Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
27.1.04Eksä on nyt tosiaan sitten katumapäällä. Sain eilen lukuisia tekstareita, jossa se tosiaan on sitä mieltä, että se oli meidän suhteessa se, joka mokas. Ja että nyt vasta on tajunnut mitä menetti. Ja että se kärsii siitä, ettei koskaan saa mua takas.MIKSI.. MIKSI NYT?! Miksi lähes vuoden jälkeen?! Mä tiedän miten mun pitäs reagoida tohon. Mun pitäs toivottaa se alimpaan helvettiin. Mun pitäis olla tyytyväinen siitä, että se on tajunnut tehneensä väärin. Ja olevansa yksin syyllinen, kuten Saksa Maailmansota vol II:ssa. Sitähän mä olen koko ajan halunnut. Että se pyytäisi anteeksi ja sanoisi noi asiat. Jotta voisin sitten sanoa omat sanottavani.. Mun pitäis sanoa sille just näin.. Mä toivon tätä sulle: kuole, kuole! Haavoistani tuskaa nuole, nuole! En haluu nähdä sinua nyt koskaan enää! Älä tule lähelleni vaan lähde menemään! @junkmail - Ei koskaan enää Mut mä en tiedä mitä mä teen. En kai mitään. Ei siitä mitään enää tulisi. 13:56 # |
|
|
|
|
