Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
1.2.03Vaikka olen nukkunut huonosti viime yöt, ei taaskaan unta riittänyt pidempään. Katsottiin leffoja illalla ja mäkin sain taas jo ruokaa pysymään sisällä. Rupes jo pikkasen heikottamaan, kun kahteen päivään ei muuta nauttinut kuin litkuja.Puoliso osoitti taas järjen riemuvoittoaan eilen. Töistä kotiin tullessa toi jotain oppimateriaaleja ja sanoi alkavansa tarvita työpöytää sitten.. Mitä vittua? Työpöytä on ollut alusta asti minun käytössäni, niin ompelu- kuin työpöytänäkin. Nyt kun hänestä tulee "suuri ja mahtava opiskelija", niin hän tarvitsee työpöydän itselleen? Hetkinen, enkös minäkin opiskele? Enkös minä opiskele akateemisella tasolla? Eikö lukea voi muualla kuin työpöydän ääressä? Missä minun työpöytäni oli vuosi sitten, kun suoritin tutkintoa? Näin se menee. Meinasin revetä nauruun, mutta tyydyin vain toteamaan, että olin kuvitellut hänen omien "opiskelujensa" myötä ymmärtävän minunkin paineitani hieman paremmin. Paskan marjat. Sääli, jos ei saa minulta "opinnoilleen" sympatiaa, eipä ole sitä itsekään koskaan osoittanut, saati rohkaisua. Tiedän, että sillä on taas menossa jotain. Se huokuu käytöksestä. En vain tiedä onko kyse tällä kertaa rahasta vai naisista vai jostain ystävien salaliitosta. Se väittää pelkäävänsä hakkereita ja vaihtelee salasanojaan koko ajan. Paskat. Se pelkää, että minä näkisin sieltä jotain. Niinkuin edes viitsisin etsiä/katsoa. Sain aikanaan tietää ihan tarpeeksi, ei ole mitään tarvetta siihen enää. Paska mikä paska. Eikä selvästi muuksi muutu. No, toivottavasti tätä ei kestä enää kauaa. 10:08 # |
|
|
|
|
