Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
3.2.03Lauantaina käytiin katsomassa Kaksi tornia. En edelleenkään suostu kommentoimaan kyseisiä elokuvia, mutta sen verran sanon, että se säihkysilmäinen hobitinkuvatus ei tällä kertaa ollut yhtä kammottava kuin ekassa osassa. Yhdellä sanalla: tykkäsin.Käväistiin ennen leffaa äipän luona ja siellä oli kunnon bileet pystyssä. Mamma dokasi kolmatta päivää putkeen, tällä kertaa se ei herättänyt mitään tunteita. Kaksi vuotta sitten se olisi satuttanut. Äitini ei ole alkoholisti, ei ole koskaan ollutkaan. Sillä vaan meni vähän turhan lujaa aikoinaan isän kuoleman jälkeen. Onneksi se on rauhoittunut, saanut surua surtua. Sunnuntai oli tyypillinen sunnuntai. Pyykinpesua ja puoliso töissä. Työkaverin tekstiviesti ilahdutti, toivotteli tervetulleeksi porukkaan. Illalla ei sängyssä väsyttänyt ollenkaan. Seksikin maistui pitkästä aikaa ja toisen silittely tänä aamuna pyyhkäisi taas mustat pilvet mennessään. Kyllä mä sitä rakastan, rakastan niin perkeleesti. Eihän se tosin koskaan kyseenalaista ole ollutkaan. Töissä oli tänään melkoinen päivä. Aamusta alkaen muutoksia toisensa perään ja mitalikahveet meidän sählysankareille vei kokonaisen tunnin. Hiihto sotki myös suunnitelmat, ja vaikka kuinka olin päättänyt etten itseäni mene palelluttamaan, niin jouduin kuin jouduinkin lenkille. Ja tietenkin onnistuin myös juuri loppumetreillä kaatamaan itseni ja löin kyynärpään sen verran pahasti, ettei sulkikseen ole tänään asiaa. Ensimmäinen virallinen päiväni oli muuten ihan mukiinmenevä, mutta jäi vähän huono fiilis, kun en ehtinyt penskojen kanssa juurikaan olemaan. Huomenna täytyy korjata tilanne. Sen verran täytyy vielä hehkuttaa, että oli ihana tunne lähteä väsyneenä kotiin sähkölukon avain keikkuen nipussa. Tästä päivästä eteenpäin olen osa henkilökuntaa. En enää tuurari tai sijainen, en "sen ja sen" seuraaja, vaan minä. Omalla nimelläni. Iiiih! 16:54 # |
|
|
|
|
