Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
30.1.04En ollut ihan varma miten reagoida noihin eksän juttuihin, enkä todellakaan ymmärtänyt mitä hyötyä niistä oli. Kaverini kyselivät, että haluaako se mut takaisin, mutta en osannut vastata, koska eipä ollut mitään sellaista sanonut. Joten oli pakko kysyä asianomaiselta, jotta voin vastata ihmisille. Vastaus oli myöntävä, tosin varauksella. "Sydän tahtoo, mutta järki ei oikein tiedä tulisko siitä mitään." Tai jotain sellasta paskaa. Olin sitten pari päivää sekaisin ja itkeskelin ja ajoin autoa liian kovaa ja kuuntelin "Ei koskaan enää"-biisin 80 kertaa saman päivän aikana. En todellakaan tiennyt mitä pitäisi ajatella tai tehdä.Kaiken ratkaisi kuitenkin työ. Menin töihin, koin taas valtavaa iloa ja onnistumisen tunnetta ja totesin, että näinhän sen kuuluukin mennä. Elämän pitää jatkua, eikä haikailla jotakin, mitä olisi voinut olla. Toisaalta kovasti toivoisin, etten olisi heittänyt hukkaan noita vuosia elämässäni, jotka osoittautuivatkin melko tärkeiksi vuosiksi. Toivoisin, etten olisi tuhlannut niitä väärään ihmiseen. Jos meillä olisi mahdollisuus, saisin tavallaan nuo vuodet takaisin. Onneksi järki ja faktat kuitenkin puhuvat puolestaan. En halua, että mun ylitseni kävellään, mulle valehdellaan ja mua loukataan. En halua kohdata tämän ihmisen perhettä, lasta, ystäviä, työtä ja arkea. Kumpikaan ei olisi tyytyväinen seksielämäämme. Meillä menisi hyvin kerran vuodessa viikon verran autiolla saarella. Kaikki muu olisi paskaa. Toivoisin vaan niin kovasti joskus kompastuvani siihen unelmieni prinssiin, ihan vain siksi, etten halua viettää vanhuuttani yksin. Ja ehkä haluaisin niitä lapsiakin, ennenkuin olen 40. Toisaalta odotan niin kovasti uutta elämänalkua uudessa omassa kodissani, etten jaksa ajatella noita asioita, mutta kyllä ne siellä takaraivossa paukuttavat. Ne työhaastattelijan sanat vielä seuranaan "Et sä tuosta enää nuorene!" Miksei se unelmieni koti voi oikeasti jo löytyä.. Ihana viikonloppu edessä. Eilen olin IFK-hallilla heittämässä Restelin keikan. Voi vittu, mitä porukkaa ja mikä meininki. Ja miksiköhän ravintola-alalle suuntautuu niin moni hintti? Kaipa ne pullonkaulat siellä hyllyissä sitten kiihottaa ajatusmaailmaa tms.. Vitustako tälläinen hetero ymmärtäisi, helvetin vaikea niiden kanssa vaan tuntuu olevan tehdä töitä. 11:11 # |
|
|
|
|
