Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
27.2.04Tarkoittaako se, että on lopullisesti lakannut välittämästä kokonaan, kun pystyy poistamaan joskus jotakin merkinneet viestit puhelimestaan tuntematta mitään? Eilen illalla poistin ne ensimmäiset "Mä taidan olla ihastunut suhun"-viestit, ne ensimmäisen yhdessä vietetyn yön jälkeiset viestit, kasapäin muita ja tietenkin ne viimeiset "Mä en halua menettää sua"-viestit. Välissä taisi olla muutama "Niin mäki sua"-viesti jokusen "Mä tykkään susta edelleenkin"-viestin joukossa. Kaikki pois. Osa eli jo kolmatta vuottaan siellä, osa ensimmäistään. Vuoden se taisi kestää.Olen jo pidemmän aikaa tuntenut olevani onnellinen. Onnellinen siitä, että kaikki se on nyt takana. Tiedän, etten koskaan voisi enää elää niin. Eikä se edes ole elämää. Kun vain nyt saisin rahani pois, niille olisi jo todellista tarvetta. Tämä kuvaamataidon lehtorointi alkoi eilen lyödä itseään kunnolla läpi. Tein neljä 21x21cm kokoista mustavalkotyötä. Kahdesta niistä pidin kovasti. Lähinnä siitä pinnasta, jonka maalit jättivät, en niinkään työnlaadusta. Täällä on kyllä kamala läjä kaikkea hienoa kaapit ja nurkat pullollaan. Puoletkaan välineistä ei ole tuttuja, enkä oikein tiedä mitä niillä voisi tehdä. Tunnen kyllä erään, joka hihkuisi ja pahkuisi innosta päästessään niihin käsiksi. :) Voi kun olisi lahjakas.. Noh, voisin ainakin kokeilla muutamien kuvien tekoa. Täällä on kunnon labrat ja koneet. Vielä kun etsisi negoja jostain. On tullut kuvattua niin paljon digillä viimeaikoina. 08:36 # |
|
|
|
|
