina on kummitädin synttärit. Luvassa on kosteat bileet ja ruokaa sekä paljon tuttuja, joita näkee tosi harvoin. Tarkoitus olisi mennä ainakin piipahtamaan, mutta örmykänneily ei kiinnosta. Lääkekuurikin pitäis aloittaa, joten ei toi vatsakaan oo siinä kunnossa, että pystyisin viinaa kiskomaan. Ja sitten ei vähään aikaan tarvitsekaan ottaa, kun noiden lääkkeiden kanssa ei viina sovi. Tiedättekö miltä tuntuu väsyneenä kuunnella jotain typerää paskaa jostain astianpesukoneen ohjelmasta? Valitusta, nalkutusta ja kitinää. Voi saatana, onneksi en ole mies. [Tässä välissä kuului huuto, johon en vastannut, jolloin huuto toistui ja menin "korjaamaan" tilanteen, eli tekemään sen minkä kämppis olisi osannut tehdä itsekin..] Nyt röökille ja nukkumaan, ettei ala vituttaa enempää. Saiskohan viikonloppuna olla hetken rauhassa... 22:07 # |
|
|
|
|
