Yet Another Diary.. |
||
Kun elämä ei aina menekään ihan kuin sen kuvitteli. |
||
25.1.03Sainpa työmatkalaiselta mukavan tekstarin."Mikä nyt taas risoo noin helvetisti? Nautitko jotenkin tosta kiukuttelusta vai mikä perkele?" Olis tehnyt mieli vastata tyyliin "Vittuako se sua tuntuu kiinnostavan! Sun elämähän pyörii muutenkin 95% sun ja työs ympärillä!" Mutta laitoinpa vaan, että olen väsynyt tähän tilanteeseen. Vastaus oli toki aina yhtä ymmärtäväinen ja lohduttava: "No mä olen taas väsynyt katselemaan tota kiukuttelua. Jollet ymmärrä mun työtäni ja sitä että se vie aikaa niin mä en voi asialle yhtään mitään." Eli huspois vittuun ne kaikki (tyhjät) lupaukset, joita olen jo puolitoista vuotta saanut kuunnella. Helvetti, että olen väsynyt pettymään jatkuvasti. Tulemaan petetyksi. Aikaa puolisolla on kyllä liehitellä muita ämmiä ja tekstailla ja mailailla niiden kanssa päivätolkulla, mutta kehtaakin sitten vielä VÄITTÄÄ panostavansa tähän suhteeseen, uskovansa parempaan huomiseen. Paskanmarjat, sanon minä. Se uskominen ja panostaminen loppui siinä vaiheessa, kun rupesi leikkimään sinkkua ja etsimään seuraa netistä ja ylittämällä kaikki rajat niiden suhteiden kanssa. "Ihan kaveripohjalla", kyllä juu. Minäkin tekstailen kavereideni kanssa siitä mitä heille tekisin, jos molemmat olisimme alasti. Helvetti, onko kaveripiirissäni jotain vikaa? Taidan olla umpimielinen, kun mielestäni moiset ei kuulu parisuhteeseen. Hyi minua, hyi olkoon! 20:27 # |
|
|
|
|
