Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
7.2.03Kyllä tämä jokapäiväinen työnteko alkaa pikkuhiljaa rassaamaan. Vaikka olenkin onnellinen saadessani tehdä rakastamaani hommaa, silti olen lopenväsynyt koko ajan. Unta ei riitä tarpeeksi ja henkisesti alan vetelemään myös viimeisiä. Koko ajan kasvava päiväunien tarve soittelee kelloja.. Jos vain saisi tehdä töitä eikä tarvitsisi tehdä mitään muuta, sitä varmasti jaksaisi paljon paremmin.Positiivista on se, että päivät ovat pidentyneet huomattavasti. Aamulla on valoisaa töihin mennessä eikä pimeässä tarvitse kotiinkaan tulla. Excellent. Tämä viikko meni tosi nopeasti. TAAS on viikonloppu. Miksi aika laukkaa, kun sen tahtoisi ryömivän? Toivon neljän kuukauden kestävän piiiiitkään, tahdon nauttia kaikesta ja pistää itseni likoon sata lasissa joka päivä. Ellei enemmänkin. Olen kyllä aika vakuuttunut oman työni rankkuudesta. Taitaa tämän ammatin itsemurhaluvut hipoa taivaita, jollen väärin muista. Muissa töissä on aina mahdollisuus lintsata ja ottaa löysin rantein, pitää kahvitauko silloin tällöin ja syytää hommiaan salavihkaa muille. Eipä sillä, että niin haluaisin tehdä tai edes olisi tarvetta, kunhan tässä pohdiskelen miten sitä voi ollakin niin loppu kuuden tunnin työpäivän jälkeen. Edellisessä työpaikassa pystyi huoletta tekemään vaikka kellon ympäri töitä eikä tuntunut missään. Tosin niiden oikeiden työtuntien määrä jäi kyllä paljon alle tuon kahdentoista. Taidan mennä tästä lämmittämään maksalaatikkoa ja ottamaan päikkärit. Huomenna saa onneksi nukkua pitkään. Ah! 15:52 # |
|
|
|
|
