Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
2.12.03En todellakaan jaksa alkaa purkamaan sitä paskaa, jota olen kokenut viimeiset puolitoista - kaksi viikkoa. Sanotaan vain, että when it rains, it certainly fucking pours. Jos joku olisi kysynyt vointiani kuukausi - puolitoista sitten, olisin voinut hyvällä omallatunnolla ja iloisin mielin vastata, että hyvin menee, mutta menköön.Tällä hetkellä en edes halua ajatella elämääni. Osa siitä tuhoutui koneen mukana, helvetin suuri osa. Osa repeytyi kipeiksi palasiksi, kun eräs läheinen (?) verisukulaisuussuhde katkesi. Loppuosa valui viemäriin, kun sain tiedon leikkauksesta, johon joudun palatessani Thaimaasta. Saattaa reissu jäädä jopa viimeiseksi, jos löydös kropastani osoittautuu siksi mitä pelkään. Siksi mitä olen aina pelännyt. Tällä hetkellä napsin lääkkeitä kuin karkkia ja toivon, että tää paska joskus loppuis. Olen sairaslomalla ja perunut kaikki menoni lähitulevaisuudessa. En yksinkertaisesti enää jaksa. En mitään. Luojan kiitos monet velvollisuudet on nyt jo hoidettu ja takanapäin. Kunpa olisi tämä elämäkin. Kaikki on ihan turhaa. Aivan vitun turhaa. Miettikää te ihmiset siellä millaiset vaatteet laitatte töihin tänään ja mitä toivotte joululahjaksi ja minkämoisen pizzan tilaatte. Kyllä elämä on täynnä saatanan vaikeita päätöksiä. Mulla ei ole kuin yksi. Selviänkö vai enkö. Lyhyt vai pitkä tikku. Sama se onko punainen vai sininen, kunhan on tikku. Hyvää vointia ja jatkoa teille, mä tuskin kirjoittelen vähään aikaan yhtään mitään. Ja anteeksi jos en pyydä anteeksi vittumaisuuttani ja pahaa oloani. En taida jaksaa. Ymmärrätte tai ette. Aivan vitun sama mulle tällä hetkellä. Eihän kyse ole teidän elämästänne. 22:32 # |
|
|
|
|
