Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
13.8.03"Vitut ääkkösistä. Kirjoita Nykinreissusta!" kävi käsky. Ok. Saamasi pitää. Kirjoitin koko reissun matkapäiväkirjaa ja voisin sen jossakin muodossa julkaistakin. Kokoa tuolla filellä tosin on aika huimasti, joten täytynee laittaa se jonnekin nettiin ja linkata tänne. Kuviakin löytyy noin 300 kipaletta. Mutta lyhyesti reissusta tässä.Lähdin siis matkaan 17.8, lentokentällä piti olla jo viiden maissa aamulla. Kaikki sujui putkeen, kunnes hieman ennen koneeseen menoa muistin ehkäisypillerit. Pillerihän lojui kotona jääkaapin päällä ja uusi kuuri lepäili matkalaukussa, koneen ruumassa. VITTU. Hyvinpä alkoi reissu, heti kuurit perseelleen. Noh, suojaamattomasta seksistä tuskin olisi tunkua, mutta harmittipa tuo silti. Lensin siis BA:lla ja viereeni istuutui Leppälän sisarukset matkalla Californiaan. Olivat olleet kolme viikkoa Suomessa isänsä luona, molemmat tummaihoisia ja pelkästään englantia puhuvia. Hauskaa seuraa enivei, vaikka kaikki kolme nukuimmekin lähes koko matkan Heathrowlle. Lontoossa kuuntelin lentokenttäbussissa kun muutamat suomalaiset soittelivat kotiin ja valittelivat huimasta turbulenssista matkalla. Täh? Enpä ainakaan tullut huomanneeksi.. Aikaa ei koneen vaihtoon juuri ollut, joten suuntasin portille 22 ja testasin naurettavat tuplahanat naisten vessassa. Tuossa vaiheessa oli jo ajattelukin siirtynyt englannin puolelle. Muistan hämärästi kelanneeni hanoista jotain tyyliin "These brits are fucking pervs.." No, pitkä lento kohti Omenaa alkoi ja kävi vielä niin mukavasti, että mulla oli keskipaikka koneessa. Toiselle puolelle ei sitten tullutkaan ketään ja saatiin suomalaisen kundin kanssa koko rivi itsellemme. Kattelin Travoltan ja Jacksonin leffan Basic ja nukuin jonkun verran. Yöunta kun oli takana vajaat neljä tuntia. Lento kesti about 7 tuntia, en ihan tarkkaan laskeskellut, mutta oli ehdottomasti helpoin ja mukavin tähänastisista lennoistani. Tuntui kuin olisi ollut koneessa vain hetken. Maahanpääsy ei tietenkään sujunut ongelmitta, mutta lopulta olin onnellisesti taksissa ja matkalla kohti Jackin karatestudiota. Katja, tuo nainen, jonka asuntoon olin muuttamassa seuraavaksi kahdeksi ja puoleksi viikoksi, soitteli päästyäni sinne ja oli itse matkalla lentokentälle ja Suomeen. Emme siis ehtineet tavata. Jack hoiteli mut sitten taksilla Harlemiin, jossa ronttasin matkalaukkuni kuudenteen kerrokseen. Koirat olivat vastassa ja HELVETTI että se toinen olikin iso. Jumalattoman kokoinen suden, karhun ja koiran risteytys. Majoittauduin mulle tarkoitettuun huoneeseen ja loma saattoi alkaa. Ehkä loppulomaa en kirjoita näin yksityiskohtaisesti, mutta ensimmäisenä iltana kävin koirien kanssa ulkona ja hain läheisestä Mäkkäristä ensiapua väsymykseen ja nälkään. Nukkumaanmennessä oli kulunut kutakuinkin tasan 24 tuntia lähdöstäni Helsingin lentokentälle. Ekan päivän lähinnä chillailin ja tutustuin läheiseen koirapuistoon haukkujen kanssa. Lauantaina lähdin Central Parkiin juhlistamaan puiston 150-vuotisbileitä. Siellä oli myös käynnissä jousiammunnan maailmanmestaruuskisat ja suomalainen oli juuri kuulemma hävinnyt pronssin yhdellä pisteellä. Kävelin koko puiston läpi muutamassa tunnissa ja söin ensimmäisen hodarin. Kyllä se on helvetin kaunis paikka, pikkupolut varsinkin. Löytyy pientä vesiputousta ja varjoisaa lampea sekä tietysti isoja niittyjä missä makoilla. Lopulta otin metron puiston eteläpäästä kotiin aivan puolikuolleena. Mitäs muuta Nykissä tuli tehtyä? Puoltoista viikkoahan olin siellä yksin, mutta sitten eksä saapui viihdyttämään mua. Käytiin Bronxin Zoossa, Empire State Buildingissa, Disney Storessa, Staten Islandin lautalla, Madame Tussaudsissa, jossa piti tietysti kuvata itsensä puristelemassa Brad Pittin sukukalleuksia ja aiheuttaa hämminkiä jenkkien keskuudessa.. Käytiin katsomassa Phantom of The Opera yhtenä iltana, vierailtiin Ground Zerolla ja tietysti Chinatownissa shoppailtiin turistikrääsää. Tavallaan nautin ajastani yksin enemmän. Ihmiset tulivat juttelemaan ja tutustuin muutamaan ihan kunnollakin. Iltaisin oli kiva kuulla "What up girlfriiiiieeend!"-huuto Harlemin kaduilla. Kaikki oli niin erilaista yksin liikkuessa. En olisi ehkä ensimmäisen aamun jälkeen, jolloin löysin kuuden aikaan aamulla sammuneen latinon rapustamme housut kintuissa, uskonut, että reissusta voi tulla niinkin mahtava. Sillä latinolla oli muuten pienin koskaan näkemäni penis. Seuraavana päivänä rapussa oli saatanallisen kokoinen torakka ja taas aivoni reagoivat englanniksi. "Some days there are cocks in the hallway, some days just cockroaches. Guess you can’t win every time.." Lisää reissusta matkapäiväkirjan muodossa. Lupaan siistiä sitä hieman ja tunkea sen jonnekin sivulle, jahka moisen käyn hommaamassa. Huoh tätä työnhakijan elämää. Pääsisin RAY:lle töihin kasinopelien hoitajaksi, mutta palkka ei ole kovin huimaava. Lisäksi haluaisin opiskella vaikka mitä. Matkailu on alkanut kiinnostamaan ja matkaoppaan ammattitutkintoon mut jo hyväksyttiinkin. Opiskelu on vaan iltapainotteista, joten en tiedä miten se soveltuu tuon kortinjakamisen kanssa yöaikaan ravintolassa.. Kreikkaan pääsisi tosi halvalla. Helvetti, rahaa mulle, paljon! Tahdon matkustaa! 13:08 # |
|
|
|
|
