Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
31.3.04Kyllä, se on nyt todistettu. Eeka oli tänään tutustumassa mun duunissa ja sekin havaitsi sen, mitä olen itse jo jonkin aikaa epäillyt. Unipoika ihan oikeasti piinaa mua. Jos meillä ei tosiaan olisi tota ikäeroa niin paljoa, löisin vetoa, että se on ihastunut muhun. Tai mistä sitä tietää. Eeka oli asiasta täysin vakuuttunut. Mähän en enää opeta kyseistä poikaa, vaan se sniikkailee käytävillä kimppuun. Okei, ei kirjaimellisesti, mutta tuntuu oikeesti siltä, kuin se vainoaisi mua. Ja se tekee asioita, joita normaalit ihmiset sellaisessa kanssakäymisessä kuin meiltä kahdelta odotetaan ei tekisi. ARGH. Mitä mä teen? Edelleen vastaus on tietenkin EN MITÄÄN. Mutta se on kyllä niin tylsä vastaus. Ei kai tässä muuta voi kuin fiilistellä. Jatkuu niin kauan kuin jatkuu. Kivaltahan se tuntuu toisaalta, toisaalta helvetin raastavalta. Jätkä voisi hyvin olla parikymppinen, mutta faktat puhuvat puolestaan. MIKSI?! Miksi se ihana mies (okei, poika) on mua niin paljon nuorempi ja saavuttamattomissa, kun se selkeesti tyrkyttää itseään mulle?! Life is so fucking unfair.Käynti uudella kodilla sai mut taas itkemään. Mä en edes halua muuttaa sinne enää, kun se on pilattu. Remontti from hell. 21:35 # |
|
|
|
|
