Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
20.12.03Mulla on edelleen nuppi aivan sekaisin. Sekava ja sairas tunne päässä. Ihan kuin aivot toimisi puoliteholla. Näytän vajaaälyiseltä, siltä kuin jankkaisin päässäni pitsalistaa läpi tai puhelinluettelon Virtasia. Crazy Lady. Huolestuttavaa sinänsä, sillä aion joka tapauksessa mennä huomenna töihin, enkä mitenkään voi kuvitella ravaavani portaita ylösalas. Toivotaan, että huipulla selkenee huomenna, muuten ihan oikeasti alkaa huolestuttaa. Tältä varmaan tuntuu olla aineissa aamusta iltaan.Kohta pitäisi keksiä jotain syötävää lääkkeen seuraksi. Ei ole kyllä yhtään nälkä ja närästääkin ärsyttävästi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että ole yskinyt vasemmalta puolelta kylkiluun poikki. Jokin siellä sattuu aina välillä ikävästi. Tosin, nyt se kipu on osaksi siirtynyt jo vatsaan, että kaipa ne murtuneen kylkiluun palaset siellä kaivautuvat lisämunuaiseeni tai vastaavaan aiheuttamaan jotakin tappavaa. Olen aika perkeleen innostunut siitä työhaastattelusta. Rehellisesti voin sanoa, että nyt jo vituttaa, jos työ ja siihen annettava koulutus menee sivusuun. Sekin harmittaa, että haastattelu on heti seuraavana arkipäivänä reissusta palattuani, joten en ehdi kauheasti valmistautumaan, mikäli jokin menee pieleen. (Tukka lähtee reissussa tai vastaavaa..) Kaikesta huomaa kuitenkin, että olen äärettömän motivoitunut. Aion jopa verestää ruotsinkielentaitojani. En edelleenkään voi käsittää, että olen joskus kirjoittanut kyseisestä aineesta M:n, mutta en todellakaan aio tehdä valitusta Ylioppilaslautakunnalle asiasta. Ostin tänään koiralle joulutontun asun. Kaipa se on myönnettävä, että ihailemani jykevyys ja lihasmassa on tosiaan läskiä ja koirani on pulleahko. Arvostelukykyni on ehkä ollut hieman rajoittunut. Ostamani asu nimittäin mahtuisi ehkä mäyräkoiralle, mutta jotta naruja, joilla se sidotaan kiinni, voisi edes jatkaa, olisi edellytyksenä molempien jalkojen mahduttaminen reikiin ja vilkaisemalla asua ja koiraa, voin todeta, että no can do. Joudun ehkä pukemaan sen pehmolelulleni Stichille. Jo hetken poissa mielessä ollut ajatus Pit Bull terrieristä heräsi tänään taas henkiin.. Hmm.. Kävin aamulla duunissa hakemassa kamojani. Käyn vielä tammikuussa viemässä papereita jne, mutta onpahan kaimallani mukavampi tulla töihin, kun ei laatikot pursuile tarttuvaa bakteerikantaa sisältäviä nenäliinoja ja muita henk.koht. tavaroitani. Muutama oppilas oli muistanut lahjalla. Hauskin niistä oli joulukassi, joka sisälsi hunajaa, teetä ja rommia. Jos olisin ollut töissä tämän viimeisen viikon, olisin varmasti saanut enemmän lahjoja. Noh, enpä samalla tavalla näihin tenaviin kiintynytkään kuin aikaisempiin, joten no big deal. Lahjukset ovat vaan aina hauskoja! Nukuin kolmen tunnin päiväunet joku aika sitten, joten ei kamalasti vielä väsytä. Toisaalta, tässä narkkarinomaisessa tilassa en kyllä oikein mitään jaksa tehdäkään. BigMäkki maistuisi, mutta en jaksa lähteä hakemaan. Noh, josko jääkaapille ratsiaa tekemään. Öitä. 23:10 # |
|
|
|
|
