Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
2.3.03Aloittaessani tämän päiväkirjan en missään vaiheessa edes ajatellut, että joutuisin kirjoittamaan suhteeni loppumisesta. Siirryin vain tänne, kun tuntui siltä etten saa sanottua kaikkea toisessa päiväkirjassani, jota puolisoni myös luki.Käytiin perjantaina syömässä ja oli ihan mukavaa. Vaihdettiin pari tekstiviestiä illalla kiittäen hyvästä seurasta. Lauantaina eksä soitti ja pyysi mua kanssaan Jumboon. Käväistiin siellä ja se olisi ostanut mulle kultaliikkeestä nilkkaketjun, jos siellä olisi ollut niitä samaan sarjaan kuuluvia kuin mulla on jo sen ostamat sormus ja korvakorut (ja lahjaksi saatu ranneketju). Ihmettelin kyllä suuresti miksi hän näin olisi tehnyt. Tekstailtiin illalla ja kysäsisin, miten tää voi olla sille niin helppoa. "Mistä sä päättelet, että tää on mulle jotenkin helppoa?" "No sun käytöksestäsi ehkä lähinnä.." "Oletko sä miettinyt, että mä saatan peittää käytökselläni jotain?" Ja niin edelleen, kunnes keskustelu tyssäsi kuin seinään. Syykin selvisi myöhemmin, sillä on taas netti himassa ja joku kaveri oli ollut kylässä.. Eipä se minua juuri siellä enää sitten ajattele, saati kaipaile kun netti on viihdyttämässä. No enivei, kävin tänään pakkailemassa vähän kirjoja ja opiskelupapereita ja muita. Tarvitsen lisää pahvilaatikoita.. Vielä pitäis keittiökamat pakkailla ja alkais olla suurin osa kasassa. Vaatteet vielä ja romuvarasto pitäis selvittää. Meen huomenna duunin jälkeen sinne pesemään pyykkiä. Juteltiin niitä näitä, kunnes sitten sain vähän laskiaiskullia. Se kysäisi sitten ohimennen mitä puuhailen illalla, josko mentäisiin jonnekin syömään. Sanoin, että soittelee. Äsken tultiin HongKongista syömästä, ihanaa kiinalaista, vaikken jaksanut edes puoliakaan annoksestani.. Olis ollu mukava päättää ilta ja viikonloppu toisen viekkuun nukahtamisella, mutta eipä tuo ehdottanut moista, enkä minä ala tuppautumaan sinne. Väliaikainen huoneeni alkaa olla kohta kunnossa, inhottaa hakea sänky vanhasta kämpästä sinne, kun ei sille jää nukkumapaikkaa.. Mutta minunhan se on, vaikken vielä olekaan koko summaa Sotkalle maksanut. Eli mitä helvettiä? Miksi deittailen sitä edelleen? Pidän yhteyttä janiinpoispäin.. Juuri samasta syystä kuin seurustelinkin. Meillä vaan synkkaa yhdessä niin helvetin hyvin. Viihdytään toistemme seurassa ja meillä on mukavaa. Nyt vaan tuntuu jotenkin helpottavalta, kun ei tarvitse miettiä mitä se puuhaa ja kenenkin kanssa. Ei kiinnostanut sitten pätkän vertaa mitä se netissä on puuhaillut viikonloppuna. Ironista, että se saattaa vaihtaa työpaikkaa ja mä olisin kerrankin saanut sen poikaystävän, jonka olisin ansainnut. Siis eihän se ihmistä muuta, mutta sillä olisi ollut enemmän aikaa mulle kuin nyt puoleentoista vuoteen, kun on painanut pitkää päivää. Houkutuksia ehkä vähemmän, mutta niinkuin sanoin, ei työpaikka ihmistä muuta, mutta suhdetta olisi voinut muuttaa paljonkin. No, täytyy katsella mitä elämä tuo tullessaan. Jos se mut joskus vielä haluaa, niin eiköhän se ota yhteyttä, jos on valmis sellaiseen suhteeseen kuin minä haluan. Jos ei ota, niin sitten ei mahda mitään. Turha on odotella ja elätellä toiveita, eteenpäin täytyy kuitenkin mennä. Suhteellisen hyvä fiilis nyt. ..Mutta kyllä mä niitä sen suudelmia kaipaan. Tossa kun se heitti mut tänne ja lähti jatkamaan matkaansa entiseen yhteiseen kotiimme suutelin sitä lähtiessä. Se vaan maistuu aina yhtä turvalliselta ja ihanalta. Kyllä tämä tästä. Kunhan saan väliaikaismajoitukseni kuntoon, oman sängyn sinne ja omat tavarat ympärilleni, elämä kirkastuu huomattavasti lisää.. :) Huomenna töihin. Huoh ja plääh. 21:22 # |
|
|
|
|
