Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
14.8.03Käväisin aamulla haastattelussa matkailualan koulutukseen. Täh? Taso laskenut? Ei enää yliopistoa vaan jotain typeriä ammattitutkintoja? Niin.. Minä kun olen ajatellut sen homman niin, että yliopisto ei mihinkään karkaa. Olen saanut koko ajan tehdä sitä työtä mitä rakastan ja koulutuksella ei ole tähän päivään ollut kauheasti merkitystä. Toki jos haluaisin vakituisen paikan ja paremman liksan, olisi siitä hyötyä. Mutta koskapa minä olisin töitä rahan takia tehnyt..Nuorena se on nähtävä maailmaa ja koettava asioita. Tuskin viisikymppisenä lähden ulkomaille hotelliin töihin tai matkaoppaaksi tai pelinhoitajaksi tai Disney Worldiin Nalle Puhiksi (ne eivät tiedä mitä menettivät!!) tai mitä tahansa ikinä saankaan päähäni. Uskon, että mulla on aikaa opiskella itseni englannin opettajaksi ja tehdä sitä työtä ihan tarpeeksi vaikka olisikin muutaman vuoden vanhempi. Biologinen kello ei onneksi vielä tikitä vaikka joku kello tuolla pään sisällä kyllä nakuttaa. "Pitäisi, pitäisi, pitäisi.." Kyllähän mä lapsia haluan, omakotitalon ja koko potin. Ennen kaikkea upean ihmissuhteen, mielellään miehen kanssa kun naista en voisi kestää kuin sängyssä. Olen aina halunnut olla nuori äiti. Ehkä koska omani on ollut sellainen. Enkä tarkoita nyt mitään teiniäitiä, mutta mielestäni lapsillani on oikeus tuntea vanhempansa ja isovanhempansa. Tarkoittaen nyt ehkä sitä, ettei olisi kiva jos mummi kuolla kupsahtaisi heti äidinkin ollessa jo niin vanha. Mutta saa nyt nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Josko se mies löytyisi vaikka tuolta aurinkorannoilta. "Huhuu, mies aurinkorannalla! Ethän ole karvainen? Osaathan hieroa ja tehdä ruokaa ja MYÖS tosiaan teet molempia? Ja olethan silmittömän rakastunut minuun ja palvot maata jalkojeni alta? Tai ainakin pikkuvarpaan alta?" Vaatimukset eivät ole kovat, mutta jotain olen sentään oppinut ja samaa virhettä en mielelläni toista.. Joten mies aurinkorannalla, tai vaikka metsän keskellä, otapa yhteyttä! Hieman hukuin aiheesta.. Nojaa, väliäkös sillä.. kai. Pitäisi ostaa kalenteri, nyt on liikaa muistettavaa. Viikko sitten olin tylsistynyt kuoliaaksi, nyt tuntuu että joka ovesta ja ikkunasta löytyy uusia mahdollisuuksia. Vielä kun tietäisi mistä valita.. 13:48 # |
|
|
|
|
