Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
7.3.04Viime yö meni sitten nettipelleillessä. Löysin eräältä vanhalta kotisivultani eksemmän eksäni vieraskirjaviestin marraskuulta. Itku tuli ja oli pakko laittaa mailia kyseiselle ihmiselle. Nyt olen tarkistanut mailini vasta 8 kertaa alle 12 tunnin aikana. Tämä eksä on ollut luultavasti ainoa ihminen, joka on oikeasti ja kamalasti rakastanut minua. Olisi mukava tavata, jos jompikumpi saisi lentoliput ja lomaa järkättyä. Mieluiten kutsuisin hänet omaan kotiini, tosin entisiä kotimaisemiakin olisi kiva mennä moikkaamaan..Katselin myös Thaimaa-kuvia ja tuli kova ikävä. Keskustelin kaverini kanssa muutamasta HOTHOTHOTtapauksesta työpaikallani. Irkkasin ja surffailin. Nukkumaan kömmin kolmen jälkeen. Kaikkien noiden summana näinkin sitten melkoista unta. Asuin Thaimaassa ja viimeisin eksä oli siellä myös, taksikuskina. Itse opetin ja ilmeisesti rakastuin yhteen oppilaaseeni. Uneen ilmestyi myös tyhmä-enoni, joka sattui tuntemaan tämän pojan ja kehoitti toimimaan siltä kuin tuntuu. Uni päättyi siihen, että halailimme tämän pojan kanssa, kihelmöivää, lämmintä tunnetta koko kroppa täynnä. Ilmassa odotusta ja epävarmuutta. Lopulta suutelimme, se tosin taisi olla teinipojan räpellystä, mutta ei haitannut. Uni päättyi tämän jälkeen brutaalisti Eekan krapulaviestiin, jonka pakottauduin lukemaan, vaikka olisin suonut unen jatkuvan. Sairasta, mutta hetken toivoin taas olevani teini. Ne ihastumiset ja rakastumiset, jännittämiset ja odottamiset, asioiden puimiset kavereiden kanssa ja sotastrategian laatimiset, pitkät katseet käytävillä ja vihdoin toisen kainalossa.. Ne olivat jotakin niin suloista, tekivät elämästä elämisen arvoisen. Suloista, viatonta, aitoa. Nyt on jotenkin epätodellinen olo. Soisinko tuon unen oikeasti tapahtuvan? Ehdottomasti. Ällöttää ajatellakin vaikkapa kolmikymppisiä miehiä, joiden kanssa halaamisessa ei ole mitään epävarmaa. Ei tarvitse miettiä uskaltaakohan tuo kohta suudella vai ei, eikä se suudelma oikeasti tunnu edes miltään. Samalla saa kuitenkin "pelätä" jutun johtavan pidemmällekin, vaikka ei edes haluaisi toista. Unesta muistan selkeästi miltä tuntui haluta toista niin paljon, että se sattuu. Tietäen kuitenkin, ettei se haluaminen tarkoita sitä, että päädytään yhteiseen petiin. Kaikki suloinen lähekkäinolo, se on oikeasti mennyttä tässä iässä. Joo, oman kullan kainalossa on kivaa jne, mutta ei sellaista kutkuttavaa hapuilua ja odotuksen tunnetta enää ole. Voi vittu. Mun elämä on oikeesti perseestä. Ja huomenna kun meen työpaikalle ja näen tämän pojan.. Ei helvetti. En missään tapauksessa kaipaa elämääni 14-17-vuotiaana. Toivoisin vain, että voisin hetken olla sen ikäinen, muuttumatta muuten. Rakastuminen ja rakastaminen on aikuisena perseestä. Ihastuminen rokkaa! 12:00 # |
|
|
|
|
