Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.2.04Hähää, mulla on nimi ovessa! Huoltoyhtiö oli vihdoin käynyt sen vaihtamassa ja yhtiövastikkeen maksulaputkin putosivat tänään postiluukusta. Jee. Nyt alkaa koti tuntua oikeasti omalta, vaikka se onkin kamalan rempan kourissa. Alunperinhän kaikki oli tarkoitus tehdä "pikkuhiljaa" ja sitä mukaa kun on rahaa. Nyt kaikki menee uusiksi lattiasta kattoon välittömästi ja rahoituskin on järjestynyt yllättävästi. Hyvä näin, remontin keskellä olisi inha asua ja kun mulla ei ole varsinaista kiirettä muuttaa, on ihan kiva, että koti on sitten viimeisen päälle valmis, kun kamat ängetään paikoilleen.Kävin juuri jututtamassa remonttimiestä ja katsastamassa tilanteen. Valitsin makkarin päätyseinän maalin värin tapettiin sopivaksi ja pähkäilin keittiön seinän kanssa. Keittiöön tulee yhdelle seinälle keltainen tapetti ja kaksi muuta seinää on valkoisen, perinteisen L-mallisen keittiön peitossa, joten mietittäväksi jäi "ikkunaseinä". Maalatako se keltaiseksi tapettiin sopivaksi, vai jättääkö valkoiseksi. Tosin puolimetriä seinää olisi oven vieressä myös, joten se tulee toki samalla värillä. Päädyimme kuitenkin miettimään myös oven karmien poistamista kokonaan, joten siinä tapauksessa värin tulisi olla samaa väriä kuin eteisen, koska värinvaihdos näkyy muuten ilman karmia. Joten valkoista siis. Kaikki näyttää suttaantuvan kivasti, kamalat ruskeat lattialistat ovat poissa ja uusia ei tarvitsekaan laittaa, koska johdot saa parketin alle piiloon. Ainoa huolenaiheeni oikeastaan enää on järkyttävät kellastuneet ovenkarmit. Ne ovat muovia, joten maalaaminen on hankalaa. Mikäli ne eivät nyt valkaistu myrkyillä, olen sitä mieltä, että ne vaihdetaan kokonaan. Ehkä jopa puunvärisiksi, koska lattiakin on puuta. Ja keittiöstä tosiaan poistetaan karmit kokonaan, koska ovikin on poistettu, enkä tule sitä koskaan tarvitsemaan. Korkeintaan porttia koiraa varten, mutta sen saa onneksi asennettua muutenkin. Nyt pitäisi päättää lähdenkö leireilemään vai mitä teen. Keli suosisi ajamista, mutta autossa palaa inha "elektronisen häiriön merkkivalo" ja vituttaa ajaa sillä. Vika voi olla "automaattivaihteistossa, automaattikytkimessä, polttoaineensuihkutuksessa jne", huoltokirjan mukaan siis. Äippä tosin tarjoutui vaihtamaan autoa, jos haluan, mutta jotenkin koko ajomatka ei inspaa. Miksei se leiripaikka voi olla lähempänä, että tälläinen laiskapersekin saisi itsensä liikkeelle..? Kiitos ideoista vieraskirjalla, lisää saa suoltaa, aikaahan mulla on suunnitella ja ihmetellä vielä.. 14:32 # |
|
|
|
|
