Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
19.11.03Eilinen oli ihan hanurista. Mies oli maanataina puhunut, että tiistai on ainoa vapaapäivä ja mielestäni teki melko selväksi sen, että tapaamme. Tekstailtiin aamupäivällä ja odotin kovasti töistä pääsyä. Siihen mennessä se oli kuitenkin ehtinyt hoitaa itselleen kaikenlaista puuhaa, eikä sitten enää sanallakaan maininnut tapaamisestamme. Mua tietysti alkoi vituttamaan ja sitten kun sain siltä vielä muutaman melko ärsyttävän tekstarin, oli soppa valmis. Ilmoitin, että mä en jaksa kuunnella sen vittuilua ja arvostelua just nyt, että kiitoskivajahei! Olin tietysti tosi kypsänä, kun en ollut suunnitellut illalle mitään ja vitutti. Sitten kun vielä se ilmoitti ettei pysty auttamaan mua mun halipulassa vittuunnuin ja ihmettelin yksikseni mitä hemmettiä se musta tahtoo.Nukuin jostain seittemästä puoli yheksään sohvalla väsymystäni pois ja sen jälkeen olinkin hiton pahalla tuulella. Tarkoitus oli mennä jatkamaan nukkumista omaan sänkyyn, mutta kävin röökillä ja soitin eksälle, kun olo oli niin paha. Puhelu meni sitten itkemiseksi, vaikken edes tiennyt miksi olin niin masentunut ja surullinen. Loppuen lopuksi pyysin sitä tulemaan moikkaamaan, kun oli liikenteessä. Käytiin Mäkkärillä hakemassa sille ruokaa ja juteltiin jonkun aikaa autossa niitä näitä. Lopuksi pyysin sitä halaamaan mua ja tuli vähän parempi olo. Mennään leffaan lauantaina. Mieheltä oli tullut muutama tekstari sillä aikaa kun olin eksän kanssa ja eksäkin laittoi kuinka sille tuli ikävä mun viereen. Huoh. Kylläpä oli taas kaikki niin perseestä. Tänään on taas ihan normaali olo. Mistä lie toi eilinen johtui. Varmaan siitä, että mulla oli odotuksia, jotka eivät sitten toteutuneetkaan enkä edes voinut syyttää ketään asiasta. Vähän tänään turhauduin, kun jouduin palaveriin, josta ei ollut mulle mitään hyötyä. Pari tuntia aikaa ennen espanjaa. 15:44 # |
|
|
|
|
