Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
15.3.03Päivitysväli on taas kasvanut. Suurin syy on tietenkin se, ettei ole enää kiinteää nettiä ja jatkuvaa pääsyä koneelle. Töihin kun ei viitsi työajan jälkeen enää jäädä kirjoittelemaan. Toisekseen, olen ollut koko viikon kipeä. Flunssa on edennyt ilmeisesti keuhkoihin, mutta olo helpottaa hetkittäin. Tiistaiksi on lääkäri varattu A-korttia varten tarvittavaa lääkärintodistusta varten, mutta kuunnelkoon samalla rohinat.Torstaina oli autokoulu ja teoriaosuus on nyt siis käyty. Tietkin ovat tällä viikolla sulaneet ennätysajassa, aurinko kun on lämmittänyt jo ihan mukavasti. Kyllä hieman jännittää mitähän siitä moottoripyöräilystä tulee, jos korttia edes koskaan saan.. Toisaalta, olen aina pyrkinyt tekemään kaiken niin hyvin kuin osaan ja tässäkään asiassa en aio tinkiä. Minusta tulee maailman paras motoristi! Päätin hakea opiskelemaan ihan täysin toista alaa syksyllä. Amiedussa on tarjolla matkaoppaan ammattitutkinto ja matkailualaahan olen miettinyt jo vuosia sitten. Tutkinnon suorittaminen kestää vuoden ja ilmeisesti pystyn myös työskentelemään opiskelun ohella. Jotenkin ei tuo yliopistoelämä taas houkuta, vaikka ammattina rakastankin opeilua. Tiedä sitten tulenko koskaan toimimaan matkaoppaan ammatissa, mutta pääsisinpähän ainakin Thaimaahan pidemmäksi aikaa, jos flaksi käy! :) Käytiin eksän kanssa juuri syömässä ja nyt maha pullottaa. Se pyyteli illemmalla käymään, mutta kello on jo sen verran, että jos ei kohta soittoa kuulu niin tuskinpa jaksan lähteä. Mielialat vaihtelee päivästä toiseen, mutta suurin osa ajasta menee kyllä tuolla depression puolella. Itsetuhoiset ajatukset ja iltaitkut kuuluvat taas päivärytmiin ja oma fiilis vituttaa ja surettaa. Ei oikein jaksa edes kevät ja tuleva kesä piristää.. Ajatukset pyörii vain menetyksessä ja siinä "mitä olisi voinut olla".. Niinkuin sanoin, en ole tottunut antamaan periksi tai epäonnistumaan ja suhteessani näin kävi, taas. Suhteessa, jonka luulin ensimmäistä kertaa olevan ikuinen.. En jaksaisi aloittaa alusta, minua ei kiinnosta. Tahdon vain ihmisen, jonka kanssa on turvallista ja voin olla onnellinen. Haluan perheen. Taas kaikki tuo siirtyi ties kuinka kauas tulevaisuuteen. Ei yksin jaksa. Ei todellakaan.. Kun elämästä on hävinnyt sisältö, ilo on aika vähissä. Niinkuin isäni ennen kuolemaansa tekstasi "Kun elämässä on vain kaksi asiaa, työ ja koti ja toinen niistä, koti, otetaan pois, ei jäljelle jää mitään.." Ensimmäistä kertaa tuntuu, että todella ymmärrän isäni ratkaisua. 19:49 # |
|
|
|
|
