Yet Another Diary..

2010-03-21T22:10:00.002+02:00

Joskus miettinyt, että voisi taas blogata. Olisi ihan tervettä kirjoitella muulloinkin, kuin silloin, kun tekee mieli ottaa ysimillinen Burana kuulaan. Muistaisi, että elämässä on muutakin kuin pohjamutia, kai. Siksi mä yritän kirjoitella sairaudestakin joskus edes ylös niitä hyviä päiviä, ettei aina muistais vaan kipua. Ja vice versa.

Kahden kuukauden päästä lähden kokeilemaan, miltä elämä tulevassa kotimaassani tuntuu. Odotan sitä jo kovasti, sillä kaikki tulee olemaan kovin erilaista expatin silmin katsottuna. Monesti olen jo miettinyt, kuinka elämäni ihmissuhteet tuosta tulevat muuttumaan, mutta tänään kuulin viisauden, joka kosketti. Se meni jotenkin niin, että omaa polkuaan on seurattava, vaikka se veisikin kauemmaksi läheisistä.

Ja kaukanahan olen jo nyt. Ihan muualla kuin muut. Yksin.

2009-12-09T16:41:00.002+02:00

Taas on ihan kammottava olo. Vaikka vuosi ei vielä olekaan ohi, oon aika varma, että tää on ollut yksi elämäni surullisimmista ajanjaksoista. En muista, koska olisin itkenyt näin paljon ja koska olisin ollut koko ajan jatkuvasti väsynyt. Ja koska olisi ollut niin paljon tekemistä ja kiirettä ja pakkoa ja rankkaa.

Nytkin haluaisin vain peiton alle. Nukkua, kunnes herään. Tai ehkä en haluaisikaan enää herätä? Tuntuu, että oon menettänyt kaiken, millä oli merkitystä.

Ja silti olisi niin paljon, mistä olla kiitollinen. Eikä silti mitään.

"Ehkä vielä toivunkin.. Nousen, vaikka putoan."

Tuskin.

2009-11-17T02:22:00.000+02:00

Hyvää päivää, yötä ja joulua, mikä saatanallinen ilta. Ahdistus oli ihan järkyttävää luokkaa ja oikeasti mietin, että kehtaanko tässä iässä soittaa ja herättää äidin, että nyt on pakko puhua. Ei kyllä ollut ajatustakaan mitä sanoja olisi käyttänyt, yhtään järkevää ajatusta ei tainnut olla päässä. Pari tuntia olen rauhoittunut ja nyt taitaa kohta jo unikin tulla. Takana oli itketystalkoot niin hengellisellä musiikilla (Maa on niin kaunis) kuin netin itsemurhaviesteillä, koulukiusaamistarinoilla, muistovideoilla ja ties millä paskan väkisin kertaamisella. Oon aika varma, että mulla on senpäiväinen burn out tuloillaan, ettei mitään järkeä. Ainakin nyt sisuskaluissa on lakannut puristamasta ja herätessä tuskin enää tuntuu hukkuvan. Sairasta.

2009-09-01T00:10:00.003+03:00

Kesään on kuulunut hyviä ja huonoja päiviä. Mieletön huuma on laantunut ja asiat palanneet uomiinsa. The Suunnitelma onneksi etenee, vaikka sen toteuttaminen onkin vielä noin vuoden päässä. Arjessa on onneksi kuitenkin uusiakin uomia, pari uutta harrastusta, yksi vanha. Koitan tämän vuoden jaksaa loppuun askel kerrallaan, hetkittäin. Kesä kului viikossa, en ehtinyt nauttia siitä kuin pienen sekunnin. Talven koitan sinnitellä, pysyä järjissäni.

Eipä kai mulle muuta.

2009-07-07T00:38:00.003+03:00

Uusi elämä saatu. Ei samalla tavalla kuin videopelissä loikkaamalla päin tiiliä ja syömällä itsensä kokoisen sienen, mutta kuitenkin. Kolmen kuukauden piina loppui.

Diagnoosi on 100-prosenttinen, mutta maksa paremmassa kunnossa kuin lääkärit olisi voineet kuvitella. Pikkuruinen saa porskuttaa vielä X määrän vuosia jahka solunäytteen luokka etenee sille tasolle, jolla saa lähetteen leikkuriin. Toivotaan, että sinä vuonna on lämmintä ja motoristeilla halvat vakuutukset. Elintenluovuttajille on aina käyttöä.

Mitä tää kokemus on muuttanut? Kaiken. Ihan jokavitunikisenasian mun elämässä. Vielä on niin aikaista, etten lähde edes kokeilemaan kaiken pukemista sanoiksi. Suunnitelmia, päätöksiä ja niiden etenemistä - konkretiaa ajatusten, unelmien ja haaveiden ympärille. Niillä on aloitettu ja siitä jatketaan, pienistä isoihin.

Se ei sittenkään loppunut tähän. Vielä on aikaa.

2009-06-18T00:45:00.005+03:00

Kesälomat lusittu. Käväisin neljä ja puol viikkoa Aasiassa hankkimassa elämäni ensimmäisen oikean rusketuksen sitten lapsuusvuosien. Syyskuussa viimeksi tapaamani Jack Bauerin veli oli edelleen syötävän ihana ja meillä klikkasi satamiljoonaa. Yli 10.000 kilometriä on vaan hieman liikaa ja sukellussaaren todellisuus toisesta galaksista. Mahdoton yhtälö, vähän niinkuin tää koko elämä. En lähtenyt rikkomaan itseäni, vaikka kovasti kutkuttelikin. Sen sijaan lomailin ja nautin. Keräsin D-vitamiinia ja elämää.

Tiedättekö ne tarinat, joissa sairaat ihmiset kertoo, kuinka läheiset on kaikonneet ympäriltä? Ne kuulostaa tosi epäreiluilta, eikä niitä millään halua uskoa todeksi. Ei ihmiset tee sellasta toisilleen, eihän. EIPÄ. Pari kaveria käytännössä pisti välit poikki ja muutamasta en tosiaan ole kuullut halaistua sanaa enää. Mun maksa on ilmeisesti aikalailla samassa kastissa kuin homot ja hiv, tarttuvaa.

Hauskaa sinänsä, kun edes mun sukulaiset ei tiedä. Ei ainakaan ennen ens viikkoa. Iki-ihana Meilahti kutsuu, vaan luojan kiitos saan viettää suuren osan sairaala-ajasta unten mailla tai tokkuraisena toipuessa. Eikä todellakaan pelkoa, että tarttis tulla visiteeraamaan. Mulla on meinaan tosi vähän sanottavaa tietyille ihmisille:

HAISTAKAA VITTU.

2009-04-14T03:20:00.006+03:00

Ja jatkoinhan mä matkaa. Dokasin ja panin baarin vessassa jotain parikymppistä, jonka nimeä en tiedä, enkä välitä tietää. Tanssin ja pidin hauskaa, vanhenin vuodella. Opiskelin ja tein töitä ihavvitusti. Puhuin Leppiksenkin kanssa, tehtiin rauha. Istuin sukupuolipolilla ja pelkäsin pahinta. Tappelin nakkikioskijonossa ja hakkasin päätä seinään. Remppasin yhden kämpän ja hankin vatsahaavan sen keittiön kanssa. Lopetin röökinpolton ja velkaannuin lisää. Diipadaapa.

Mutta tää ei ois YAD, jos mä en kirjoittaisi tänne silloin kun kaikki ei tosiaan mennyt ihan niin kuin piti. Mun sanavarastoon kuuluu tätä nykyä pari uutta sanaa ja hei, ne ei todellakaan ole lapsi, rakkaus tai mitään sellaista. Mä opin mm. sellaisia sanoja tässä lähiaikoina kuin sklerosoiva kolangiitti, kolangiokarsinooma, dysplasiariski, kirroosikomplikaatiot, toistuvat bakteerikolangiitit, profylaktinen maksansiirto ja kohoava CA19-9-tuumorimarkkeri. Muutamia lukujakin opin, niistä mun suosikit esiintyy samassa lauseessa: "Ennen merkittävää kirroosia jopa 4-20 %:lle potilaista kehittyy kuitenkin kolangiokarsinooma, jonka riski terveeseen väestöön nähden on 160-kertainen." Pari muutakin lukua pääsee kyllä top viiteen: "Mikäli kolangiokarsinoomaa ei siirtohetkellä ole, siirtotulokset ovat hyvät eli 10 vuoden kuluttua elossa on yhä 70 % potilaista."

Ja kyllä, se vittumaisin sana, jonka mä opin, on ihan selvää suomea ja se on syöpä. Kiva pieni tikittävä aikapommi mun sisuksissa. Nyt vaan venataan, koska tän ajastin laukee ja se on GAME OVER. Pari kuukautta, pari vuotta, kymmenen vuotta? Ku tietäis. Ei menny joo ihan kuin sen kuvitteli tai ois ollu rokkenrol.

2008-12-16T00:48:00.002+02:00

Mitä paskaa. Firman pikkujoulut tuli ja meni. Soitto Leppikseltä, pari tekstaria ja herään tutusta sängystä jälleen. Pari sanaa ja oksennan sydämeni ulos. Koko edellinen yö pyyhkiytyy pois. Tunnen itseni halvaksi lutkaksi. Silti sen pitää kerta kiellon päälle vielä rikkoa kaikki. Tällä kertaa mäkin olen tietoinen kaikesta. Kerään itteni, lähden. Sanon, että soitellaan. Typerä naurahdus ja äkkiä vittuun sieltä. Viimeistä kertaa.

Leppis seurustelee.

Sulje se kirja. Älä odota lisää lukuja tarinaan. Älä edes yhtä lausetta. Sulje se kirja ja laita se hyllyyn. Myy pois, heitä roskiin. Siirry seuraavaan. Jatka vittu matkaa. Nyt.

Life's a bitch.

2008-11-12T11:34:00.007+02:00

Kuka tässä kämpässä asuu? Ei ainakaan se ihminen, jonka mielestä kotona olis ihan kiva joskus ollakin. Että olis siistiä ja kaikki kamat löytäis etsimättä. Eikä myöskään se ihminen, jonka mielestä olis ihan jees, jos käytössä olis kolme huonetta ja keittiö eteisen sijaan. Ja sängystä molemmat puolet, ettei kainalokaverina yöllä olis läppäri, kasa papereita, vaatteita, kirjoja, käytettyjä nenäliinoja.. Jostain syystä kuitenkin elän tällä hetkellä ovesta sisään ja ulos-elämää, kaikki valmiina eteisessä, kun ramppaan kolmen eri duunimestan väliä ja välissä mukaopiskelen tai hengaan luennoilla. Loppuis jo toi patteriremppa, niin sais makkarin järjestykseen ja olkkarin toisen sohvan keskeltä lattiaa ikkunan alle, patterin eteen. Puhumattakaan työhuoneesta, jolle ihan oikeasti olisi käyttöä.

Odotan vapaapäiviä, vapaa-aamuja, vapaailtoja, jotta ehdin pestä koneellsen pyykkiä, käyttää tiskikoneen, ehkä tehdä ruokaa. Oikeasti noi vapaahetket pitäis käyttää tieteellisen tekstin tuottamiseen, lukemiseen, opintopäiväkirjan kirjoittamiseen. "Ehtii sen myöhemminkin".. Yöunet jää pahimmillaan alle viiteen, kun toinen duunipaikka kutsuu, vapaapäivinä sitten otetaan takas. Millasta elämää elää nine to five-ihmiset? Millasta olis, jos ihan jokaikinen viikonloppu ei menis töissä, vaan sais herätä lauantaisin ilman kelloa ja venytellä pitkään ja nautiskella aamupalaa vaikka puolilta päiviltä? En mä enää muista, siitä on jo useampi vuosi, kun viimeksi sellaista koin, enkä oo oikeestaan sitä edes kaivannut. Paitsi nyt.

Reissun jälkeen mikään ei pysynyt sisällä pariin viikkoon. Sitten aloitettiin vatsa-antibiootti ja sen jälkeen pysyi vähän liiankin kanssa. Sen jälkeen pistettiin piikillä olkavarteen ja iski jo pari viikkoa kestäneen flunssan päälle. Oi, kun pidän tästä sairastamisesta. Mulla on kuulemma puliukkoyskä, kuulostan siltä, että joka kolmannella oksennan. Nice. Eikä sairastamisessa ole mitään vikaa. Ei, jos on aikaa sairastaa. Maata kotona, katella leffoja, lukea, nukkua ja nukahtaa, kun siltä tuntuu. Needless to say, että itsehän vedin panadolipäissäni matikkaa yläasteelaisille kuin viimeistä päivää kuusi tuntia päivässä ja sen lisäksi vielä kahdeksan tuntia "varsinaisessa duunissa". No, voiton puolella ollaan, turha kitistä.

On ollut ihana olla takaisin Suomessa, vaikka koko ajan mietinkin jo seuraavaa reissua. Kaverit on ihania, oon ehtinyt nähdä vaikka ketä kiireisen aikatauluni keskellä. On ollut serkun synttäreitä, isänpäivää vaarilla, yhdet viiskymppiset, tavallisia kotiäitipäiviä ex-kämppiksen luona naapurustossa, hengailua Hakaniemessä kaverin sängyllä, punaviiniä ja hyvää seuraa. Yhtä kuitenkin on ikävä, eikä sitä voi sanoa ääneen. Ei voi, kun ei tiedä mitä siitä seuraisi. Siksi mun pitää olla vaan tyytyväinen siihen, mitä on. Tää on mun elämä, se ei mennytkään niin kuin te kuvittelitte, niin kuin mä suunnittelin.

And that's why there's a hole in my heart - size of you.

2008-10-16T00:37:00.003+03:00

Hoh. Palasin Suomeen viikko sitten. Reissu oli ihana, rentouttava, täynnä elämyksiä (pieni ähky jopa päällä kaikesta, mitä koki ja teki) ja samalla myös todella raskas. Oli aika rankkaa tavata hyvä ystävä Ausseissa ja toimia terapeuttina kolme viikkoa. Jäi siitä osuudesta hieman kakan maku suuhun, vaikka maa muuten ihan jees olikin. Eniten diggasin kyllä reissata keskenäni, nähdä ja tehdä oman pään mukaan. Parasta lomassa oli tietenkin sukeltaminen. Siitä on lyhyessä ajassa muodostunut mulle todella rakas harrastus, sääli ettei sitä pysty ihan samassa mittakaavassa toteuttamaan täällä kotomaassa kuin vaikkapa pyöräilyä.

Nyt on sitten aika syventyä putkiremonttiin. Tapaan perjantaina urakoitsijat ja oon ihan päästäni pyörällä enkä oikein tiedä mitä tarttis tehdä ja plääh. Overwhelming. No, katotaan mitä ne sanoo, papereiden mukaan mulla pitäis olla valmiina kaikki tapaamiseen, mut ei tasan oo. Sitä paitsi pari kuukauttahan ne piikkaa ja poraa reikää ja hyörii pölyssä. Mihin ne muka tarvii mun laatta- ja kalustevalinnat heti kärkeen, häh?

Tarttee tän kaiken keskellä pitää huolta nupistaan. Kalenteri on aika täynnä, Visa- ja Masterlaskut odottaa avaamattomina eteisen pöydällä, opiskeluja pitäis saattaa etiäpäin. Pikkuhiljaa, yks asia kerrallaan.

Hetkittäin tuntuu niin hyvältä, tänään ei. Onneks näitä päiviä ei mahdu montaa kuukauteen.

2008-09-01T23:07:00.003+03:00

Maailma kutsuu. Huomenna tähän aikaan olen jo nauttinut ravitsevan iltapalan Finnairin tarjoilemana ja alan varmaan pikkuhiljaa kerääntymään kerälle ja koitan nukkua. Suomen aikaa aamukuudelta olen perillä ja seikkailu saa alkaa. Viimeinen yö omassa pedissä, saunapuhtoisena ja iho pehmoisena. Kamat kerätty pinoihin, huomenna rinkkaan. Vielä tarttee vaihtaa rahaa ja hoitaa muutama juttu, mutta sit oonkin ihan ready to go.

Viisi viikkoa edessä totaalinollausta. Puhelin haluttaisi jättää kotiin, mutta yksin reissatessa se on vähän pakko ottaa mukaan, jos jotain sattuukin pöpelikön keskellä. Päällä sitä en kuitenkaan aio pitää, hommaan jostain rannekellon ja tutkailen tarvittavat siitä. Reissusta lisää toisessa blogissa.

Oon niin ansainnut tän.

2008-08-17T23:45:00.004+03:00

Ou dear, olenhan minä olemassa, armas Gee. Päivittäin käyn tälläkin sivulla, mutta en kirjoita. Mutta sua varten kirjoitan nyt. Saatte te muutkin lukea, jos vielä täällä käytte.

Kevään viimeiset viikot meni päivät opettaessa ja illat toisissa hommissa. Kesän olen hoitanut kasvatustieteen opintoja alta pois, käynyt yksissä hautajaisissa, kerran Kuopiossa päiväretkellä, kerran uimassa ja Lintsillä nauttimassa iltahupirannekkeen. Töitä oon tehnyt ihan helvetisti, yhtään viikonloppua ei koko kesänä ollut vapaana. Liikuntaa oon harrastanut enemmän kuin aikoihin, pääasiassa fillaroiden työmatkat ja löytänyt lähialueelta kivoja lenkkejä. Pakastanut 15kg mansikoita, kärsinyt ikkunaremontista ja pysynyt kaukana baareista. Tylsää ja tavallista, vitun kiireistä, stressaavaa ja epänautinnollista. Kesä, jota odotetaan kuukausikaupalla, on taas ohi ja käteen ei jäänyt juuri mitään.

Toisaalta, sen ei pitäisi haitata, koska parin viikon päästä olen lomalla. Suuntaan Aasiaan ja Australiaan viideksi viikoksi ja koitan nollata nupin. Pusken sen jälkeen kandin vikat opintopinnat kasaan ja hoidan maisteriopinnot graduvaiheeseen. Teen töitä taas hulluna, jotta saan matkan jälkeen budjetin taas balanssiin. Ja odotan seuraavaa kesää ja lomaa.

There's more to life than increasing its speed. - Mahatma Gandhi

Tuon äärelle täytyy pysähtyä taas, kun tää helvetillinen työputki ja puurtaminen on ohi. Joskus vielä elän nyt, en sitku. Kunhan noi opinnot, kunhan tää kroppa, kunhan terveys, ystävät, oma itse. Kunhan minä. Sitku. Joskus.

Leppis purki "ei panna"-sopimuksen muutaman kännipuhelun ja sitä seuranneen tekstailun jälkeen. Itse passiivisempana osapuolena en pannut hanttiin. Kävin kiksauttamassa sitä puoltoista viikkoa sitten, sittemmin ei olla oltukaan yhteydessä. Pelkäsin kuuppani hajoavan, mutta jälkikäteen fiilis olikin melko tyhjä, enkä tuntenut mitään. Sellaista kahden ihmisen hätäistä masturbointia toisella. Oliko se nyt sitten sen arvoista? En osaa sanoa. Katotaan kuuluuko siitä, ite en ajatellut olla yhteyksissä ainakaan toistaiseksi. Mitä mä sanon? "Kaduttaako?" Luulis, että vuoden tauon jälkeen sitä olis pystynyt parempaankin. Tavallaan haluaisinkin uusia sen, tehdä asiat oikein. Tavallaan haluan jättää kaiken sikseen, olla repimättä haavoja auki, olla satuttamatta itseäni. En halua rakastua uudelleen ja olla saamatta toista kertaa sitä, mitä joskus halusin eniten.

Miljoona asiaa tehtävänä vielä ennen reissua. Hoidettava putkiremppa-asiat vuokrakämppään, vuokralainen pariksi kuukaudeksi, oma kämppä kondikseen, opinnot valmiuteen ja kaikkea pientä ja mukavaa aikaavievää, mutta ah, niin vähän kiinnostavaa. Kai mä selviän, ainahan mä.

2008-05-08T23:26:00.002+03:00

Anteeksi, mutta mitä vittua? Blogilistan uusiutumisen jälkeen mulla on muka 189 tilaajaa? Täähän ei pidä paikkansa, eihän? Eikä se voi tarkoittaa myöskään sitä, että mun pitäis alkaa polkkaamaan tänne taas?

Koska ei mulla oikeestaan oo muuta kerrottavaa, kuin että teen ihan liikaa töitä, ajattelen ihan liikaa seksiä ja saan sitä never, opetan englantia, koulutan ihmisiä, kuvittelen opiskelevani tänä kesänä ja lähden syksyllä maailman toiselle laidalle. Odotan kesää enemmän terasseja ja vähäpukeisia ihmisiä, kylmää siideriä lämpimällä kelillä ja jumankauta grillimakkaraa, -lihaa ja tirisevää rasvaa. Niitämulletänneheti!

Niin, että tota tauhkaako muka lukis vajaa kakssataa ihmistä? Yea rite.

2008-04-24T01:25:00.003+03:00

Yeah, I'm alive. Ei ole tullut kirjoitettua taas. Ensin oli se Thaimaa ja sitten Meilahti ja sitten vitusti saikkua ja nyt on vaan perkeleen kiire koko ajan ja pitkiä työpäiviä ja semmoista aikuisten shittiä.

Sen kerron kuitenkin, että vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että tää vuosi on ollut paskin ikinä. Ja olen sitä mieltä edelleenkin, tosin tällä hetkellä olen onnellinen. Tapasin Leppiksen lauantaina sattumalta baarissa. Vieläkin hymyilyttää. Ihana, että se on olemassa.

Oon Maailman Mahtavin Mimmi (TM) ja paras pano ja ihana ja söpö ja mua arvostetaan, kun ymmärrän raha-asioista toisin kuin muut naiset kuulemma ja musta pidetään, koska oon semmonen, että osaan hehkuttaa jo nyt neljän kuukauden päässä olevaa lomaa. Niin ja olen laihtunut ja muutenkin vaan loistava.

If you love something, set it free. If it comes back, it's yours. If it doesn't, it never was.

Katellaan. Edelleen se saa mut nauramaan ja hyvälle tuulelle. Mahtava ihminen.

2008-02-14T10:05:00.004+02:00

Koittihan tää päivä viimein. Kolmen tunnin päästä aletaan liikkumaan kentälle. Mun tarttis varmaan heitellä tosta sohvalta noi vaatteet rinkkaan pikkuhiljaa. Hieman krapulaa pukkas.

Hyvää ystävänpäivää, palaan maaliskuussa jälleen astialle!

2008-02-07T00:33:00.000+02:00

Tänään elämä ei ole kaunista. Tänään paskat ihmiset työpaikalla muistutti mua siitä kuinka paska tää maailma on. Mulla on vielä 5 työpäivää jäljellä ennen lomaa, sitten tulen tekemään muutaman vuoron ja sitten olen kuukausitolkulla poissa sieltä. Niin pitkään kuin lekurit kirjoittavat saikkua, tarvitsin sitä sitten tai en. En halua nähdä niitä ihmisiä, en todella halua.

Alkoholi turruttaa, tosin tänään se saisi myös itkemään, mutta en jaksa avata hanoja, vaikka korkkasinkin. Menen kohta nukkumaan, suljen silmät ja aivoradat ja olen ajattelematta. Muistelen tarvittaessa eilistä ja sitä kuinka hienoja ystäviä mulla on. Palautan mieliini lähestyät valkoiset hiekkarannat ja laskiaispullan maun. Vaaleanpunaisen muistikirjani ja TGI Friday'sin ribsien maun. Elämä on liian täynnä ihania asioita murehdittavaksi. Tyhjennän päätä sitten koko kevään, käsittelen ja vapautan paskoja fiiliksiä. Mutta en nyt, nyt pitää vielä jaksaa.

En olisi oikeasti uskonut kuinka elämä voi muuttua yhden "pienen" harrastuksen jätettyäni. 90% huolettomampi olo koko ajan, 150% stressittömämpi ja erittäin paljon onnellisempi minä. En tiennytkään, että homma oli luiskahtanut jo niin pahasti mukavuussektorilta huti. Jotkut asiat kismittää, osa tuottaa haikeaa fiilistä, mutta nyt mennään näin. Tänä vuonna 2008 tärkeintä on minä. Tää vuosi ei muutenkaan ole alkanut helposti, huonoja uutisia toisensa perään, asiat jatkuvasti vaakalaudalla ja hiippailua edestakaisin veitsenterällä.

On tähän vuoteen jo mukavia juttujakin mahtunut, synttärit esimerkiksi. Ja lisää tulee, maailmankuva ensin laajenee, sitten kutistuu. Pienet asiat lakkaavat merkitsemästä ja sitten taas niistä aloitetaan selviäminen. En jaksa vieläkään hyväksyä tai haluta leikkausta ja toipilasaikaa, sairaalassaolosta puhumattakaan, mutta alan pikkuhiljaa hyväksyä sen. Otan kaiken vain päivä kerrallaan, mutkattomasti ja suuria miettimättä. It'll go OK, everything will be fine.

Silti, mitä jos? Mitä jos mikään ei palaakaan ennalleen? Mitä jos jotain sattuu? Mitä jos en paranekaan, herää taaskaan, saakaan tarpeeksi lääkitystä? Mitä jos kroppa ei kestäkään? Can't help but thinking..

2008-01-11T00:02:00.000+02:00

It's your birthday.
We're gonna party like it's your birthday,
We're gonna sip Bacardi like it's your birthday.
And you know we don't give a fuck
cause it's not your birthday!

Keskiyö. Tissit ja perse valahti just vetovoiman vaikutuksesta alas - kuin rullaverho, jonka naru lipsahti kädestä. Lauantaina lähiöstä kajahtaa, sori naapurit.

2007-12-24T00:43:00.000+02:00

Siltä varalta, etten jaksa aamulla herätä katsomaan Lumiukkoa, piti laittaa taustalle soimaan Walking in the air.. En ole nukkunut kovin hyvin viikkoon. Osaksi siksi, että ei ole ollut aikaa ja olen ollut töissä. Siksipä ajattelin huomenna nukkua niin pitkään kun unta riittää. Hyasintin voisi käydä ostamassa, jos jaksaa, mutta jos ei jaksa, niin se ei ole katastrofi.

Joulun piti olla vapaa, mutta työkaverin sairastuttua esimiesnakki napsahti mulle. Olisin ollut jo hieman loman tarpeessa, joulu tai ei. Toisaalta tuplaliksa ei tee pahaa, shoppasin itselleni useammalla sadalla joululahjoja ja kuluja on vuoden alussakin. Sukelluskurssikin tulee tienattua joulupäivän vuorolla, joten sikäli ihan mukavaa. Tahtoisin kuitenkin vain olla, maata, nukkua, levätä. Sulkea puhelimen, syljeksiä kattoon ja rapsuttaa hanuria, jos niikseen tulee. Toisaalta, yövuoroja tehdessä lepoa tulee kyllä ihan tarpeeksi, joten kaipa tämä tästä. Tärkeintä on nyt se, että koittaa olla ressaamatta..

Uusi lääke näyttää auttaneen, olen voinut paremmin tai sitten vain kuvittelen. Pistäminen sujuu jo ihan rutiinilla, eikä mustelmia ole tullut, vaikkakin lääke hieman kirvelee pistettäessä. Siihen lienee vain totuttava. Leikkaus olisi 14.1.2008, mutta välipäivinä soitan ja siirrän sen. Uudenvuodenpäivänä lekuri saa sitten haukkua mut pataluhaksi, mutta se on silloin jo myöhäistä. Thaimaata ei peruta, piste. Mä en anna tän paskataudin edelleenkään pilata tahi rajoittaa elämääni. Jos se kestää työ-, opiskelu- ja muut stressit Suomessa, kestää se kuukauden lomailunkin!

Firman pikkujoulut tuli ja meni. Oli ihan mukavaa, ei mitään superübermakeeta kuitenkaan. Kuvissa näytettiin kaikki kauniilta ja hianoilta, odotukset ja pelot iltaa kohtaan vaan taisivat olla niin suuret, että normisetti tuntui hieman lattealta. No, nyt ne on lusittu, eikä pelättyjä yhteenottoja onneksi ollut.

Joululahjat on ostettu ja paketoitu. Viikko on syöty pitsaa ja muuta skeidaa, joten nyt on turvonnut ja epäkaunis olo. Kaipa tätä pari päivää jaksaa ja sitten hullu tsemppi ruotuun. Yksi ainoa joulunajansuunnitelma mulla on töiden lisäksi: Love Actually pitää katsoa ja vetistellä niin maan perkeleesti. Gotta love that movie!

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

2007-12-08T18:02:00.001+02:00

Tarttis varmaan kirjottaa jotain, edellisestä postauksesta on aikaa. Tähy meni morfiinihuuruissa ja toimenpide, jota tähyssä piti yrittää, jäi haaveeksi. Mitään tarvetta sille ei kaikista viime vuosien puheista huolimatta ollut. Tavallaan hyvä niin, mutta löydökset olivatkin sitten uuden leikkauksen vaativia. Lekuri peloitteli, että leikkuriin joudun jo ennen joulua, mutta leikkausaika kopsahti luukusta vasta pari päivää sitten ja se on tammikuussa. Tai siis ei ole, jahka soitan sinne ja siirrän sen maaliskuulle. Aion nimittäin lähteä reissuun ystävänpäivänä, olinpa suolipuoli tai en.

Tähyn jälkeen asiat lähtivät liikkumaan hirvittävällä voimalla ja olen juossut milloin keuhkokuvissa ja erinäisissä näytteissä. Tällä viikolla harjoiteltiin pistämistä ja tuikkasin itseeni neljä piikkiä, 7200 euron arvosta. Melko kallista tuo uusi lääke, vaan eipä ole minun pussistani pois, onneksi. Parin viikon päästä pistellään uudestaan. Kotonani on nyt keltainen narkkipönttö, jonne nuo käytetyt neulat säilötään. Yhh.

Opiskeluwise asiat on menneet mallikkaasti. Tiistaina oli lopputentti 15 op:n kurssista ja se meni ihan putkeen. Enää olisi yksi essee kirjoitettavana ja palautettavana, mutta enköhän sen ensi viikolla pyöräytä kasaan. Sitten lomaillaankin tammikuun puoleen väliin. Keväälle ei hirveästi kursseja tule, mutta tentittävää on jonkin verran. Ihan hyvä, kun ensin reissailen Aasiassa ja sitten mahdollisesti Meikun leikkausosastolla.

Töitä on tullut tehtyä ihan kiitettävästi, mutta se on ollut ihan mukavaa. Meillä on Vilkun kanssa ollut samoja vuoroja, joten se paskajengi ei ole päässyt vittuunnuttamaan pahasti. Harmi vaan, kun tammikuussa yhteisiä vuoroja ei juuri ole. Ehkä me selvitään, edessä on kuitenkin yhteinen matka! :)

Veikkaus Oy myös muisti olemassaolostaan. Mun tilille oli ilmestynyt epäilyttävän suuri summa ja soitettuani Veikkaukseen sain tietää, että olen ollut lottovoittaja vuosikaudet. Rahat on maanneet netin pelitilillä ainakin viisi vuotta. Parempaan saumaan eivät tosin olisi voineet niitä ulos maksaa, ihan huippua! Nyt ei tarvitse huolehtia joulunajan palkanmaksusta ja matkabudjettikin sai mukavan bonuksen.

Kovin energinen olo, taidan mennä jatkamaan siivousoperaatiota.

2007-11-23T00:30:00.000+02:00

12 tuntia olen litkinyt Clean Prepia ja 12 tunnin päästä on tähyleikkaus. Alkaa nämä tähyt mulle riittämään pikkuhiljaa, edellisestäkään ei ole kuin pari kuukautta. Olo on kyllä ihan huippuhyvä verrattuna esim. viime kertaan, kun sattui, turvotti, ahtautti ja oksetti. Taidan jopa päästä omalla autolla liikkeelle aamulla, vaikken sillä ajaa saakaan operaation jälkeen. Jään varmaan pötköttelemään siihen asti, että olo on parempi ja lääkitys lakkaa vaikuttamasta tai että joku hakee mut. Saahan sen auton stadikan parkkikselta vaikka illalla haettua. Julkisiin musta ei ole menijäksi ja taksia en viittis jälleen kerran kustantaa.

Olo on parempi myös siksi, että olin eilen vähän vierihoidossa. Minulle oltiin kovin kilttejä, tuotiin jäätelöä kaupasta, tarjottiin ruokaa ja viinirypäleitä ja kaikkea. Harmi, että en voinut kunnon ruokaa syödä, mutta jäätelö oli sitäkin parempaa. Nuppi on vähän sekasin nukkumattomuuden ja ton eilisen kivailun takia. Miksi sen pitää olla välillä niin hirmuihana ja välillä ihan täysdorka? Miehet.

Toivon, että huominen menee putkeen ja kaikelta isommalta rempalta välttyisin. Nyt alan nälkäpäissäni tekemään hieman listaa, mitä viikonloppuna herkuttelisin. Vain yksi lyhyt työvuoro ja hieman myyjäisjuttuja tiedossa. Toki tenttiin pitäis lukea, mutta katsotaan nyt..

2007-11-13T08:25:00.000+02:00

Sisuksissa on pidemmän aikaa tykyttänyt lähtö ja nyt se on konkreettista. Lennot on varattu ja liput ensi viikolla hanskassa. Sydän pakahtuu. <3

2007-10-21T11:12:00.000+03:00

Eilen illalla tuunailin vähän soittoääniä kännykkään ja tuli kuunneltua kaikkea koneen syövereistä. Cranberries, Radiohead, Pearl Jam, Stone Temple Pilots, Creed.. Niin monta muistoa, huonoja ja hyviä. Mulla olis muutama sana sanottavana eräälle, joka vuosien takaakin vielä palaa ruikuttamaan perääni, kännissä pyytämään anteeksi pahoja tekojaan ja tunnustamaan rakkauttaan.

Kuka sinä olet minulle kertomaan,
mitä saisin tehdä ja mitä en.
Kahleesi kuristaa..

Kuka minä olen sinulle vastaamaan,
kun oma elämäs on pelkkää harhaa.
Valheesi satuttaa.
Sun on pakko irroittaa!

Vaihdoin samalla myös Leppiksen soittoäänen puhelimesta, se juttu on nyt vihdoin ohi ihan kokonaan. Siivosin viestit, poistin turhia numeroita. Puhdas puhelin, puhdas alku - mille? Ihan sama, nyt on hyvä olla. Näin tän kuuluu mennä.

I will never know myself until I do this on my own.
And I will never feel anything else, until my wounds are healed.
I will never be anything till I break away from me.
I will break away, I'll find myself today.

Serkun synttärit. Saa nähdä jaksanko työvuoron jälkeen vielä lähteä ajelemaan sinne landelle. Saikku ohi, olo on ihan suht hyvä. Väsyttää toki, en tajua miten voi vieläkin.

2007-10-19T22:23:00.000+03:00

Hitsin vitsi, en ole oikein nukkunut. Viime yönä hieman yritin, mutta mulle kännisoiteltiin liiaksi, jotta uni olisi keskeytyksen jälkeen jatkunut. "Tuu mun luo, prinsessa.." Ja minähän menin. Ja minua on kovasti halittu, paijattu, silitetty, rutisteltu, pussattu, kainaloitu ja saatu niin kovin haluamaan kaikkea muutakin, että tuntui kuin räjähtäisin.

Mutta koska olen kiltti tyttö, joka kuulemma antaa helpon kuvan, mutta loppupeleissä ei kuitenkaan koskaan lähde kenenkään matkaan, en tietenkään tehnyt mitään, mitä ei kahvipöydässä voisi kertoa. Suoraan sanottuna en kyllä tiedä kauanko maltan pitää tilanteen sellaisena, nytkin joutui jo hammasta puremaan..

Äh, haluan edetä hitaasti. Etenkin, kun en tiedä mitä tässä haetaan. Kutsu (vai käsky?) saapua viereen kävi jo, mutta emmin vielä. Meillä oli joka tapauksessa ihanaa ja hauskaa yhdessä ja jotain sellaista, jota olen melkein neljä vuotta kaivannut. Se tietty kemia.

2007-10-18T15:51:00.000+03:00

Tuulinen oli tosiaan sopiva sana. Mulla oli tiedossa jotain oikeasti tosi mielekästä, ehkä jopa rahakasta ja melkoinen ylennys. Kaikkea voitiin oikeastaan pitää jo varmana, kultalusikalla tarjoiltuna. Unohdin kuitenkin hässäkässä, että työskentelen firmalle, jossa kaikki pitää olla paperilla. Erinäisten kuvioiden myötä, jotka ei liity mitenkään muhun, tää tarjottu paikka ei olekaan enää auki. Epäpätevä idiootti jatkaa hommaansa siinä. Kuvittelevat vielä, että jos epäpätevä idiootti mogaa tarpeeksi pahasti ja heitetään pihalle, että mä olisin käytettävissä sormia napsauttamalla.

Tuulista, juu. Mulla oli kolme-neljä mahdollisuutta tässä näppäimissä ja tällä hetkellä olen irtisanoutumisen partaalla. Edelleen seisoo yksi työtarjous, joka olisi omalta alalta ja todella hyvää kokemusta tutussa työporukassa, mutta tää koko selkkaus on saanut mut jäihin. En pysty, en kykene, en jaksa, en halua. Olen jähmettynyt, loukkaantunut, kiukustunut ja tietenkin asiaan liittyy hitosti juttuja, joita en edes voi kirjoittaa tänne.

Sairasloma ja puhekielto. Unelmoinkin "lomasta", mutta en ihan tätä tarkoittanut. Voi peräsin. Jotain positiivista: oli hiton kiva vetää läskit naamalle Vilkun kanssa tiistaina ja törmäsin erääseen herraankin. Tää on tuttu siltä ajalta, kun mulla vielä oli iso-kalju mies-fetissi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen vaihdettiin numerot, mutta muuttaminen pois Friend Zonelta ei ole koskaan helppoa. Mutta silti on kiva, kun on jotain muuta ajateltavaa kuin noi työasiat. :)

2007-10-11T00:00:00.000+03:00

Nyt on työrintamalla niin tuulista, etten uskalla edes arvailla taikka hehkuttaa. Pari asiaa on jo varmistunut, ens viikolla selvinnee lisää. Nyt kaikki peukut ja varpaat ristiin, että onni suosisi/paras valitaan! Jännittää pirusti jo nyt.

2007-10-09T00:00:00.000+03:00

Mulle tarjottiin turvallisuuspuolelta esimiestehtäviä. Todennäköisesti otan homman vastaan, vaikkakin vastuu hieman arveluttaakin.

Päätin tänään alkaa treenaamaan taas ihan tosissani.

2007-10-02T22:19:00.000+03:00

Sain eilen kotona vähän siivousteltua, pyöriteltyä kodinkoneita, vietyä mainokset ja muuta sälää. Paikantamatta on vielä ne leffaliput, jotka menee marraskuussa vanhaksi. En voi käsittää mihin ne on sukeltaneet. Ja vielä kaksi satsia moisia! Harmistun, jos ovat iäksi kadonneet.

Nukuin hieman paremmin kuin viime viikolla, mutta edelleen yöt on hankalia. Ehkä tää tästä, kun rytmittyy työt ja muut jutut vähän paremmin. Tää viikko on lepsu, ihan normivuoroja ja -hommia. Toisaalta saanpahan täällä heiteltyä kamoja paikoilleen, se suursiivous kun on edelleen työnalla.

Kevinin kanssa ollaan vaihdeltu maileja. Kiva kuulla, että sillä on kaikki hienosti. Meidän seurusteluajoista on kuitenkin kohta jo 10 vuotta. Tosin, sen elämä kuulostaa hirvittävän paljon aikuisemmalta kuin mun. Mua ei kyllä pätkääkään haittaa, on kiva olla just nyt tässä ja minä.

Huomenna teen karjalanpaistia. Vitun kotihengetär!

2007-09-30T23:30:00.000+03:00

Iski tyhjyys. Kävin läpi vanhoja maileja. Mihin hävisi 8 vuotta? Mihin aika meni? Mitä meille kaikille tapahtui, missä te olette nyt?

Niin suuri klöntti sisällä, tuntuu että elämä vaan jatkaa matkaa ja itse katselen asemalla. Ne joskus niin oikeat valinnat tuntuu nyt niin perkeleen vääriltä.

2007-09-28T21:04:00.000+03:00

Mitäpä sitä perjantai-iltana muutakaan tekisi, kuin nukkuisi neljän tunnin päiväunet? Olisin varmaan nukkunut aamuun asti, jos en olisi herännyt siihen epämiellyttävään fiilikseen, kun tissivakoa pitkin kiirii hikikarpalot. Olin nukahtanut vaatteet päällä, eli suihkuun ja hetkeksi pystyyn. Melkoisen loistava fiilis, hetkeksi voi melkein unohtaa, että aamulla on työvuoro.

Wagner ilmeisesti sitten valmistui. Pitäisi kaiketi lähteä huomenna baariin, mutta tarkempaa tietoa mulla ei ole. Kaipa ne on tottuneet siihen, ettei paljoa tarvi informoida. Aina valmiina ja silleen.

It sucks to be a single. Unet on taas melko vallattomia - kiinalaista lesboseksiä tuntikaupalla. Mistähän nuokin oikein kumpuaa? Help me Freud.

2007-09-28T00:31:00.001+03:00

Palasin töihin rytinällä. Tästä johtuen olen nukkunut 2-6 tuntia yössä, keskiarvona 4,3 tuntia per yö. Töitä olen tehnyt keskimäärin 10,9 tuntia per päivä - tosin keskiviikon osuus oli 18,5 tuntia, joista 12,5 tuntia pidettiin palaveria. Näytän räjähtäneeltä. Puhun sekavia. Olen väsynyt. Eka vapaapäivä maanantaina, tosin silloin on yliopistoa aamusta iltaseen.

It's not denial. I'm just very selective about the reality I accept.

Facebook on vähän kuin aikuisten tiimari, sanoi nainen julkisessa kulkuvälineessä. Jep. Lomaa tähän suuntaan, kiitos.

2007-09-17T20:45:00.000+03:00

Siisteintä ikinä, suunnittelin pari paitaa ja teetätin ne netin kautta. Olis pitänyt tajuta toi jo ennen Pablon keikkaa, niin olis saatu paidat helposti ja kätevästi.

Tää viikko on ankaraa työntekoa, vaikka oonkin toisesta duunista lomalla. Perjantaina myös tiedossa tähystys ja sen jälkeen kunnon 32 tunnin työrupeama putkeen. Kaipa tuon jaksaa, on ennenkin jaksettu.

Lomalla on tullut tehtyä juttuja, joita ei koskaan aiemmin tai ainakaan pitkään aikaan. Baarissakin on luuhattu ihan kiitettävästi ja shoppailtu ihkuvaatteita. Tänään aion katsoa töllöä, wow.

Väsyttää.

2007-09-11T17:22:00.000+03:00

Loma alkoi.
Tappava darra.
Oli kivaa, monta kertaa.

Nyt en stressaa.
Lomailen.

2007-09-02T16:18:00.001+03:00

Miksi James Blunt laulaa suoraan mun sydämeen? Miksi se saa päivän hyvän fiiliksen kääntymään epätoivoksi ja ikäväksi? Miksi jokainen biisi saa mut ajattelemaan..?

Oltiin Meriharjussa suunnittelemassa. Naurua, pöhköjä juttuja, ystäviä, ruokaa, paras fiilis. Ja minä kun luulin, että voisin keskittyä itseeni enemmän. En mä pysty ilman noita olemaan, en ikinä. Jotain oon sentään oikein tehnyt. Ansainnut nuo, saanut aikaan.

Vielä muutama työvuoro ja parin viikon loma koittaa. Ens viikonloppu tulee olemaan ihana. Lauantaina yhdet huippusynttärit poissa Helsingistä, sunnuntaina Pablo Francisco. Niillä on hyvä aloittaa loma. Parasta.

Yliopisto alkaa huomenna. Pääsen töistä aamulla, käyn heittämässä verta hoitsulle ja menen luennoille viideksi tunniksi. Nukkumatta. Taitaa hieman väsyttää illalla. Taitaa hieman päähän sattua päivän aikana. Taitaa mennä melko vituiks. Vaan ei auta nyt enää.

Vitun James Blunt, lakkaa laulamasta mulle.

2007-08-28T23:45:00.001+03:00

Minulla on vähän ikävä sitä poikaa. <3

2007-08-26T20:03:00.000+03:00

Eilen oli superkivaa. Lähdettiin Jonskin kanssa duunivuoron jälkeen Shakeriin, jossa treffattiin Tanya. Kipoteltiin listaa läpi ja koska illalle ei ollut suunnitelmia, laitoin Leppikselle viestin. Paluuviesti sisälsi "mä haluun nähdä sut"-viboja ja puolen tunnin päästä törmättiinkin pojat. Jatkettiin iltaa Mollyssä viisisteen ja törmäsin siellä myös Haidiin, yläasteaikaiseen kaveriini Elinaan, pariin duunikaveriin sekä Tanyan homo-Erikiin, hassua ja mukavaa!

Kaikenlaisten kommervenkkien eli meistä riippumattomien suhdesäätöjen, taksitappeluiden, välienselvittelyiden ja drama queen-esitysten jälkeen päädyin Leppikselle yöksi. Oli ihanaa ja outoa. Ihanan tuttua, kovin turvallista ja silti kaukaista. Jotain oikeaa, jotain haikeaa. Vaan kaappasipa se mut kainaloonsa halirutistukseen ja puristi vielä ennen nukahtamista oikein lähelle. Miten ihana siinä olikaan olla.

Meidän juttu ei todellakaan ole over, kummankaan puolelta. Vaikkei tästä varmaan suuntaa olekaan mihinkään, oli se silti kiva huomata. Välittää se, oikeasti ja vieläkin. But for the record: mehän ei kyl pantu. Samalla hyvä juttu ja samalla tosi sääli, koska se homma meillä toimii niin kovin täydellisesti. Jään kovasti odottamaan jatkoa. We'll see.

Life is just so beautiful at the moment. <3

2007-08-25T11:57:00.000+03:00

Olen ollut vähän pipinä. Nautittiin viikko sitten torstaina Haidin kanssa Viltsun luona viiniä ja juustoja. Sen jälkeen käytiin katsastamassa tunnin stand up-sessio ja jatkettiin Mollyyn, johon Jenskakin sitten löysi tiensä. Jos joku ei muista viime viikon torstaita, voin paljastaa, että vettä tuli Esterin täydeltä.

Oli tosi hauskaa, juotiin liikaa, naurettiin mielettömästi ja sitten pitikin päästä jo het(/h)kuttamaan pebaa. Otettiin siis juoksut sateessa lähimpään ketkutuspaikkaan ja tanssittiin pilkkuun asti. Mua ja Viltsua tuli iskemään sellainen nuorehko somalimies - kuuromykkä. Mutta nou hätä, niin kauan kuin ei ole sokea, niin ei tarvi huolestua!

Oli hauskaa, oli ihanaa, oli melkoista! "Koo, meijän pitää lähtee useemmin tälleen ulos, koska SUN KANSSA ON NIIN IHANAA!" Voi kuinka söpöä! <3

No, vatsakipu alkoi seuraavana päivänä ja jatkui viikonlopun yli. Maanantain kontrollilabroista löytyi sitten CRP:tä satasen verran ja sehän selittikin sitten jokapäiväiset useamman tunnin päiväunet ja karmean olon. Hevoskuuria antibioottia oon nyt napsinut ja olo alkaa olla normaali. Vähän väsyttäis just nyt ja koska illalla pitäisi mennä Jonnan kanssa baariin, tekis mieli ottaa vielä pienet päikyt ennen töitä. Ei vaan taida ehtiä.

Katsotaan törmäänkö Leppikseen, sen viime viikonloppuisten kännipuheluiden jälkeen ei hirveesti ole kuulunut. Peikkiksen ajattelin heivata nyt ihan kokonaan.

2007-08-19T17:05:00.000+03:00

Heittäisin. Sen voltin siis. Leppis otti yhteyttä eilen. Yes please, come and fuck up my mind, will you..

2007-08-13T23:48:00.000+03:00

Hieman univelkaa? Nukahdin puoli neljä töiden jälkeen ja heräsin ysin maissa. Mitähän sitä nyt keksisi? Toivottavasti saan unen päästä vielä kiinni. Epäilyttävästi silmien takana ja sisällä tuntuu itku, eikä sitä helpota yhtään juuri päälle pärähtänyt Tracy Chapmanin Fast Car.

Töitä on tehty. Assemblyt ohi, vapaa viikonloppu kutistui 1,5 päiväksi. Hyödynnettiin kaunis sunnuntai Särkänniemessä - minä, Tanya, Peikkopoika, Ode ja Wagner. Loistava reissu, loistavaa seuraa, mahtavat vesilaitteet, hyvät sapuskat TacoHousessa ja autossa muistona 160-senttinen Marge Simpson etupenkillä, jonka Peikkopoika voitti mulle. Toki perinteiset väsytorkut piti taaskin ottaa Planetariossa, en ole vielä koskaan aikuisena pysynyt hereillä siellä.

Muutama asia seisoo to do-listalla. Ehkä tärkeimpinä opiskeluihin liittyvät. Pari rahajuttua seisoo myös. Pyykit ja tiskit seisoo. Josko taas huomenna yrittäisi töiden jälkeen? Työputki on ollut pitkä ja raskas ja jatkuu vain. TES:iä rikotaan niin että soi. Syyskuussa se parin viikon loma, joten pakko jaksaa nyt, ettei tarvitse ihan persaukisena sitten kärvistellä.

Viettänyt aikaa kainalossa. Eilen tapahtui jotain niin kaunista, että olen yhä tolaltani. Siksi kai itkettääkin. Herkkä ihminen sisälläni on kovin liikuttunut. Kylmä ihminen vittuuntuu, koska ei tiedä mitä tehdä. Olisi niin helppo hehkuttaa, iloita, hyppiä, heittäytyä. Niin moni asia tuntuu niin perkeleen hyvältä. Silti yritän olla miettimättä, yritän tolkuttaa, ettei voi, ei pysty. Ei tule onnistumaan. Ei niin kauan, kun mietin heitänkö voltin, jos Leppis joskus napsauttaa sormiaan. Pitäisi tavata se, saada selvyys. Yhteydenpito ei kuitenkaan tunnu kovin fiksulta. Mutta jos kerran tapaisi, tietäisi miltä tuntuu.. Valitettavasti Leppis ei kuitenkaan ole ainoa syy empimiseen ja pähkäilyyn, paskaan fiilikseen. Ensi vuonna tapahtuu jotain, mikä estää mua haluamasta enempää. Tai sen ainakin pitäisi estää, muuten paska heittäytyy puhaltimeen täydellä forsella.

Revin itseni vielä millin palasiksi, sanokaa mun sanoneen.

I remember we were driving driving in your car
The speed so fast I felt like I was drunk
City lights lay out before us
And your arm felt nice wrapped around my shoulder
And I had a feeling that I belonged
And I had a feeling I could be someone, be someone, be someone..

2007-07-29T09:23:00.000+03:00

Edellisen postauksen jälkeen kiukuttelin Peikkopojalle, joka oli mun mielestä vaan muka-kipeä, eikä lähtenyt kanssamme maanantaibaariin. Saatoin myös kiukutella sitä, etten näin ollen saisi seksiä ja sitä, että olin "turhaan meikannut ja laittanut tukan", tsiises. Lähdin kuitenkin duuniporukalla liikkeelle ja pilkkuun astihan meillä meni. Koitin Rocksista lähettää kännisen viettelevää tekstiviestiä Peikkikselle, mutta merenruntelema puhelimeni ei suostunut kirjoittamaan oikeita sanoja. Soitin siis taksijonosta "Ootshä hereillä, tuukshmä sinneh?"-puhelun. Uskottelin itselleni, että tein se ainoastaan, koska muilla kyytiläisillä oli sama suunta, eli omasta kodistani täysin päinvastainen.

Peikkopoika oli hieman huvittunut ylipirteästä aamutilastani ja paikalle könyämisestäni. Olihan se vähän kipeä joo ja minä humalassa, mutta puhkipanemiseksihan se silti meni. Taisin jossain välissä todeta, että olisitpa kipeä useammin tai jotain muuta yhtä romanttista.

Tiistaina käytiin sitten Peikkiksen ja Tanyan kanssa syömässä kinkkibuffassa ja kotiinpäästyäni nukuin muutaman tunnin päikkärit. Voihan sitä vapaapäivää niinkin viettää. Keskiviikkona viestiteltiin Leppiksen kanssa parin viestin verran ja tuli kiva mieli. Samanlaista bullshittihömppää kuin alkuaikoinakin, muttei sen kummempaa. Kiva kuulla, että se on ajatellut mua.

Perjantaina istuttiin Kaislassa Tanyan, Jessin ja Peikkopojan kanssa pelaamassa Kimbleä. Sain kuulla olevani kuulemma pelottava kilpailun tuoksinassa. Pah! Tahdoin vain voittaa ja voitinkin! Menin Peikkiksen luo yöksi ja sieltä suoraan 12 tunniksi töihin. Sama vuoro tänäänkin. Flunssaa pukkaa, pitäis koittaa saada sairastettua pois, kun ens viikonloppu on koko kesän ainoa vapaa. Olis tarkoitus lähteä maakuntamatkailemaan joko Turkuun tai Tampereelle. Katsotaan mihin tie vie.

2007-07-23T21:08:00.000+03:00

Värisyttää. Miten valtavan ihana fiilis onkaan se, kun seksinhimo valahtaa kropan läpi jalkoväliin ja jää sinne tykyttämään. Muisto tilanteesta saa vapisemaan, nostaa suunpielet hymyyn, aiheuttaa silmiin sameuden. Peikkopojan kanssa on erilaista, niin monin tavoin sitä, mitä pitääkin. Jotain mitä puuttui aiemmin. Tunnen itseni kauniiksi, seksikkääksi, halutuksi. En ajattele sitä, mitä puuttuu nyt.

Tartten kohta varmaan seksipäiväkirjan, koska en kehtaa tänne kirjoittaa ihan kaikkea. Ja jostain syystä juuri näistä kokemuksista tekisi mieli kirjoittaa. Kuinka löytää itsestään taas jotain, mitä ei päässyt toteuttamaan pitkään aikaan.

2007-07-22T08:58:00.000+03:00

Back in Helsinki, back at work. We sure had one hell of a week.

Silmäkulma ja varvas rikki. Sata mustelmaa, viisikymmentä hyttysenpuremaa ja kolmekymmentä naarmua ja nirhaumaa. Palaneet olkapäät, polvet ja jalkapöydät, kuivat kantapäät ja jalat väsyneet flipflopeista. Puhelin ui meressä, minä en. Mottona shortsit jalassa, sää kuin sää. Hölmöilyä, naurua, ystäviä ja lopuksi itku. Paras leiri ikinä.

Paluu arkeen 12-tuntisten työpäivien kautta. Yöunta liian vähän, univelkaa miljoona pilkku kakskytyks. Pyykkiä kasa, työpaikan avaimet ja salasanat hukassa. Uusin Harry Potter pöydällä, vissyä mukissa. Mekko päällä ja jollain kierolla tavalla maailma taas kasassa.

Ennen leiriä vietin yön Peikkopojan luona. Helppoa, mukavaa, rentouttavaa. Jälkikäteen silityksiä, hajamielisiä kosketuksia. Kotiin kolmen tunnin unien jälkeen, kamat kasaan ja leirille. Bussissa nukuin tunnin ja kuolasin. Epätodellinen fiilis - salaisuus sisällä, joka tuntui niin hyvältä. Turussa sain viestin "Panettais vähän.." ja hymyilin.

Samaan aikaan puristaa ja tuntuu hyvältä. Elämä.

2007-07-12T22:42:00.000+03:00

Tää leiri vie multa hengen. Olen niin rikki, poikki ja väsynyt jo nyt. Sunnuntainahan se vasta alkaa. Puhelinta en kanna enää mukana, ei mua tarvitse tavoittaa. Ei pysty nyt kirjottamaan, silmät sulkeutuu ja aivot sanoo pim.

Silti: Huomenna vika duunipäivä ja pyykinpesun ja välikuoleman jälkeen suuntaan baariin. Olen jumalauta siiderini ansainnut. Enemmänkin kuin jaksan edes juoda.

2007-07-08T08:43:00.000+03:00

Mulle saattaa tulla koira! Ihana, sininen pitbull-poika! Mietin vain, että onko mulla tahtoa ja voimaa muuttaa elämäni koiraystävälliseksi.. Mietin, teenkö elämäni virheen?

Mutta KOIRA! Koira on koira. Koira on kaiken sen arvoista, mistä koiran takia joutuu luopumaan. <3 Kai.

2007-07-05T00:21:00.000+03:00

Sain vihdoin nyt niitä mansikoita! Kerralla meni heti kaksi litraa, mitäs panttasivat itseään koko alkukesän ja olivat sitten vielä niin perkeleen makoisia! Eikä yhtään huonoa kokoa satsissa, mieletöntä. Some things are worth waiting for..

Puhuin töissä parin kaverin kanssa edellisen postauksen fiiliksistä. Helpotti ehkä vähän. Luulen, että tää fiilis ei niinkään oo ikäkriisiä, vaan yksinäisyyttä. Teen niin hautausmaavuoroja taas, ettei pysty hengailemaan kenenkään kanssa, kun menee työt ristiin. Nyt olis aikaa lukea, siivota, sisustaa, harrastaa liikuntaa. Noh, oon mä sentään vieraillut hammaslääkärissä ja maanantaina grillattiin. Huomenna terkkarille aika, en kyllä tajua miks, kun ei se mitään reseptejä saa kirjottaa?

Nyt tupakan kautta petiin kirjan kanssa. Nukuin viime yönä ekan kerran 10 tuntia sitten moneen moneen viikkoon. Aika ihana fiilis oli töissä, kun ei koko ajan lupannut silmä. Nyt luppaa.

2007-07-04T13:22:00.000+03:00

Mä kuvittelin, että tässä elämässä on kriisiä riittänyt tarpeeksi, mutta nyt tuntuu siltä, että mulla on ikäkriisi. Uskon ja toivon, että tää on ohimenevää, mutta tällä hetkellä tuntuu raskaalta. Duunikaveri kertoi, että poikaystävänsä oli kosaissut. Kihlat ja häät tiedossa ja ikää 25 vee. Toinen duunikaveri on seurustellut kundikaverinsa kanssa 10 vuotta, ikää myöskin 25 vee. Vuotta vanhempi pomo kyseli mitä suunnitelmia mulla on 30-vuotisbileisiini. Siis anteeks mihin? Entisellä lukiokaverilla on helvetin hyvä työpaikka, vaimo, kaksi lasta, omakotitalo keskellä ei mitään ja varmaan farmariautokin. The whole nine yards.

Mä olen elämästäni seurustellut seitsemisen vuotta enemmän ja vähemmän suhteesta toiseen siirtyen. On asuttu yhdessä, vietetty pariskuntajuhannuksia mökkeillen, puhuttu tulevaisuudesta ja ties mitä muuta paskaa. Nyt yli neljä vuotta sinkkuna, milloin mitäkin säätöä. I was supposed to be the marrying kind?

Ja mitä musta tuli? Musta tuli tän biisin naispuoleinen versio.

Cheek feat. Sami Saari - Sun täytyy

KERTO (Sami Saari):
Unohda unelmas
Ollaan tää ilta vaan
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä vaadi multa enempää

Hautaa noi toivees pois
Ne mulle liikaa ois
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä pyydä multa enempää

”Voidaaks nähä tänään illalla?”
Jes, vois väijyy jonku pätkän kimpassa
Mul on huomen vapaapäivä, ja mä oon vapaa äijä
Siks voin rauhas chillaa illat ja makaa päivät
Nyt on aikaa sulle, sohval paikka vapaana
Voidaan tsiikaa Pakoa ja kokkaa vaikka samalla
Tänään ollaan tässä, unohda muu kun
Kaikki on hyvin, jos et kurota kuuhun

(Sami Saari):
Unohda unelmas
Ollaan tää ilta vaan

Eletään hetkessä, musta ei oo enempään
Yea, sori mä en oo kenenkää nyt

KERTO (Sami Saari):
Unohda unelmas
Ollaan tää ilta vaan
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä vaadi multa enempää

Hautaa noi toivees pois
Ne mulle liikaa ois
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä pyydä multa enempää

Kyl sä tiiät, kyl sä tiiät, et mä pidän susta
Mut mä tiiän että tästä ei voi mitään tulla
Tunteet, ne mä oon oppinut hallitsemaan
Tätä poikaa sä et tuu kahlitsemaan
Edetään, mut ei vaan kantsi venaa
Tuun kai vaan aina pysyy kapakoiden kantiksena
Se on vähän säälittävää
Mut jollain näitä morkkiksii on lääkittävä

Vika on mussa, sä oot lähes virheetön
Mun pitäis sanoo se, mut en tiedä ilkeenkö
Sä taidat olla tähä leikkiin liian tasokasta
Ja muutenkin ei vaan pysty, liian hapokasta

KERTO (Sami Saari):
Unohda unelmas
Ollaan tää ilta vaan
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä vaadi multa enempää

Hautaa noi toivees pois
Ne mulle liikaa ois
Sun täytyy ottaa iisimmin, iisimmin

(Sami Saari):
En mä tahdo liikaa, jotain omaa rauhaa
Niin kuin levottomat haluaa
Piirität mua turhaan
Sori, mut en koskaan
Pysty sopeutuu sun vankilaan

KERTO (Sami Saari):
Unohda unelmas
Ollaan tää ilta vaan
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä vaadi multa enempää

Hautaa noi toivees pois
Ne mulle liikaa ois
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä pyydä multa enempää

Unohda unelmas
Sun täytyy chillata
Ollaan tää ilta vaan
Sun täytyy ottaa iisimmin
Älä vaadi multa enempää
Älä pyydä multa enempää..

Toivottavasti tää johtuu vaan seksin puutteesta. Tai ei kai se puutetta ole, jos sitä ois tarjolla. Seksistä kieltäytymistä kai sitten?

2007-07-02T15:12:00.000+03:00

Mä haluan mansikoita, ~~jäätelökoneen~~, ~~nukkua öisin enemmän kuin kuusi tuntia~~, että mulla on seuraa vapaapäivisin, että mulle jaetaan vaan kivat mainokset, mutta ei aluelehtiä, mun auton puhtaaksi, grilliruokaa, ~~Lahteen~~ (se kauppa ei enää myykään niitä juttuja, mitä mun piti haluta!), ruskettua, siivotun kodin, että naapurin kakarat lakkaa mekastamasta loma-aikana, kivoja koruja, humalan ilman krapulaa, laihtua ~~seitsemän~~ viisi kiloa, että mulle ~~soitetaan~~ ja tekstataan, ~~pitää sitä eilen ostamaani ihanaa hamosta~~, ~~ajaa Turun saaristoon kahdessa tunnissa~~, pusuja, uimaan, ~~mutakakkua~~.

Jotain sentään tullut tehtyä töiden lisäksi, vaan en kyllä ymmärrä miksei noita mansikoita ilmesty mulle! Mä haluaisin myös iltatorille, koeajamaan pari uutta autoa, nollata aivot, tehdä jotain repäisevää ja lakata ajattelemasta koko ajan kuinka pitäis, täytyis, kerkeis ja ois kiirus.

Hyvä puoli tässä on, että palkka tosiaan juoksee ihan kivasti. Ostin kakkoskoneen, ihanan läppärin. Gradukoneeksi. Kuulostaa tuhoontuomitulta, tiedän. Kolmen vuoden takuu, sinä aikana pitäis saada se kyhättyä kasaan. Plääh. Ens vuos menee enemmän tai vähemmän välivuotena. Jos sais tenttejä ja metodiopintoja kasaan, toisen sivuaineen loppuun, jotain pientä sillon tällöin. Tekis rahaa ja olis, nauttis, ei stressais. As if.

Hengaillut Tanyan ja Peikkopojan kanssa. Baareillut, nauranut, humaltunut. Jokin silti syö sisuksia, vaikka ajoittain onkin niin onnellista ja ihanaa. Eilen melkein itkin onnesta, kun tapasin X vuoden jälkeen parhaan ystäväni lukiosta vaimoineen. Todella ihana oli nähdä ja höpöttää. Ja MIKSI se näytti edelleen 19-vuotiaalta?!

Edit: piti korjata tuo vuosimäärä pois tuolta. Eihän siitä voi olla enempää kuin kolme vuotta, eihän.. EIHÄN?!

2007-06-26T16:11:00.000+03:00

Mä haluan.

Mä haluan mansikoita. Mä haluan jäätelökoneen. Mä haluan nukkua öisin enemmän kuin kuusi tuntia. Mä haluan, että mulla on seuraa vapaapäivisin. Mä haluan, että mulle jaetaan vaan kivat mainokset, mutta ei aluelehtiä. Mä haluan mun auton puhtaaksi. Mä haluan grilliruokaa. Mä haluan Lahteen. Mä haluan ruskettua. Mä haluan siivotun kodin. Mä haluan, että naapurin kakarat lakkaa mekastamasta loma-aikana. Mä haluan kivoja koruja. Mä haluan humalan ilman krapulaa. Mä haluan laihtua seitsemän kiloa. Mä haluan, että mulle soitetaan ja tekstataan. Mä haluan pitää sitä eilen ostamaani ihanaa hamosta. Mä haluan ajaa huomenna Turun saaristoon kahdessa tunnissa. Mä haluan pusuja. Mä haluan uimaan. Mä haluan mutakakkua.

2007-06-18T13:12:00.000+03:00

On niin helppo olla hiljaa. Tarkistaa blogit, lukea sähköpostit ja surffata vakkarisivut. Käydä tupakalla ihmisten ilmoilla, tulla takaisin sisälle ja sulkea ovi. Olla pimennettyjen sälekaihtimien takana ja tehdä aktiivisesti ei-mitään. Olla saamaton, olla ryhtymättä mihinkään, aikoa ja meinata. Ajatuksen tasolla olen hyväkuntoinen, laiha, kaunis. Urheilen, syön terveellisesti, asun siistissä ja trendikkäässä kodissani, luen tentteihin ja opiskelen ahkerasti. Tosiasiassa katson Jack Baueria netistä pimeässä huoneessa, tiskit seisoo koneessa odottamassa tyhjennystä, pyykit lajiteltuna kylppärin edessä, ahdan sisääni paskaa, jonka tiedän olevan minulle pahaksi, en osallistu päivän tenttiin enkä hoida harrastusasioita kuntoon saati urheile.

En ole masentunut, nyt ei vaan jaksata. Harmittaa asiat. Kaduttaa ja vituttaa. Koko kesä töissä, ei vapaata viikonloppua ennen elokuuta, eikä silloinkaan, jos en erikseen pyydä. 12-16-tuntisia työpäiviä, vapaata viikolla, kun kaverit on töissä. ÄRF. Mikä kesä? Mitä väliä on asioilla, joita ei voi jakaa jonkun kanssa?

Väsyttää. Fyysisesti ja henkisesti. Loppupeleissä tiedän kaiken olevan kuitenkin juuri niin kuin pitääkin. Nyt on vaan rikkipuhkipoikki. Oli mahtavinta viime viikolla. Kerron siitä sitten, kun ei tee mieli lyödä otsaa läpi monitorista.

2007-06-07T00:48:00.000+03:00

Ozzy Osbourne and me, we're like this

Nyt voi lisätä tavattuihin ulkomaanjulkimoihin Ozzykin. Mulla käy kyllä aina niin uskomaton munkki noiden tähtien kanssa, että wow. Lähetin kovasti Sharonille terkkuja, diggaan sen naurusta.

En oo muuten nukkunut juurikaan sunnuntain jälkeen, kun työvuorojen, koulutusten ja taas työvuorojen välillä on ollut ihan liian vähän tunteja. Huomisen kun vielä jaksaa, niin saa yhdet kunnon unet. Perjantaina onkin vika koulutuspäivä ja sitten alkaa lomalomalomaloma! Terdelle ja Mollyyn, parasta.

Jos nyt sinne petiin, duunikaverit tulee hakemaan 7,5 tunnin päästä. Onneks tiedossa on ravintolalounas ja leppoisaa Vistailua. Illalla sitten Tanyan kanssa vaellusjuttujen hoitamista ja sitä unta. Tällä viikolla jäi Jack Bauerkin näkemättä, damn!

2007-06-05T01:07:00.001+03:00

Tänään tuli ekaa kertaa ikävä sua. Sit muistin, et joo, sehän kuuluukin vaan krapulaan. Tai ainakin toivon, että tää johtuu siitä. En mä halua ikävöidä jotain mitä ei ollutkaan. Että me juotiinkin; sidua ja kaikki värit viiniä läpi. Olin niin kamalan pätkässä, kun kotiin taapertelin, että hetken oikein nauratti. Tai olis naurattanut, jos ei olis ollut siihen aikaan yöstä niin perkeleen kylmä. Aamulla joku inha ihminen soitti ihan liian aikasin. Olis kerrankin saanut nukkua, vaan ei.

Tää on rankka viikko. Koulutusta, töitä aamusta yöhön. Pitäis valmistella ens viikon lomaakin. Väsy.

2007-06-03T15:03:00.000+03:00

Taas tuli heitettyä 17-tuntinen työpäivä. Tottakai ulkona oli sitten yks tän kevään näteimmistä keleistä ja me vaan kärvisteltiin sisällä. Nyt on pannu vähän sekasin, kun nukkumaan pääs aamuviideltä ja puol tuntia on nyt koittanut tässä herätellä itteensä. Pitäis lähtee serkun synttäreille istumaan pihalle, syömään herkkuloita ja kittaamaan alkoholia. Ah.

2007-06-01T23:37:00.000+03:00

I'm such a sucker for love stories

Tänään näin vihdoin Mamma Mia-musikaalin kokonaan. Ei oikeastaan paskempi ollenkaan, vaikkakaan en kyllä maksais siitä ihan koko lipun hintaa. Hieno show, hienot lavasteet, söpö rakkaustarina, piilopervoja kohtauksia, eikä Abban biisitkään ei enää saaneet voimaan pahoin. Näköjään kaikkeen tottuu. Huomenna sitten vika vuoro noissa bileissä ja ens viikolla pitää repiä löystynyt työmoraali esiin jostain tosi syvältä. Ozzya ja kaikkea, sitten alkaakin loma.

Muutin hieman blogin väritystä. Piti tulla kesäisempi, mutta tulikin prinsessampi. Kelpaa silti. Nyt vois pikkuhiljaa mennä nukkumaan, vaikka Peikkopoika viritteleekin kovasti keskustelua. Ei vaan oikeen nappaa just tällä hetkellä, univelkaakin ihan tarpeeks ja huomisesta tulossa rankka ympärivuorokautinen työpäivä. Sunnuntaina sitten ihanasti relaa, sukulaisia, herkkuja, alkoholia ja Tanya! <3

Hah, onpa osuva horoskooppi, arvatkaa kuka?! ;)

Ohdake 7.1. - 3.2.

Piikikäs ja pelottava. Viljelijöiden kiroama kasvi, johon karjakaan ei koske. Ohdakkeella on hankalan kasvin maine ja vaikean ihmisen leimaa kantavat valitettavasti usein myös ohdaketyypit. Ventovieraiden on vaikea lähestyä itseään suojelevaa, sulkeutuneelta vaikuttavaa ohdaketta ja monet karttavat häntä tinkimättömyyden, suorapuheisuuden ja "piikikkyyden" vuoksi. Ohdakkeen tuntevat tietävät hänen kuitenkin olevan ahkera, tunnollinen ja usein jopa itsetuhoisen velvollisuudentuntoinen. Ohdake sopii hyvin tehtäviin, joissa vaaditaan itsenäisiä päätöksiä ja vastuunkantamista. Hän vaatii paljon itseltään ja muilta eikä aina tule toimeen ihmisten kanssa, joiden näkemykset poikkeavat hänen omistaan. Ohdake voi kuitenkin kouluttaa itsensä hyväksi kuuntelijaksi ja yhteistyöntekijäksi. Ohdakkeen yksityiselämä on yksityistä eikä hän päästä lähelleen kaikkia, ei edes halua miellyttää kaikkia. Läheistensä ja erityisesti oman perheensä vuoksi hän on kuitenkin valmis uhrautumaan.

2007-05-31T12:08:00.001+03:00

Uudistustyö etenee, pohjoisosien asukkaat ovat ottaneet raivaukset vastaan positiivisesti. Pientä vastarintaa on esiintynyt tonnikalapurkkien edustajalta, jonka mielestä uudet rajoitetut asuinalueet aiheuttavat kiistaa öljy- ja vesilajikkeiden keskuudessa. Värväsin perinteistä aasialaista tehokkuutta kookosmaidon muodossa erottamaan näitä kiistanalaisia alueita ja tilanne on toistaiseksi stabiili. Veitsilaatikko on ottanut uuden Fiskarsin jengin vastaan avosylin, vahvistuihan niiden asema haarukoihin nähden nyt huomattavalla enemmistöllä. Lusikoiden suunnalta ei ole kuulunut juuta eikä jaata, ne kun eivät malta lopettaa lusikointiaan hetkeksikään. Kyltymättömät irstailijat!

Mitään kummajaisuuksia ei keittiöstä ole löytynyt, eikä tavaroiden paljous todellakaan tullut yllätyksenä. Raivauksen jälkeen pitää käydä vähän astiastoa läpi ja mahdollisesti luopua tai siirtää muihin maisemiin osa kamoista. Ensimmäiseen omaan kotiin ostetuilla lautasilla tuskin on niin paljon tunnearvoa, että niitä kannattaisi ehdoin tahdoin pitää kuvioissa mukana. Mielipidetiedustelua ei ole vielä tehty, mutta uskon, että nekin kaipaavat pois nurkista pölyttymästä.

Tänään olis yhden työkaverin läksiäiset, palaveria ja illalla taas Mamma Miaa. Mun aivoista puolet on liuenneet Abban mukana johonkin Areenan (toimimattomaan) ilmastointijärjestelmään. Täytyy kattoa, jos kävis polttamassa viimeisen laillisen tupakan duunin jälkeen kivassa pikkujuottolassa. Vaan nyt kuuluu tiskirättien suunnalta kutsuhuuto palata orjatyöhön..

2007-05-31T00:53:00.000+03:00

Tiija sai mut kuuntelemaan Maroon 5:ia. Imaisin ton levyn jossain vaiheessa koneelle ja koska kotona ei juuri ehdi olla, saati kuunnella uutuuksia hirveen intensiivisesti, on se jäänyt vähemmälle huomiolle. Nää biisin sanat kuitenkin jäi mieleen ekan kerran, kun kuulin tän biisin radiosta. Kirjoitin ne jo sillon ylös kännypäiväkirjaan erään ikävähkön tapahtuman seurauksena. Nyt lähinnä hymyilyttää koko episodi, näköjään mulla on ennustajan lahjoja. :)

I still don't have the reason
And you don't have the time
And it really makes me wonder
If I ever gave a fuck about you

Give me something to believe in
Cause I don't believe in you
Anymore, anymore
I wonder if it even makes a difference to try
So this is goodbye

Eteinen tuli siivottua ja pestyä vähän pyykkiä. Jatkanen eteenpäin pohjoissiipeen huomenna keittiöön ja sitten makkariin. Jostain syystä olkkari tuntuu työhuoneen ohella aina vähiten inspiroivalta. Siellä on muutenkin liikaa virikkeitä, kuten esim. koruntekovälineet ja helmet. Pitäis värkätä jotain kivaa kesäjutskaa jossain välissä. Kun tietäis vaan missä välissä olis semmosta aikaa. Huomasin just, että eka tentti tulee ihan kohta ja oon lukenut 12 sivua koko neljän kirjan matskusta. Voi olla, etten enempää juuri ehdikään, kun ens viikolle pukkas kolme koulutuspäivää duunin puolesta. Ihan jees, vaikkakaan en tajua miks moiset pitää järjestää jossain vitun JÄRVENPÄÄSSÄ?

Mulla on niin kevyt ja hyvä olo. Ihan kuin loppuvuodesta ennen koko plääh-episodia. Oon kasvanut taas hieman itsenäni, muuttunut, oppinut. Euroviisuissa kokemani vahva onnellisuudentunne toistui tänään pikkusateessa köpötellessäni töistä kotiin. Ihana, kaunis, vahva minä! Ihana kesä, ihanat suunnitelmat! Se, kun istuu pimeässä puolialastomana oman pihan portaalla, polttaa tupakkaa, haistaa raikkaan ilman ja tietää kaiken mahtavan olevan edessä. Voiko olla mitään parempaa? Voiko olla mitään parempaa kuin hyvä olo itsensä kanssa ja tieto siitä, että asiat on niin paljon paremmin itsellä kuin niin monella tuntemallani ihmisellä?

2007-05-30T13:25:00.000+03:00

Oon joskus varmaan maininnutkin, että tää kämppä muistuttaa aika-ajoin useamman poikamiehen asuttamaa väliaikaisboksia. Nyt on kuitenkin tultu siihen pisteeseen, että väliaikaisratkaisut ja "olkoon toi nyt hetken tossa"-sijoittelut on päätetty hoitaa kerralla kondikseen. Aloitin eteisestä. Eteinen on aika iso osa tätä kämppää, siitä kuitenkin kuljetaan kahteen huoneeseen, sekä muualle asuntoon. Eteinen on kätevä paikka pinota päivittäin tarvitsemiaan tavaroita eri kohtiin: koulukirjat, työkamat, ostokset ja posti. Ylimääräistä skeidaa kertyy tietysti ihan järjettömästi.

Pelkästään eteisestä löytyi mm. seuraavia yllätyksiä:

- 3 korkkaamatonta kirjakaupan muovikassia sisältäen ei-opiskeluun liittyviä kirjoja
- 4 muovikassia, joissa uusia vaatteita, kahdessa vain parit sukat ja alusvaatteet
- n. 8-10 pakaste- tai muuta säilytysrasiaa (puhtaita, töissä mukana olleita)
- 30-100.000 naistenlehteä, joista osa täysin koskemattomia
- paperikassillinen mainoksia ja muuta paperiroskaa
- 5 eri laukkua sisällään kaikennäköistä sälää
- X kpl baari-, taksi- ja ravintolakuitteja
- 8 avaamatonta palkkakuittikuorta
- 4 avaamatonta Nordean tiliotetta
- 4 kpl puhelinluetteloita
- 8 tyhjää tupakka-askia
- 2 täyttä samalaista
- 4 purkkia tonnikalaa

Lisäksi eteisessä seisoo ehkä 5-7 muovikassillista palautuspulloja. Suurin osa pulloista on puolilitraisia kivennäisvesiä - ai miten niin ostan sellaisen joka päivä?

To be continued.. Urakka jatkuu.

2007-05-30T00:26:00.001+03:00

Tummat silmät, ruskea tucka.. Eiku.

Kiva päivä. Olin Jessin kanssa lounaalla ja syötiin ihanat pihvit. Harmittavasti kävi kuitenkin taas niin, että Jessi sai salaattikastikkeesta allergiakohtauksen, vaikka oli erikseen varmistanut, ettei ruuassa saa olla mitään, mille se on allerginen. Vittumaista, luulisi tolla alalla kuunneltavan asiakkaita. Onneksi sentään tajusivat antaa rahat takas.

Oli kiva laittaa hamonen päälle, kun oli niin nätti päivä. Raskastahan tuollainen kuumuus on näin alussa, ei tullut todellakaan juotua tarpeeks. Kaupungilla jotkut hajut teki tosi pahaa ja vaikka olin syönyt, alkoi töissä pyörryttää taas ikävästi. Muistuu turhan elävästi mieleen viime syksy, kun jokaiselta baarikeikalta sai tulla kotiin sydän syrjällään peläten pyörtymistä ja/tai oksentamista. Ei perkele! Söin väkisin Hese-paskaa, mutta olo ei juuri kohentunut. Inhaa, kun Areenalta ei saa mitään järkevää purtavaa ja sit tälläsinä hetkinä on pakko turvautua siihen mitä saa.

Töistä kotiin tullessa tuuli jo mukavasti ja oli pilvistä. Ei ollut enää niin raskas ja hikinen olo ja ulkona olis köpötellyt mielellään pidempäänkin. Tänään kuitenkin pitkästä aikaa väsyttää, joten taidan mennä "ajoissa" nukkumaan. Viime öinä uni on tullut vasta kolmen ja viiden välillä, eikä sekään ilman apua.

Kahden viikon päästä ollaan jo vaeltamassa. Kunpa olis hyvät kelit, tulee taas ihan mahti reissu! Tanyakin tulee takas Australiasta lauantaina. Sillon ei ehditä vielä nähdä ja sunnuntaina kutsuu serkun synttärit, mutta ehkä illalla siiderille? Mä voisin lähteä vaikka ihan kunnon baarikierroksellekin, maanantaina vasta iltavuoro. Epäilen, et Tanyan duunit kuitenkin alkaa jo aamusta, en muista yhtään. Kivaa, kun se tulee takas, on ollut jo vähän ikävä, vaikka meillä oli tossa hieman viileät välit hetken aikaa. Mulla on vähän sellainen kutina, että tästä kesästä tulee ihan huippu!

2007-05-29T00:53:00.001+03:00

Tulin hetki sitten Leppikseltä. Kaikki mitä oli, on nyt ohi. Ainakin siinä muodossa, kuin se oli aiemmin. Totesimme, että keskusteluja on ollut liikaa, homma on mennyt hankalaksi ja ei ole enää ollut niin kivaa kuin alussa. Tokihan mä tän tiesin, mutta mua noi keskustelut on auttaneet luottamaan ja parantaneet mun fiilistä koko jutusta. Leppiksen mielestä niitä ei olisi koskaan pitänyt käydäkään. Ajatellaan siis asioista niin kovin eri tavalla ja se on sitä mieltä, ettei mikään voi enää muuttua.

Mä en itse osaa oikeastaan sanoa mitään. Kaikki meni oikeestaan niin kuin se halusi. Vaikea mun on sanoakaan mitä itse haluaisin, kun en tiedä. Tiedän vain, etten halua olla näkemättä Leppistä. Haluan takaisin sen mitä oli alussa, mitä oli silloin kun ei ollut vaikeaa. Sen, mitä ei Leppiksen mukaan enää voi korjata.

Mulla on nyt jo ikävä. Kainaloon, nukkumaan viereen, hassuttelemaan. Mietin mitä sanoisin, mitä tekisin, tajuamatta että niin ei välttämättä koskaan tule tapahtumaan. Tajuamatta, etten ehkä koskaan saa enää koskettaa, olla kainalossa. En vaan pysty hyväksymään sitä nyt, en sen jälkeen kun tänään nähtiin. Päivällä mulla oli ihan pirun hyvä olo. Kävin hammaslääkärissä (juurihoito, ei yhtään kamalaa!), ostamassa kielikoruun ihan oikean korun, shoppailemassa. Fiilis oli ihan huippu ja en oikeastaan olisi halunnut edes jutella enää. Kuulla asioita, joutua sanomaan. Silti, oli pakko kysyä, oli pakko saada tietää - muka ainakin. Vaikka mulle olis riittänyt, ettei koskaan enää puhuttais moisista. Ollaan vaan, niin kuin ennenkin.

Luin päiväkirjasta merkinnät viime ajoilta ja en voi yhtyä Leppiksen sanomiseen, että ei olis ollut enää niin usein kivaa. Päinvastoin, ollaan nähty paljon useammin (mitä nyt mun tenttien aikaan) ja on ollut hirmumukavaa. Tiedän kyllä, että mulla on valikoiva muisti. En halua, enkä jaksa muistaa ikäviä asioita kovin pitkään. Niin se oli seurusteluaikoinakin. Asiat puhuttiin ja ne unohtui. Vaikka sanotaan, ettei voi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin monesti se on kuitenkin multa onnistunut, jos asiat on keskusteltu selviksi. Miksi velloa pahassa, jos voi olla hyvääkin?

Nyt odotan. Leppis ei halunnut koskettaa mua, ei halunnut mua lähelleen. Halusi olla yksin ja mennä nukkumaan. Tulin siis kotiin. Mun tapahan käsitellä asioita olis ihan toisenlainen. Mä olisin halunnut läheisyyttä, tiedon siitä, etten ole paska. Ettei se mitä meillä oli, ole täysin pyyhitty pois. Molemmat kuitenkin myönsi, että välittää toisesta. Mä vielä enemmän kuin se. Mä välitän, todella paljon. Siksi en voi antaa sen mennä. En voi antaa valua hukkaan kaiken sen, mitä itsestäni uskalsin kertoa ja antaa. Sen kaiken, mistä sain niin paljon.

Täytyy kuitenkin sanoa, että arvostan sitä ihmistä todella paljon. Vaikkei se aina olekaan ollut mua kohtaan reilu tai ihana ja se on tehnyt paskamaisia juttuja, niin mä arvostan sitä. Sellaisena kuin se on. Mä arvostan, ettei se toiminut omaa fiilistään vastaan. Musta on hienoa, että se on niin vahva, että tein mä mitä tahansa, niin en koskaan saisi sitä poljettua. Siksi mä siitä pidänkin, se ei ole luuseri. Se tietää, ainakin joissain asioissa, mitä se tahtoo. Tosin, mä näen kuinka sekaisin se on, kuinka rikki ja kuinka tavallaan yksin, mutta silti mä en voi tehdä sille asialle mitään. Voin vain olla olemassa, käytettävissä, lähellä. Jos se niin tahtoo.

Tavallaan mä olen vihainen itselleni. En kuitenkaan osannut luottaa tarpeeksi, en osannut tarpeeksi arvostaa sitä mitä on. En osannut antaa ja olla läsnä niin kuin se olisi tarvinnut. Mä pelkäsin, mä ahdistuin, mä halusin, ettei muhun satu. Mä olen vihainen, että vielä neljän vuoden jälkeenkin eksän tekemät paskat vaikuttaa muhun. Kuinka siis edes voisin tuomita Leppistä, että se tuntee samoin ja sen erosta on vielä vähemmän aikaa? En voikaan, enkä niin teekään. Jokainen meistä haluaa suojella itseään, olla varovainen.

Mä toivon niin kovin onnellisuutta sille ihmiselle. Mä toivon, että mä voisin antaa sille edes osan siitä. En tiedä, mitä jatkossa tulee käymään. En todellakaan tiedä. Mä olen tahtomattani tehnyt ison loven meidän väliin ja kadun sitä varmaan pitkään. Silti, jossain sisällä on toivo siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Oli se sitten miten tahansa. Tunteet laimenee ajan myötä, eli voihan olla etten Leppistä vuoden päästä muistakaan. Silti toivoisin, että voisin säilyttää siitä edes pienen palan sydämessäni. Muistona siitä, kuinka tunsin jotain jo kuollutta. Muistona, että oikeasti tässä maailmassa on vielä hyviä ihmisiä jäljellä.

Tykkään susta. Vitusti. Niin paljon, että mua sattuu just nyt. Sattuu ne asiat, joista just kirjoitin. Kaduttaa, harmittaa. En vain osannut, en ollut tarpeeksi. Toivottavasti jonain päivänä tapaan ihmisen, joka osaa katsoa myös mun virheiden läpi, nähdä mut niiden takana. Tehdä olon turvalliseks, niin että uskallan jälleen tuntea, luottaa. Toivon, että sä tapaat jonkun, joka on sun arvoises ja jonka takia susta tulee ehjä. Jonkun, joka saa sut nauramaan ja tuntemaan olos hyväksi. Oot sen ansainnut enemmän kuin moni meistä. Samaa toivon itselleni. Ja tiedän, että me molemmat se onni vielä saadaan. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.

Jos vain saisin kuulua elämääsi, enempää en pyytäisi. Katsotaan soiko puhelin, vai odotanko turhaan. Tällä hetkellä en jaksa kovasti toivoa. Mitä sä musta enää haluaisit? Sulla on kavereita ja ystäviä tarpeeksi, seksiä saa kuulemma koska vaan. Mitäpä mulla olisi sulle enää annettavaa?

Itkettää. Ei tän pitänyt mennä näin.

2007-05-28T13:00:00.001+03:00

Univelka on kasvanut niin isoksi, ettei seittemän tunnin unet tunnu missään. Ei oo levännyt olo, nuppi tuntuu oudolta. Pakko kuitenkin tässä kärvistellä, on hammaslääkäri parin tunnin päästä eli hitaasti, mutta varmasti tästä pitäis liikahdella. Aika muksa fiilis, kaipa se uni edes sen verran auttoi, että jaksaa hymyillä heti aamusta. Fiilikseen kyl auttaa teekupponen ja tää musiikki taustalla. Jotenkin ollu tota musiikkia nyt niin paljon ympärillä, et yks päivä töissä tuli ihan outo fiilis, kun mikään ei soinut. Pitää alkaa kantamaan mp3-soitinta taas töihinkin.

Vaikkei näitä meemejä kukaan lue, niin tulipa taas tämmöisen täyttöpyyntö. Kyl noi vastaukset tietysti jotain ajatusmaailmasta ja vastaajasta kertoo.

Oletko koskaan toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta?
- Aina silloin kun olen harmistunut jollekin naispuoliselle ihmiselle tositosi pahasti. Ois niin parasta päästä sanomaan, että ime huora mun munaa. Nimimerkillä "Ole hyvä ja haista paska" ei toimi naispuoliseen lipuntarkastajaan yhtään niin hyvin!

Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä?
- Luottamus, yhteiset intressit ja samanlainen huumorintaju.

Kamalin tunne maailmassa?
- Ois kiva vastata nälkä, mut kai se taitaa olla pelko, että läheisille kävis jotain ja samalla jäis itse yksin..

Mikä saa sinut noloksi?
- Eipä juuri mikään. Tai tietysti, jos joku tuttu ihminen nolaa tahallaan, mut se on eri asia.

Mikä saa sinut onnelliseksi?
- Yleensä tosi pienet jutut. Jäätelö, siideri ystävän kanssa. Hetket, joissa olo tuntuu hyvältä. Se, kun ei tekemättömät asiat stressaa.

Oletko koskaan ajatellut, että kuolet?
- Pakostakin.

Tutustutko helposti ihmisiin vai onko se hankalaa?
- Tutustuminen on helppoa, lähelle päästäminen vaikeaa.

Kuinka monelle ystävällesi voit puhua KAIKESTA?
- Kolmelle ja äidille.

Onko söpöä kun poika punastuu?
- Heh, minkä ikäisille tää on tarkoitettu? Kai se on vähän söpöä, joskin kai vaan kiltit pojat punastuu ja kiltit pojat on aika turn off.

Punastutko muuten helposti?
- Kuulemma, jos hämmennyn jostain. Muuten en kyl.

Oletko epäonninen?
- Joskus tuntuu siltä, kun miljoona asiaa ottaa ja läsähtää samaan aikaan vituiks. Mutta pääasiallisesti on semmonen fiilis, että oon onnekas, kun oon saanut ne asiat, joita mulla nyt on.

Kumpi on parempaa: britti- vai jenkkihuumori?
- Riippuu tilanteesta. Molemmat iskee ihan eri tavalla.

Onko teillä ihastuksesi kanssa yhteistä laulua mistä pidätte molemmat?
- Minkä ihastuksen? Kai meillä aika samanlainen musiikkimaku on, jos tähän nyt valitsen Leppiksen.

Onko hän täydellinen?
- Kukapa olis.

Milloin viimeksi nauroit todella makeasti?
- Eilen. :D

Luokitteletko ihmisiä?
- Jollain tasolla, ainakin ihmisiä, joita en tunne hyvin. Mutta tää ei tarkoita mitään tarkkarajaista lokerointia.

Milloin oksensit viimeksi?
- Luojan kiitos siitä on jo jonkin verran aikaa! Yäh.

Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa?
- Jos voisin ylipäätään, niin tuskin se ikää katsoisi, jos tuntuisi siltä.

Hymyiletkö koskaan?
- Täh? Aina kun mahdollista.

Oletko nauranut tänään?
- En vielä tänään, yksinään harvemmin tulee naurettua, jollei sitten oo tehnyt jotain hölmöä. :)

Onko puhelimessasi turhia numeroita?
- Pyrin poistamaan ne heti, kun ne käyvät turhiksi.

Mitä on tehtävä, että sinut saa hymyilemään ?
- Eipä hirveesti. Siihen riittää ihan pienet jutut.

Mistä sait viimeksi mustelman ja mihin?
- Jostain syystä mustelmoidun aika helposti. Olkapäässä oli taas yks mysteerimustelma, ei mitään havaintoa mistä se tuli, niin kuin ei yleensäkään.

Tahtoisitko tutustua johonkin tiettyyn ihmiseen paremmin tällä hetkellä ja miksi?
- Muutamaan työkaveriin, joiden kanssa on kivint olla töissä.

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
- Shrek 3! Apua, piparkakkupoika!! Aaahahaha!

Oliko hyvä?
- Toimi ihan jees.

Mitä katsoit eilen illalla TV:stä?
- Jack Baueria.

Onko kädessäsi sormusta?
- Pari vakkarisormusta, joita ilman ei oikeen osaa olla.

Milloin viimeksi suutuit?
- En oikein osaa suuttua kunnolla enää. Joskus kiukuttaa ja harmistuttaa, mutta kun oikeasti suutun, se on harvinaista. Vittuuntua saatan kyl, mut se ei oo läheskään sama asia.

Milloin viimeksi kävit leffassa?
- Piti käydä eilen, mutta aikataulut meni vituiks.

Mitä teet huomenna?
- Yks palaveri ja töitä, ei muita suunnitelmia vielä.

Jos olisit eläin, mikä olisit?
- Varmaan joku, jota voi paijata. Baby-hippo! Ne on suloisia, ainakin Prahassa oli.

Jos saisit yhden toiveen, mikä se olisi?
- Toivoisin kykyä uskoa itseeni enemmän.

Mikä sinusta tulee isona?
- Ope. Toivottavasti myös hieman viisaampi, kokeneempi ja onnellisempi.

Haluatko naimisiin?
- Vaikea sanoa, tavallaan kai kyllä kaikki haluaa. Tärkeintä kai olis, että se parisuhde tuntuu oikealta ja hyvältä, oli sitten sormusta tai ei.

Mielummin liian kylmä vai liian kuuma?
- Hah, miten voisin valita? Se on aina jompikumpi. :D

Voiko seksistä keskustella?
- No todellakin.

Jeps, nyt suihkuun ja hampilääkärille! Mitähän kivaa tää päivä tois tullessaan? Jessi ainakin ehdotteli näkemistä, siisteintä! Pitkästä aikaa muuten sitaatti:

"Kerro jo M:stä! Oliko seksuaalista kanssakäymistä?!"
"OliKIN! Jotain pientä!"
"Kerro jo seksuaalisesta!"
"KerronKIN!"
"Oliko silli tupeella?!"
"EI VITTU!!"

2007-05-28T00:52:00.000+03:00

Teinpä testin tuolla ja tuloksesta voin olla osittain aika samaakin mieltä. En tosin ole ajatellut itseäni kovinkaan ylpeäni ihmisenä, mutta toisaalta tunnistan senkin piirteen itsessäni. Onneksi tuo huumorintajuttomuus ei ole syntipuolella kovin korkealla ja sen vastahyve suhteellisuudentaju taas ensimmäisenä hyveissä.

Naurattaa tuo välinpitämättömyys, kun olen täysin on-off-ihminen, eikä kädenlämpöiset asiat juuri hetkauta suuntaan tai toiseen. Tiedän myös, etten ole maailman helpoin ihminen anteeksiantamisen suhteen. En tarkoita, että kantaisin kaunaa, mutta joitakin asioita on vaikea unohtaa, vaikka ne mielessään anteeksi antaisikin. En ole kyllä ihan varma onko ahneuden vastakohta viisaus, mutta kaipa sen niinkin voi ajatella.

Hyveitä:

Suhteellisuudentaju: 16
Lojaalisuus: 12
Viisaus: 12
Kohtuullisuus: 10
Rakkaus: 9
Jalo joutilaisuus: 8
Oikeudenmukaisuus: 8
Anteeksiantavaisuus: 7
Hiljainen tieto: 6
Pyhä huolettomuus: 6
Urhoollisuus: 6

Syntejä:

Ylpeys: 13
Hekumallisuus: 7
Murehtiminen: 7
Tietämättömyys: 7
Hengen velttous: 6
Huumorintajuttomuus: 5
Vatsan palvonta: 4
Vihamielisyys: 4
Kateus: 3
Välinpitämättömyys: 3
Ahneus: 0

Testin ja koko ohjelmasarjamme lähtökohtana on ollut ajatus seitsemästä kuolemansynnistä: Ylpeys, Ahneus, Kateus, Vihamielisyys, Hekumallisuus, Vatsan palvonta ja Hengen velttous. Mutta koska ohjelmasarjan tuli täyttää yksitoista ohjelmapaikkaa, niin mukaan piti kaivaa lisää syntejä (kuolemansyntejä oli alun perin 25). Mukaan otettiin vielä Murehtiminen, Välinpitämättömyys, Tietämättömyys ja Huumorintajuttomuus.

Kuolemansynneillä on ajateltu olevan myös vastakohtansa, jokin perustavaa laatua oleva hyve. Tällä kohtaa näkemyksissä on ollut tosin paljon suurempaa kirjavuutta. Ohjelman ja testin tekijät ovat päätyneet seuraaviin ratkaisuihin: Ylpeydellä on vastahyveenään Urhoollisuus, Ahneudella Viisaus, Kateudella Oikeudenmukaisuus, Vihamielisyydellä Anteeksianto, Hekumallisuudella Rakkaus, Vatsan palvonnalla Kohtuus ja Hengen velttoudella Jalo joutilaisuus. Murehtimisen vastahyve on Pyhää huolettomuus, Välinpitämättömyyden Lojaalisuus, Tietämättömyyden Hiljainen tieto ja Huumorintajuttomuuden vastahyve on Suhteellisuudentaju.

2007-05-28T00:26:00.000+03:00

Mitä mä HALUAN? Vittuku tietäis. En mä ees tiedä mikä tässä on näin vaikeeta, kun hetkittäin kaikki on niin helppoa ja ihanaa. Oon ollut tän kevään monella tasolla onnellisempi kuin esim. syksyllä. Oon tehnyt juttuja, jotka on musta jees, oon saanut olla minä, oon saanut olla terve. Osasyy onnellisuuteen on varmaan myös Leppis, onhan sen seurassa ollut kivaa. Harvoin tapaa ihmisiä, joiden toivoisi jäävän elämään, eikä vain jatkavan matkaansa. Leppis on parhaimmillaan sellainen. Ei tässä iässä enää niin tapaa ihmisiä, joista jaksaisi välittää pidempään kuin hetken. Jotka olis samalla aaltopituudella senkään vertaa, että niistä pitäisi ja haluaisi olla niille kiva.

Mulla on ollut niin kiva fiilis itteni kanssa, että en haluais sen loppuvan. Tiedän, että se loppuu sillä sekunnilla, kun Leppis on lopullisesti förbi. Syy ei varmaankaan ole edes se, etten koskaan näkis sitä enää. Varmaan kyse on enempi luopumisesta ja menettämisestä. Siitä, että on antanut itsestään, ollut heikko, haavoittuvainen ja luottanut. Luopuminen on aina ikävää ja paska fiilis seuraa hetken aikaa. Ja tiedän jo nyt, että Leppiksen tapauksessa se olis isompi juttu, syistä jotka mainitsin ekassa kappaleessa.

Alotin tän postauksen kirjottamisen 22:45 ja siitä on nyt puoltoista tuntia. Samalla oon surffannut, laittanut mailia ja jutellut Miiran ja Minnan kanssa sekä kumonnut siideriä. Olo on oikeestaan ihan mukava. Ulkona ukkostaa ja sataa aivan järjettömästi, mulla soi repeatilla Rihannan Umbrella, joka on muuten kesäbiisi 2007, ihan tiedoksi niille, jotka eivät tätä tienneet.

When the sun shines
We'll shine together
Told you I'll be here forever
That I'll always be your friend
Took an oath Imma stick it out 'till the end
Now that it's raining more than ever
Know that we still have each other
You can stand under my Umbrella
You can stand under my Umbrella

Kai sitä pitäis koettaa nukkumista jossain vaiheessa. Viime yöt on menny ihan liian vähillä unilla ja päivät liian vähillä syömisillä. Eilen huimasi ekaa kertaa ja mieleen muistui pyörtyminen töissä viime kesänä. Pitäis tsempata, jaksaa ittensä takia. Ehjätä sitä, minkä nää viimeaikaiset tapahtumat on repineet rikki. Kun kuitenkin tällä hetkellä fiilis on ihan kiva ja tykkään elämästäni itteni kanssa, vaikka nyt onkin toi sitsueissön päällä ton yhen kanssa. Katotaan tuleeko tästä lasta tai paskaa, veikkaan jälkimmäistä jäteautollisen verran.

2007-05-26T13:35:00.000+03:00

En mä tiedä olenko mä rakastunut. Miten mä voisin tietää, kun en tiedä mitä se tarkoittaa, miltä se tuntuu? Ihastuminen oli helppo myöntää, se on kuitenkin vielä niin pieni juttu. Luulen, että rakastumiseen tarvitaan kuitenkin paljon enemmän kuin hetkiä. Mä tiesin, että toi on mahdollista, että mä vaan sanon ne asiat. Kesken lauseen plurpautan ne suustani ajattelematta etukäteen. Miettimättä tarkoitanko. Edes tajuamatta itse, mitä olin sanomassa.

Oon punninnut fiiliksiäni ja tajunnut, että en mä voi olla rakastunut. En niin vahvassa merkityksessä, kuin tolle sanalle usein painoarvoa annetaan. Mä tykkään joo, varmasti monella eri tasolla. Samalla mä kuitenkin olen kirjoittanut tänne kyllästymisestä, epäilyistäni fiilisteni suhteen. Jos sama ihminen voi olla mulle hetkittäin yhdentekevä ja välillä koko hyväntuulisuuteni lähde, niin tuntuu se oudolta. Mä tiedän, ettei tunteita voi kytkeä päälle ja pois, joten miten voisin välillä sitten olla niin kylmäkiskoinen koko meidän juttua kohtaan? Jos olisin rakastunut.

Leppis sanoi, että mä esitän jääprinsessaa ja että se on tökeröä. En mä ole tietoisesti sellainen ollut. Se itse osaa olla tosi kylmä ja välinpitämätön, ei päästä lähelleen. Onko siis mikään kumma, että itsellänikin menee varmistin päälle, jos koen oloni turvattomaksi ja ei-halutuksi? Mun mielestä se on ihan normaalia. Etenkin kun tässä nyt on käyty keskustelua jos jonkinlaista. Etenkin, kun se on osannut olla mulle tosi paskamainen, vaikkakin on pyytänyt jälkeenpäin anteeksi ja sanonut kivoja asioita.

En mä halunnut minkään muuttuvan. Mulle riitti just se mitä oli. Toki mä inhoan sitä, että mun tekemiset ja olemiset ei riitä sille. En saa olla liian lähellä, enkä liian kaukana. Hieman tekee olon epämukavaksi, kun ei tiedä miten päin olla, että kelpaisi. Että ei tulisi satutetuksi. Toisaalta, musta olis kiva tietää, että tää juttu on jotain jollain tasolla merkityksellistä. Että mua ei pyyhitä pois sopivalla hetkellä, vaihdeta uudempaan malliin. Vaan, että kaiken tän jälkeenkin musta välitettäisiin, mun kanssa haluttaisiin olla ja mä olisin jotain jollain tasolla tärkeää. Elämäntilanteet ja jutut muuttuu, mutta tietyt asiat säilyy. Musta olis kiva säilyttää se mitä meillä oli. Ne kivat jutut.

Vaikea sanoa mitä tästä eteenpäin. Jutellako ja jatkaako omia teitään? Jutellako ja päätyäkö johonkin toiseen ratkaisuun? Jotenkin tuntuu, että asioita on jäänyt niin paljon epäselväksi. Mitä tarkoitit sillä ja sillä, miksi reagoit näin ja miksi mulle tulee sellainen fiilis siitä ja siitä.. Leppis väittää, että miehet sanoo ja käsittää asiat niin kuin ne on ja naiset lukee niihin eri merkityksiä. Silti, kun eilen puhuttiin, se osasi kääntää omat sanomisensa niin, ettei koskaan sellaista ole tarkoittanutkaan tai luki mun sanomisiin, tekemisiin ja reaktioihin sellaista mitä en itse koskaan olisi edes tullut ajatelleeksi. En edes ole tajunnut, että jonkin asian voisi käsittää niin kuin se on käsittänyt.

En mä halua jotain, joka ei halua mua. Mutta siihen mä en voi vaikuttaa. Olisin voinut ehkä tehdä joitain asioita toisella tavalla, olla työntämättä kauemmas, olla tekemättä nopeita ratkaisuja. Meistä jokainen kuitenkin tekee niin kuin itselle sillä hetkellä parhaaksi kokee, oli se oikein tai väärin. Joskus kaikkia asioita ei voi perustella ja selitellä, siltä vain on tuntunut, pelottanut, ahdistanut.

Pakko lähteä suihkuun ja töihin. En saanut nukuttua, en oo syönyt. Välitilat on mulle mahdottomia, koski ne sitten tekemättömiä työ- tai opiskelujuttuja, ihmissuhteita, keskeneräisiä stressinaiheuttajia tai mitä vaan.

2007-05-25T15:58:00.001+03:00

Tasan viisi kuukautta sitten tapasin Leppiksen. Päivälleen viisi kuukautta myöhemmin se on kaikki ohi. Paluuta mihinkään ei ole. Sanoin rakastuneeni.

Nyt ei voi muuta kuin itkeä hetken ja koittaa jatkaa matkaa. Miehiä on maailma täynnä-kommentit auttaa yhtä vähän kuin sitruuna ihottumassa. Kukaan niistä ei näytä yhtä hyvältä kuin Leppis, kellään ei ole samanlaista huumorintajua, kukaan niistä ei ole Leppis.

Miks tän piti tapahtua just nyt? Miks tää sattuu enemmän kuin halusin?

2007-05-23T01:48:00.001+03:00

Mihinkään tenttiin mene, se on kesäloma jo nyt! Nukun vihdoin huomenna univelat pois, käyn kampaajalla hakemassa kesätupeen ja ehkä vähän shoppaamassa, jos aika riittää. Illaksi taas esinaisistelemaan töihin. Mun ensimmäinen varsinainen ja oikea pomovuoro oli tänään ja kaikki meni hirmumallikkaasti. Sonera hieman töppäili ja taisi kyykätäkin jotain, yhteistyöpartnereilla oli enemmän hommaa kuin laki sallii ja tila oli tunkkainen ja kuuma, mutta se on ihan normia, muuten menikin ihan oppikirjan mukaan. Taidan olla ihan kiva pomo ja hyväkin vielä, ai että!

Töiden jälkeen oli ihku fiilis, eikä nukuttanut yhtikäs ollenkaan! Lähdettiin Eekan kanssa kruisimaan ja syömään Mäkkiin hampit. Nyt kivistää vatsaa, mutta ehkä sen kestää. Poskiontelontulehdus ei liene sittenkään vielä oli, vasemmalla tykyttää taas. Ärf, ei jaksais!

2007-05-22T11:59:00.000+03:00

Pitkästä aikaa tuli taas haettua vähän musiikkia koneelle. Perinteisen seuraksi latailin vähän kaikennäköistä helposti saatavilla olevaa. Voi että mitä ihanuuksia, uusia ystäviä! Daughtrya olen fiilistellyt tämän aamun hieman nuutuneena. Tein torkuttamisen ennätyksen, kaksi tuntia neljän minuutin välein! Taisi väsyttää ja hieman alkoi herätysbiisikin vituttaa jossain vaiheessa. Olisi pitänyt siihen tenttiin lukea, mutta nyt alan kallistua siihen ajaukseen, että skippaisin sen kokonaan. Katsotaan nyt miten töissä saa luettua, mutta eipä taida esimiehenä juuri olla aikaa mitään muistiinpanoja tehdä. Toki voisin vetäistä allnighterin, mutta ne ei oikein sovi mulle..

Eilen illalla olin jostain syystä kovin onnellinen. Ehkäpä muuttunut "stabiili" tila Leppiksen kanssa vaikuttaa positiivisesti, samoin edessä oleva tenttivapaajakso. Pitkään himoitsemani tv-taso ja pöytäkin ovat ehkä ensi viikolla tulossa kämppään ja oma koti ilahduttaa aina. Istuin myöhään portailla ja huomasin miten valoisaa oli vielä ja linnut lirkuttelivat. Kämpässä muurahaisia ja itseruskettavasta paskaraidat. Kesä!

2007-05-21T20:53:00.001+03:00

Muah, kaveri lähetti tämmösen teinix-homman ja pitihän tähän sit vastata, kun niin kärtti tekemään.

Olen:

1. Polttanut tupakkaa
2. Juonut alkoholia
3. Nukkunut samassa sängyssä vastakkaista sukupuolta olevan kanssa
4. Nukkunut samassa sängyssä samaa sukupuolta olevan kanssa
5. Suudellut samaa sukupuolta olevaa
6. Harrastanut seksiä
7. Katsonut pornoa
8. Ostanut pornoa
9. Kokeillut huumeita
10. Tehnyt huumeita (TEHNYT? :D)
TOTAL: 8

1. Ottanut särkylääkkeitä
2. Ottanut jonkun muun reseptilääkkeitä
3. Valehdellut vanhemmilleni
4. Valehdellut ystävälleni
5. Livahtanut salaa ulos kotoa
6. Tehnyt jotain laitonta
7. Viillellyt itseäsi
8. Satuttanut toista tahallisesti
9. Toivonut jonkun kuolevan
10. Nähnyt jonkun kuolevan
TOTAL: 9

1. Harrastanut kimppaseksiä
2. Ollut ulkona koko yön
3. Syönyt paketillisen jäätelöä yksin
4. Ollut terapeutilla
5. Ollut katkaisuhoidossa
6. Värjännyt hiuksesi
7. Kielisuudellut
8. Ollut auto-onnettomuudessa
9. Ollut yökerhossa
10. Ollut baarissa
TOTAL: 8

1. Ollut villeissä bileissä
2. Ollut strippiklubilla
3. Juonut enemmän kuin kolme kaljaa yhtenä yönä
4. Ollut kesälomalla Floridassa
5. Nuuskinut kaikkea (WTF?)
6. Käyttänyt mustaa kynsilakkaa
7. Käyttänyt käsirautoja
8. Käyttänyt bändipaitoja
9. Kuunnellut räppiä
10. Omistanut 50 Centin CD:n
TOTAL: 7

1. Pukeutunut gootiksi/goottimaisesti
2. Pukeutunut pissikseksi/pissismäisesti (??)
3. Pukeutunut punkkariksi/punkkarimaisesti
4. Ollut ulkona alasti päivällä
5. Varastanut jotain
6. Ollut liian kännissä muistaaksesi mitään
7. Sammunut
8. Pyörtynyt
9. Ihastunut naapuriin
10. Huomannut jonkun livahtavan salaa huoneeseesi (??)
TOTAL: 7

1. Livahtanut salaa jonkun muun huoneeseen (lasketaanko hotellihuone?)
2. Ihastunut parhaaseen ystävääsi (naapurin Turo @ 7vee, ah)
3. Ihastunut parhaan ystäväsi poika/tyttöystävään
4. Ollut konsertissa
5. Ollut kutsuttuna huoraksi/lutkaksi
6. Kutsunut jotain huoraksi/lutkaksi
7. Omistanut auton
8. Rikkonut ikkunan
9. Käynyt suihkussa vastakkaista sukupuolta olevan talossa (no hui?)
10. Harjannut hampaasi jonkun muun hammasharjalla
TOTAL: 9

1. Sanonut Tupacin olevan lempiräppärisi
2. Nähnyt K-15 elokuvan
3. Nähnyt K-18 elokuvan
4. Lintsannut koulusta
5. Ollut leikkauksessa
6. Haavoittunut vakavasti
7. Joutunut oikeuteen
8. Livahtanut ulos ravintolasta maksamatta
9. Sammuttanut ison tulipalon
10. Valehdellut ikäsi
TOTAL: 8

1. Omistanut/vuokrannut asunnon
2. Rikkonut lakia poliisin läsnäollessa
3. Pettänyt poika/tyttöystävääsi
4. Joutunut ongelmiin poliisien kanssa
5. Jutellut vieraan kanssa
6. Halannut vierasta
7. Suudellut vierasta
8. Ollut vieraan autossa
9. Ollut ahdisteltuna
10. Ollut sanallisesti ahdisteltuna
TOTAL: 9

1. Tavannut jonkun jonka tapasit netissä
2. Ollut tietokoneella 12 tuntia putkeen
3. Puhunut puhelimessa 4 tuntia putkeen
4. Katsonut telkkaria 12 tuntia putkeen
5. Suudellut parhaan ystäväsi poika/tyttöystävää
6. Ollut kutsuttuna huonoksi seuraksi
7. Ajanut kännissä
8. Haukkunut jotain
9. Maannut sohvalla vastakkaisen sukupuolen kanssa
10. Luntannut kokeessa
TOTAL: 8

Voisko joku kehitellä tästä aikuisten version?

2007-05-21T00:44:00.000+03:00

Pahoittelen, että täällä on nyt ollut hieman hiljaista. Pakko tehdä töitäkin välillä, tässä on kovasti lomailtu tenttilukemisen välttelyn ohella. Huomiseen tenttiin tässä vielä hetken ajattelin lukaista, puolet kirjasta olis sit takana pienellä panostuksella ja huomenna aamusta jos suuntais yliopistolle lukemaan, niin kaipa tuo läpi menis, toivottavasti. Sitten olis keskiviikkona KEVÄÄN VIKA TENTTI (!!) ja elämä voi taas alkaa. En jaksa ajatella niitä viittä kesätenttiä, joista isoimpaan on aikaa vajaa kuukausi. Kyllä ne sitten joskus hoituu, jos on hoituakseen..

Mutta kirjoitetaanpa seksistä, ettei mene ihan itsensä toistamiseksi jälleen. Vietin yön Leppiksellä melkein kahden viikon näkemistauon jälkeen ja aluksi oli hieman nihkeää. Olin itse etäinen, kun en oikein osannut olla ja silläkin taisi nuppia kivistää niin, että ei jaksanut vetää viihdemiehen roolia. Seksi oli kuitenkin jälleen hurmaavan maukasta. Ei mitään kikkailua, mutta kunnon laatukamaa. Jälkeenpäin meni lörpöttelyksi piiiiitkästä aikaa. Ei mistään kummista puhuttu, ihan vaan yleisesti höpötettiin.

Yön nukuin suht huonosti, oon nähnyt niin paljon unia viime öinä, etten tiedä mistä ne kumpuaa. Aamulla mietin, että olisin lähtenyt kotiin ja jättänyt toisen sinne jatkamaan unia. Ei viitsi häiritä pyörimällä ympyrää, kun ei kuitenkaan enää unta saa. No, ei meistä kumpikaan enää unta tarvinnut ja aamuisen terassihetken (aamupala Espanjassa-simulaatio) jälkeen vietettiin taas aikaa makkarissa. Holy Mother of Hesus, mitä bangbangia! Pelkäsin jo sänkyparan puolesta, mutta hienosti kesti loppuun asti sortumatta alta. Sanoinkin, että meidän kannattais nähdä vähän harvemmin, jos kerran homma menee jo yli asteikon niillä kerroilla.

Lähtöä tehdessäni onnistui Leppis kuitenkin taas sitoutumiskammoillaan närkästyttämään mut ja ajattelin autossa, että helvetti kun voi olla herralla vaikeaa! Samassa naulakossa roikkuva pyyhe tai punaiset hiuskiehkurat lavuaarissa ahdistavat niin paljon, että siitä pitää tehdä oikein numero. Ookoo, tavallaan ymmärrän, mutta kun se on jo hieman WANHA JUTTU. Tässä on puol vuotta melko tarkalleen varisteltu tukkaa pitkin kämppää, suihkuiltu ja jopa kerran unohdettu tavarakin sinne, iik! Miten se oikeesti jaksaa vielä ottaa stressiä tosta? Ei jaksa ymmärtää.

Illalla sit juteltiin ihanan kehittävästi ja hedelmällisesti puhelimessa ja selviteltiin asioita. Mä pyysin anteeksi joitakin aiempia sanomisiani ja tekemisiäni, joilla epäilin olevan vaikutusta herran vaiheiluun ja se lupasi koittaa olla rauhallisemmin jatkossa. Mukava fiilis tuli puhelun jälkeen ja tänään olenkin miettinyt taas helliä juttuja pitkästä aikaa. Niin se mieli heilahtelee. Uskon, että vaikka tässä nyt ollaan molemmat parkkiintuneita sinkkuja ja tyytyväisiä vallitsevaan olotilaan, niin meillä saattaa olla ihan kivoja hetkiä vielä edessä. Monesti hitaasti etenemällä asiat on luiskahtaneet ihan kohdilleen, mikäs sen tärkeämpää kuin että molemmilla on hyvä fiilis, tapahtui mitä tapahtui. Pitkästä aikaa mulla on hyvä olo tän meidän jutun suhteen. Ei enää omistushalua tai möksäilyä kummaltakaan puolelta, toivottavasti ainakaan. Muista KISS-sääntö: Keep It Simple, Stupid!

Vaan nyt vähän Jaffaa, tupakka ja hetki Pohjois-Amerikan tutkimista. Kyllä tää tästä, kohta pääsee jo terassillekin niin, ettei tarvii paleltua. Tenttien loppumista toki pitää käydä juhlistamassa!

2007-05-17T21:51:00.001+03:00

For fucks sake. Hereillä 24h, töitä takana melkeen saman verran. Särkee päätä. Josko petiin?

2007-05-16T00:06:00.001+03:00

Tää on pitkä meemi, aattelin eka tehdä vaan osan, mutta sitten jäinkin tähän notkumaan. Mm. Tiijalta ja Herkulta tää.

1. Kuka olet kahdella sanalla? Minä itte.
2. Mitä pizzasi päälle laitetaan? Harvinaista herkkua, mutta voisi laittaa vaikka kinkkua, pekonia, sipulia, ananasta, paprikaa, jauhelihaa, herkkusieniä.. Noin alkuun.
3. Ruotsi vai englanti? English, please.
4. Pelkäätkö hammaslääkäriä? Jouduin just perjantaina käymään, enkä pelännyt niin paljon kuin yleensä. Oli mukava vanhempi rouva, eikä moittinut tai parjannut. Menen uudestaankin!
5. Milloin olit viimeksi lentokoneessa? Heinäkuussa 2006 Prahasta kotiin.
6. Pidätkö sateesta? Jos ei tartte olla ulkona tai ainakaan mennä mihinkään tärkeeseen paikkaan.
7. Onko sinulla silmälasit? Satunnaisesti imagolasit.
8. Minkä vaihtaisit itsessäsi? Vaikea sanoa. Hampaista kun puhuttiin, niin ehkä ne voisi oikoa ja valkaista. Tai sitten vaihtaisin rasvaprosentin pienempään.
9. Minkä väriset sukat sinulla on nyt? Ei kotona pidetä sukkia!
10. Mitä ensimmäisessä tekstiviestissäsi, saapuneet -kansiossa lukee? "Saanko pummia sulta kyydin Itiksen suuntaan?!" Ei ollut ensimmäinen, eka oli liian henkilökohtainen.
11. Oletko hyvä matematiikassa? Mielestäni ihan hyvä.
12. Mitä aiot tehdä ensimmäisenä kesälomapäivänä 2007? Ensimmäisenä kesälomapäivänä varmaankin pakkailen ja pyykkään. Terassillakin voisi käydä. Toisena kesälomapäivänä suuntaan pois Helsingistä.
13. Oletko koskaan voittanut missään netin kilpailussa? En muista?
14. Mitä radiokanavaa kuuntelet? Autossa joskus surffailen kanavia, muuten kyllä pauhaa cd.
15. Mitä yhteistä sinussa ja äidissäsi on? Aika pitkälti ulkonäkö, huumorintaju ja toinen nimi. Äiti on leppoisampi ja ymmärtäväisempi.
16. Mistä luulet, että muut tunnistavat sinut? Tukasta ja naurusta, mikäli ymmärsin kysymyksen oikein.
17. Tomaatti vai paprika? Paprika, tomaatti menee vain salaatissa raakana tai aurinkokuivattuna.
18. Minkä väriset verhot huoneessasi on? Missä näistä? Tässä huoneessa vihreät, makkarissa siniset, olkkarissa punakeltaiset ja keittiössä keltavihreät.
19. Mikä kappale soi nyt päässäsi? Boten Anna. Puhelin soi just, siksi.
20. Mitä sanoit viimeksi ja kenelle? Puhelimessa "Kiitos avusta, mä infoan!"
21. Paljonko kello on? 23:39.
22. Missä huoneessa olet nyt? Työhuoneessa.
23. Onko huone siisti vai sotkuinen, nyt? Aika sekainen.
24. Onko sinulla ollut monta reikää hampaissa? On muutama, pari löytyi perjantaina :(
25. Osaatko paistaa lettuja? Helmikuussa totesin, että osaan. Tuli hienoja. En kuitenkaan harrasta, pannareita tuli joskus tehtyä. Muurinpohjat on kuitenkin parhaita!
26. Onko sinulla sisaruksia? Pikkuveikka.
27. Minkä nimen antaisit pojallesi? Riippuu varmaan miltä poika näyttää ja mitä pojan isi on mieltä. Ehkä jonkun erikoisen, mutta perinteisen.
28. Pidätkö moottoripyöristä? Juu.
29. Mikä pari on paras unelmakämpässä? En osaa sanoa, kun en seurannut.
30. Oletko kateellinen jollekin? Satunnaisesti ehkä sitä, kun kaverit pääsee reissailemaan paljon ja itse joutuu homehtumaan töissä.
31. Minne matkustaisit, jos lähtisit huomenna? Thaimaahan tai Malesiaan. Uuteen-Seelantiin tai Afrikkaan. Kanadaan ja Brasiliaan! Kaikkialle menisin!
32. Mitä pelkäät eniten tässä maailmassa? Että äidille tai veljelle sattuisi jotain. Että jäisin totaalisesti yksin.
33. Uskotko jumalaan? Jonkinlaiseen, en välttämättä kristilliseen.
34. Itkettääkö? Tasaisin väliajoin. Ilosta ja surusta.
35. Omistatko niittivyön? En tod.
36. Ilkka jääskeläinen vai 50cent? 50cent, en tiiä kuka on Ilkka.
37. Minkä puhelimen omistat? Nokia 6131, kai? Pinkki se on!
38. Asutko kerros-/rivi-/omakoti-/paritalossa? Kerrostalossa.
39. Sattuuko sinua nyt johonkin? Ei oikeastaan, silmiin ehkä hieman väsymys.
40. Mitä olet syönyt tänään? Rahkan, kanajauhelihamättöä ja muutaman pähkinän.
41. Oletko ostanut mitään tänään? Mitä? Ruokaa, pyykinpesuainetta, lääkkeitä, uuden hammasharjan, -tahnan ja -lankaa. Kohta pääsee kokeilemaan!
42. Onko sinulla parasta ystävää? Kolme. Muut ei voi olla parhaita!
43. Missä kuussa sinulla on syntymäpäivät? Tammikuussa.
44. Oletko humoristinen? Jaa, onks toi sama kuin naurettava? Vai huumorintajuinen? Vai täys koomikko? Olen mä ihan hauska.
45. Oletko hiljainen vai riehutko koulussa? Olin melkoinen riehuli ala-asteella, yläasteellakin välillä. Lukiossa rauhoituin.
46. Mitä irtojäätelöä ostat kioskista? Kookosta tai valkosuklaata!
47. Käytätkö vielä sukkahousuja/pitkiksiä housujesi alla? Hyvin harvoin.
48. Oletko "allerginen keväälle"? Joskus saattaa masentaa ja sit myös pärskityttää katupöly.
49. Mitä urheilua harrastat? Semmoista mikä on kivaa :)
50. Nauratko enemmän kuin itket? Nauran tod.
51. Omistatko hyviä ystäviä? Mulla on monta ystävää, toiset parempia kuin toiset.
52. Kumpi on sinulle tärkeämpi, äiti vai isä? Äiti, aina ollut läheisempi.
53. Käytätkö msn messengeriä? On se yleensä auki, vaikken juuri käytä.
54. Kuinka paljon olet koneella päivässä? Aamuteen aikana luen mailit ja iltasella vastailen ja surffailen.
55. Onko kynsissäsi kynsilakkaa? Ihmeellistä kyllä, ei tällä hetkellä!
56. Miten hiuksesi ovat nyt? Löysällä kiemuralla.
57. Pesitkö aamulla hampaat? Juu.
58. Pidätkö huvipuistoista? Tavallaan. Joskus tulee paha olo, mutta fiilis siellä on kiva.
59. Mikä on puhelimesi taustakuvana? Ryan O'Reily pikkunäytössä ja isossa kuva kavereista, eräänä baari-iltana otettu.
60. Millainen sää on ulkona? Pimeä, pilvetön, viileä.
62. Arvaa paljonko kello on nyt? 23:54
63. No paljon se oikeasti on? 23:53.
64. Oletko koskaan lähettänyt viestiä the voice tv:seen? En tod.
65. Mikä tuo kesän? Kesäyöt, ruohon tuoksu, lämpö, kiireettömyys.
66. Tiedätkö kenen nimipäivät on tänään? Enpä muistakaan.
67. Kuinka pitkä olet? Metriseiskyt.
68. Oletko alipainoinen? En, normaali indeksin mukaan. Pelin mukaan huomattavasti yli, oman pään mukaan suurimmaksi osaksi ihan jees. :)
69. Oletko omasta mielestäsi pissis? No enpä taida olla :D
70. Omistatko raitapaitoja? Ehkä yhen t-paidan?
71. Marimekko vai micmac? Marimekon joku kiva ei-niin-tuttu-kaikille-kuosi mammalle lahjana. Muuten ei kumpikaan.
72. Monelta heräsit tänään? Olisko ollut 9:40.
73. Oletko käynyt koskaan missään festareilla? Muutamia kertoja, mutta viime vuosina ei oo ehtinyt.
74. Mitä vihaat? Ei kai mitään voi oikein vihata paitsi jenkkejä? Ehkä taloyhtiön isännöitsijää tällä hetkellä.
75. Minkä aineen tunnilla on tylsintä? Tällä hetkellä ei ole tunteja, mutta muistelisin, että Structural Analysis oli melkoista tuubaa ja oli vaikeuksia pysyä hereillä.
76. Kuvaile päällä olevaa paitaasi kolmella sanalla? Prahasta ostettu, vihreä, toppi.
77. Oletko hyvä Twister pelissä? Alussa varmaan :D
78. Mikä on liikunnan numerosi? Olikohan se päättötodistuksessa 8 tai 9.
79. Pidätkö pienistä lapsista? En kiljuvista ja itkevistä. Niiden vanhemmat on usein myös mänttejä.
80. Kuunteletko nyt musiikkia? En, kuuntelen vaan koneen hurinaa.
81. Oletko ihastunut nyt? Joinain päivinä kyllä.
82. Mitä et tekisi vaikka maksettaisiin? Toimisi vasten omia arvojani ja moraalikäsitystäni.
83. Onko tänään ollut hyvä päivä? Hetkellisesti pyllystä, kokonaisuutena ihan normipäivä.
84. Mitä sinulle kuuluu? Ihan OK.
85. Oletko koskaan jättänyt sormia oven saranan väliin? Juuh, auh.
86. Mikä viikonpäivä tänään on? Vaihtui juuri keskiviikoksi.
87. Oletko koskaan kalastanut? Jep.
88. Mäkkäri vai Hese? Ei kumpikaan.
89. Historia vai äidinkieli? Äidinkieli.
90. Kaulahuivi vai lapaset? Lapaset.
91. Sano jotain englanniksi? I wish this questionnaire would be over already.
92. Tiedätkö minä viikonpäivänä synnyit? Tiedän. En kerro :P
93. Mikä on lempikarkkisi? Suklaat on parhaita.
94. Syötkö usein karkkia? Harvemmin, mutta sokerikoukkujen aikana lähes päivittäin.
95. Ovatko ukkosmyrskyt kivoja? Jos on jonkun kanssa, ettei yksin pelota!
96. Onko sinulla mielikuvitusystävää? Joskus puhelen yksinäni, kai se olis kivempi jos joku sen kuulis?
97. Tiedätkö jääkiekon säännöt? Juuh.
98. Minkä muotoiset makaronit ovat kivoja? Tagliatelle.
99. Kirjoita jonkun kappaleen kertosäkeen sanat? Come break me down / Bury me, bury me / I'm finished with you / Look in my eyes / You're killing me, killing me / All I wanted was you. (Soi nyt päässä..)
100. Mitä nyt aiot tehdä? Mennä nukkumaan. Tai ainakin sänkyyn peiton alle. :)

Näyttääpä tylsältä, vaikea lukea. Noh, en minä sitä itte lue enää! :)

2007-05-15T22:55:00.001+03:00

Lasissa minttukermalikööriä ja päällä suht ookoo fiilis. Tänään ei mennyt tentti läpi, vitutti suunnattomasti. Luovutin 45 minuutin jälkeen ja vein maikalle paperin. Ei vain pystynyt, liian hapokasta. En tiedä koska moisen ehdin tehdä, etenkin kun tää oli vika mahdollisuus suorittaa tentti vanhaan tapaan, kirja mukana. Ei auttanut kirja kyllä yhtään. Rähmä. Noh, ens vuonna sit ehkä uudella innolla. Nyt alkaa olla paukut suht finaalissa. Huomenna helppo (?) tentti ja sit enää kaks ennen kesää.

Taloyhtiön kokouksen myötä olen saanut hieman opiskella lakia. Näyttää siltä, että kokous oli laiton ja kokouskutsu liian epämääräinen. Olen ottanut yhteyttä jo lakineuvontaan, onneksi yliopistolla se on ilmaista. Oikeustieteitä opiskeleva duunikaverini on myös ollut korvaamaton apu kahlatessa läpi pykälää ja käytäntöä. Katsotaan saadaanko kokouksen päätös kumottua vai pitääkö lähteä käräjöimään. Vittumaista kyllä, se tietää rahanmenoa.

Jotenkin oon ollut vähän hukassa taas. Uskoisin, että kesä ja stressin lieventyminen helpottaa asiaa. Aion todella nauttia tästä kesästä kynsin ja hampain, vaikkakin tenttejä on tiedossa myös. Täytyy vaan raahata kirjaa rannalle mukaan. Rantakunto on vielä hieman vaiheessa tosin, mutta vakaa aikomukseni on aloittaa kuntoilu täydellä teholla taas kesän myötä.

Euroviisuista jäi muistoksi korva-, keuhkoputken- ja otsalohkontulehdus, puolikas hammas ja krooninen väsymys. Jotenkin ei edes muista noita antibiootteja nappailla, niin sekaisin kuuppa. Tiedossa ihan mukava työputki taas helatorstaina eli ei lepoa tähän suuntaan vielä. Vaan eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa. Huomenna aion siivota ja lukea tenttiin. Ja nukkua yövuoroa varten sekä ehkä tavata Leppistä. Fiilikset sen suhteen heittelee päivittäin, nyt oli pidempään jo aika valju olo, mutta kaipa tuota voisi tavata. Kun tietäis mitä haluaa, se vasta helppoa olis!

2007-05-14T00:36:00.000+03:00

Homoimmat bileet ikinä. Ihania aksentteja, höyhenpuuhkia, trendikkäitä silmälasikehyksiä, paljon eri kieliä, komeita miehiä, naurettavia asuja, puolialastomuutta, suhisevia s-kirjaimia, seksuaalivähemmistöjä, valotikkuja, kohteliaita ihmisiä, pillihousuja, loistavia efektejä, korkeita korkoja, säihkyviä koruja, nasaaliääniä, ylitsevuotavia tunteita, juopunutta kansaa. Mistä on pienet viisut tehty?

Koin viisujen aikana liikuttavan hetken. Katsoin Areenaa, showta, ihmisiä, valoja. Kuuntelin ääniä, ihastelin lavaa. Mietin kuinka saan olla osa sitä kaikkea mikä ei tule koskaan välittymään televisiosta. Hetken olin niin onnellinen, että kyyneleet kohosivat silmiini. Ei viisujen takia, vaan siksi, että on ihanaa olla minä - seurustelematon, itsenäinen minä. On ihanaa, että on mahdollisuus tehdä noita asioita, eikä kukaan kauhistele ympäripyöreitä työpäiviä, odota kotiin tai soittele perään. Sillä hetkellä tunsin itseni niin vapaaksi, varmaksi, vahvaksi. Nyt on fiilis taas hieman eri, vaikka koenkin tuon hetken vahvemmaksi kuin tämän olotilan.

Viisut. Rankka, mutta hieno kokemus. Tänään on vaan tyhjyys. Masennus, ahdistus, väsymys. Itku silmien takana pakottamassa. Epätietoisuus ja epätoivo. Niin suuri osa tästä johtuu väsymyksestä, toipumisesta. Se pieni osa tästä, joka johtuu eräästä ihmisestä, on täysin turha. Satuttava, ikävä, ei-toivottu. Mielessäni on muisto siitä, kuinka vannoin etten toisen takia itkuja ala itkemään, toisen tekoja suremaan. Kuinka päätin, ettei minua kukaan toinen hallitse, kuinka on helpompaa, kun tietää olevansa vastuussa vain itselleen.

Ei oo helppoa taas. Huomenna taloyhtiön kokous. Katsotaan lähteekö kämppä myyntiin.

2007-05-11T01:57:00.000+03:00

Oon nyt vähän hiljaa, koska nukun alimittaisia unia ja teen ylimittaista työpäivää. Notta nauttikaahan viisuistanne, me pidetään bileet pystyssä.

Unta, herätys kuuden tunnin päästä. Väsy, mut suht onnellinen, koska Mikko the original Leppis on niin aivan mussukka! <3

2007-05-08T23:17:00.000+03:00

Olis kannattanut blogata muutama tunti sitten. Olin niin kovin hyvällä tuulella. Takana oli herääminen Leppiksen vierestä, suunnittelupalaveria, henkilöstöpalaveria, ulkona syömistä Jessin kanssa, kotona Salkkareiden ääressä löhöämistä. Kiireinen päivä, mutta ihan mukava sellainen. Ysin aikaan olisin ollut jo valmis petiin, väsytti saakelisti. Hereillä olen edelleen, kun pitäis ruotsin referaatti kirjottaa ja lähettää maikalle. Huomenna tentti ja ilman referaattia ei ole menemistä. Melkein tekis mieli skipata koko paska all together.

En tiedä mikä nyt ahistaa ja masentaa. Laitoin Lepparille kivan viestin ja erehdyin perkele soittamaan sille, kun ei vastannut viestiin. (Vaikkei viesti kuulemma kaivannut vastausta, koska siinä ei ollut kysymysmerkkiä..) Se ihminen on kyllä maailman huonoin puhelinihminen. Tiedän, että täysin turhaan, mutta tulipa silti taas jälleen kerran paska fiilis. Kuunnella nyt sen saman tyypin kyllästynyttä ja väsynyttä ääntä, joka oli aamulla vielä niin kovin hyväntuulinen ja puhelias. Turha mun on siitä mitään palaa ottaa, se ei vaan osaa. Siltikään en voi välttyä tuntemasta itseäni täysin hölmöksi. Tuli vaan tylsä fiilis puhelun jälkeen. Kaduttaa, että ylipäätään soitin.

Kandin työn palautin maanantaina ihan ajallaan ja ruotsin suullinenkin meni läpi. Nyt pitäis jaksaa keskittyä enää vaan noihin viimeisiin rutistuksiin. Viiskö noita tenttejä nyt vielä on, huoh. Ja kesällä kolme. Ei vaan enää oikein paukkuja riittäis. Jos ens vuonna vaikka koittais opetella tekemään ne tentit ja hommat ajallaan, ettei tarttis tälläsiä "lukuputkia" enää pitää. Etenkään, kun en juurikaan lue. Hälläväliä, paskat siitä ja kyllä opportunisti pärjää. Mikään munkki ei kyllä nyt pelasta, jos ei ala ryhdistäytymään, se on varmaa.

Väsyttää, mutta pakko se referaatti on väsätä, meni sitten kuinka myöhään tahansa. Onneks huomenna ei sitten ookaan juuri muuta, vähän ensiapukoulutusta illalla ja sit voikin ottaa kolme Euroviisupäivää aivot narikkaan-meiningillä.

All work and lack of sleep makes Koo a dull person.

2007-05-06T22:31:00.000+03:00

666. postaus. Ei tullut viisupostausta tästä, ei. Sex, sex, sex.

Voi, kuinka mua eilen hellittiin. Kehuttiin pukeutumista seksikkääksi, silitettiin, pidettiin lähellä. Kerrottiin, että tykätään ja että ollaan hieman ihastuneitakin. On muuten kuulemma aika äijää sanoa, että lakkaa se lässytys ja pane jo mua. Kumma juttu? "Siis sulle pitää sanoa kauniita asioita, sillon kun sulla on semmonen fiilis, että itsetuntoa voi hivellä, mutta sillon ei saa, kun oot tolla tuulella? Ja mistäänhän ei voi tietää kummalla tuulella oot?" Nii-in. Ei voikaan, mutta lähes aina voittaa sillä, jos ei kauheesti puhele, vaan ottaa sen mitä haluaa. Tai ainakin antaa mulle sen, mitä haluan ja odotan saavani.

Aika huippua tuo Leppisseksi. Sääliks käy kyllä joskus yläkerran mummoa, varmaan kuvittelee, että me tehdään jotain pornoleffaa siellä. Ei sillä, siltä se kyllä on joskus tuntunutkin. Noin, nyt voi sitten tutut siellä monitoriensa takana haukkoa henkeään. Siis ei kai teihin tosissaan oo purru se mun kiltin tytön rooli? Ai ei? No hyvä, en aatellutkaan.

Huomenna opettamaan, sitten ruotsin suulliseen tenttiin (en oo harjotellut, sanon vaan, et ge mig pengar, tack och adjö), sen jälkeen pitäis tarkistaa muutama juttu prosemmasta, mahdollisesti kirjottaakin joku pätkä. Fiksusti ajelen kotiin sitten oikolukemaan sen, koska yliopiston koneilla se ei onnistu, eikä Jessillä ole Wordia siinä naapurissa. Sitten takas yliopistolle, kopsut papruista ja toiset palautukseen, toiset tenttikuoreen. Ja voilá, taas yksi päivä hukattu, sillä kellohan onkin jo iltaseitsemän tässä vaiheessa!

Voi elämän kevät. Miksei tää voi olla vaan seksiä ja pitsaa?

2007-05-05T13:25:00.000+03:00

Eilen oli muksaa. Ihana stand up, ihana Ismo Leikola! Kandin työ pitäis kirjotella vimpan päälle kuntoon, valmis palautetaan maanantaina. Nyt just on vaan toi kiinnostus melko huikeella tasolla, eli jossain ikiroudan alla. Toisaalta sunnuntaina vois sitten mennä taas kattomaan Ismoa, jos olis hommat paketissa. Tänään kun oksentais ton valmiiks, niin huomenna vois myös vähän lueskella maanantaiseen ruotsin tenttiin. On vaan melko saamaton olo, etenkin kun pitäis ehkä mahdollisesti illalla nähdä Leppiskin, viikon tauon jälkeen.

Tää kotona kirjottaminen on kyllä yhtä tyhjän kanssa. Vois lähteä yliopistolle, niin sais ainakin tehtyä, eikä menis aikaa kaikkeen turhaan. Kunhan nyt eka käynnistyis..

2007-05-03T21:38:00.000+03:00

Ruokablogista päivää!

Voi, kuinka musta tulisikin oivallinen pikkuvaimo! Tänään on kuulkaa herkuteltu pitkän kaavan mukaan, leikitty omaa ruokaohjelmaa ja leivottu. Härreguud. Jaan tämän herkkuhetken kanssanne, listallahan oli:

Surimi-katkasalaatti

rucolaa
ruukkujäävuorisalaattia
pätkä kurkkua
pieni tomaatti
pieni sipuli
aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä
pieni keltainen luumu
pala paprikaa
surimipaloja
jättikatkoja

Sekaan tietysti:
oliiviöljyä
valkoista balsamicoa
valkosipulijogurttisoosia

Kanaa fileenä

Mutakakkua kermavaahdolla

Tuo turkkilaiseen jogurttiin tehty valkosipulikastike onnistui äärettömän hyvin eli oli siis melkoisen stydiä. Tarkoituksena oli syödä sitä kanan kanssa, mutta heitin sitä myös salaatin sekaan, sillä en juuri välitä pelkästä balsamico-öljy-yhdistelmästä, vaikka se tähän sopikin erinomaisesti. Kana, surimi ja katkat eivät kiukutelleet keskenään, kana lepäsi eristyksessä omalla lautasellaan. "Yllättäen" sapuskan jälkeen nousi hullu makeanhimo ja kipaisin kaupasta tummaa suklaata ja voita. Mutakakku ilman jauhoja valmistui 15 minuutissa. Oli sen verran makeaa tavaraa, että nyt hieman öklöttää. Kaapissa olis vielä muutamia pulloja skumppaa jäljellä, vähän suu napsaisi siihen suuntaan. Taidan kuitenkin tyytyä tavissiduun. (Täytyyhän mun ylläpitää imagoa alkoholisoituneista kotiäideistä, jos kerran pikkuvaimoa leikin..)

Duunipalaveri meni jees, homma etenee. Samalla sain kesäkuun duunivuorot ja joitain pidempiä putkia tuli ja muutamia vapaita. Oikeestaan tosi kivat vuorot, jättää tilaa maakuntamatkailulle, vaikka viikonloput melkeen töissä meneekin. Esimiesvuorojakin ropsahti huimasti enemmän kuin muille kokelaille, mikä hieman jänskättää. Vaan eiköhän sen homman suht nopeesti opi, pahoille päiville ei onneks vielä osunut yhtään vuoroa.

Halipula jatkuu. Tekis mieli soittaa sille yhelle, että on ikävä. En kuitenkaan viiti, ei se tajuais. Miten se voiskaan, kun en tajua itekään? :)

2007-05-03T12:10:00.001+03:00

Lähestyn vakavasti postausta nro 666, äh. Pitänee jarrutella päivittämistä, niin voin vaikka sen kirjoituksen sitten omistaa Lordille ja Euroviisuille. Viisuiluun nyt on kuitenkin vielä viikko, enkä tiedä voinko olla hiljaa niin kauaa. Tai kai sitä voi, kun viikonloppuna on edessä vain kirjallisia töitä ja tenttiin lukua. Menestyksen tietää jo valmiiksi, tuskin kovin hääppöistä saan aikaan. Mitä enemmän aikaa, sen vähemmän tehokkaasti tulee hommia tehtyä.

Mitä sille keväälle tapahtui, joka oli taas niin kovasti edellä aikatauluaan? Ensin hemmotellaan auringonpaisteella ja lämmöllä ja sitten tulee vettä, lunta ja rakeita sopivalla cocktaililla. Toisaalta, paisuin tuossa taas kuin pullataikina, kun uskottelin itselleni, että suklaalevy päivässä parantaa tenttimenestystä, mutta ei vaikuta vallitsevaan massaan mitenkään. Eli toistaiseksi viileämmät kelit sopivat ihan hyvin, voin piilotella vaatteiden alla. Voisin tehdä räpin sanoilla "Mikä niissä hiilareissa viehttää, onko hiilarit muka prodea parempaa?" tai muuta paskaa. No, en voi olla itselleni turhan ankara. Nyt on vaan selviydyttävä näistä stressin aiheista, joita opiskelu ja muut kevään mukanaan tuomat jutskat aiheuttaa.

Ylioppilaslakki odottaa pääsyään takaisin kaapin päälle laatikkoonsa. Johan sitä tuossa peilin edessä kolme sekuntia pidinkin. Ei vaan ollut vapunpäivänä fiilistä lähteä mihinkään ja aattona lakki olisi ollut vaan tiellä. Aatosta en kovasti jaksa puhua, mutta olin kuulemma ihan vetävä pakkaus fuck me-bootseissani ja pikkuhiprakassa. Seurueeseemme kuulunut mies totesi, että oot sä Koo edelleen aika pelinainen. Niin, viime päivinä on tuntunut siltä, etten jaksaisi olla.

Mitkä lie hormonit hyrräävät tai sitten tuo vapun aiheuttama tunnemyrsky ja pitkä keskustelu erään henkilön kanssa, mutta eilen olin kovin halipulainen. Mietin kuinka olenkaan muuttunut tässä viime kuukausien aikana. Ajatukset ja asenteet ovat joutuneet uudelleenarvioitaviksi ja sisältäni on löytynyt joku pehmompi tapaus. En kuitenkaan ala ylianalysoimaan itseäni, totean vain, että näköjään se vanha koirakin oppii uusia temppuja ja kaipaa rapsutusta.

Nyt tyhjäämään pyykkikone, palaveri alkaa 50 minuutin päästä, enkä oo miettinyt uutta työaikaehdotustani valmiiksi. FAK.

2007-05-01T22:20:00.000+03:00

Vappu oli paska. Vihaan haalaripellejä. Huomenna tentti, en oo lukenut. Nyt väsyttää, joten en myöskään lue. Vituiks menee.

2007-04-29T23:40:00.000+03:00

Nopea polkkaus.

Voisin kertoa monisanaisesti, kuinka eilinen kandintyön esittelyni meni, kuinka Leppis pulttasi mulle puhelimessa täysin turhasta, kuinka purimme yksiavioisuussopimuksemme, kuinka töiden jälkeen suuntasin baariin tarkoituksenani tavata Peikkopoika ja mahdollisesti uusia toissavuotinen huumaava seksiseikkailumme.

Voisin myös kertoa vaiherikkaasti, kuinka puhuin syväluotaavan puhelun Leppiksen kanssa, kuinka luovimme itsemme J:n kanssa tilanteesta, jossa kahdesta miehestä voi valita vain toisen ja toinen pitää kohteliaasti torjua, kuinka päädyin taksijonoon Leppiksen ja kavereidensa kanssa ja kuinka menin nukkumaan äärettömän komean miehen viereen ja heräsin unisen mörön kainalosta. Krapulaisena, mutta silti onnellisena.

En kuitenkaan jaksa mennä maukkaisiin yksityiskohtiin, sillä eilinen oli niin lähellä paskan kolahtamista lehtipuhaltimeen, että huh.

Voi perkele, milloin tästä tuli näin monimutkaista? Milloin tää alkoi muistuttamaan parisuhdetta kriisissä? Missä on se alkuaikojen mukavuus, jolloin ei tarvinnut pähkätä ja kiukuta, natista ja vitistä vitun turhista asioista? Mikä tässä on näin saatanan vaikeeta, kun kumpikin tykkää?

Ihaninta oli silti Leppis, tuo sydämeni valloittanut herrasmies ja törppö. Jätkä, jolla on se teflonplayer-puoli ja se pehmo "tuu mun viekkuun"-puoli. Nyt pitää vaan selvittää, mitä yksiavioisuussopimukselle tapahtuu jatkossa... Uskon, että tää tilanne on ihan jees, tiedän vaan itestäni, että mun on vaikea uskoa, luottaa, avautua, olla minä, jos tunnen oloni paskaksi ja riittämättömäksi koko ajan. Ja senhän tietää mitä siitä taas seuraa: Heippa Leppis, jatkan matkaa!

2007-04-27T23:40:00.000+03:00

Olisi niin kiva, kun ei olisi kovin vitusti paljon töitä ja koulujuttuja. Olisi kiva, kun ei olisi stressiä. Olisi niin kiva, kun ei tarvitsisi muistaa niin montaa asiaa. Olisi kiva, jos harrastus ei veisi keskittymiskykyä muista asioista. Olisi niin kiva, kun nämä kaikki hommat olisi jo hoidettu! Olisin itse kivampi, kun ei hartioita kivistäisi ja olo olisi kuin pingoitetulla jousella. Olisin itse kivampi..

En tykkää tämmösestä välitilasta. En oo ikinä osannut elää "jotain parempaa huomista" varten. Nyt odotan kesää ja toivon, että tentit ois ohi ja läpi. Että ei tarttis tehdä muuta kuin töitä, urheilla ja naatiskella. En osaa myöskään nauttia tästä mun ja Leppiksen jutusta enää. Odotan jotain stabiiliutta tilanteeseen ja toivon, että se päivä vielä tulis. On eri asia odottaa malttamattomasti jotain kivaa kuin vain toivoa, että aika menis nopeesti ja elämä palautuis raiteilleen. Kun just tää raiteettomuus taitaa olla sitä normia kuitenkin.

Oon sekavalla fiiliksellä. Oikealla puolella niskassa on erittäin kipeä kohta ja tähdet vilkkuu silmissä. Veri ei kulje, hartiat jumii. Omasta jumituksestani sainkin ideoita tänään jotain kummallista Spa-lehteä töissä lukiessani. Tulevaan kotiin, minun ja tulevan aviomieheni ja mahdollisten tulevien lasten kotiin siis, haluan ehdottomasti maailman kauneimman kylpyhuone/saunaosaston. Lehdessä oli lähes täydellinen upotettu amme ja muutenkin rentouttavaksi tehty ympäristö. Sen haluan ja tarvitsen! Jumin ansiosta keksin myös eräälle spesiaali-ihmiselle tosi kivan synttärilahjan. Harmi, että niihin synttäreihin on vielä aikaa, samoin kuin kyseisen henkilön nimppareihin. Raportoin sitten, jos tuo joskus toteutuu.

Pitäis yheksän tunnin päästä esitellä tuo kandin työ. Vaikuttaa fiksulta ja ottaa vastaan palautetta, kritiikkiä, mitä lie. Kehuja tuskin kauheasti, luin meinaan tuotokseni viikon tauon jälkeen ja kyllä se melkoista paskaa oli. Nyt ei vaan kiinnosta sitten yhtään. Ei. Ei. Ei. Tulis jo se kesä! Tulis jo vapaus!

2007-04-24T15:03:00.000+03:00

Kai se on tää oma saamattomuus, kun lamauttaa. Koko päivä ollut vapaata, olis voinut lukea tenttiin, siivota, soitella pari puhelua. Pesukoneen sentään sain pyöritettyä. Leppiskin on ollut jotenkin niin nihkeä, että jotenkin on tullut kyllästyminen. No, nyt se äsken soitti ja kysy josko nähtäis huomenna. Kattoo nyt taas mikä sen jälkeen on fiilis. Oon vaan niin tottunut heittämään hanskat tiskiin, jos homma menee vaikeeks. En mä kyllä tiedä mikä tässä nyt vaikeeta taas on, kaipa sitä pitäis osata olla tyytyväinen siihen mitä on. Lakata janoamasta elämäänsä sitä, mitä ei ehkä kuulukaan vielä saada.

Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan. Jep. That's me. Never satisfied.

2007-04-24T13:15:00.000+03:00

En tiiä mikä nyt on. Väsymys Ultimatum ehkä. Aurinkokaan paista, linnutkaan laula. Ei vaan huvita. Leppis-juttukin tuntuu jo niin nähdyltä. Joku miljoona tenttiä vielä parin viikon sisällä. Koko kesä töitä.

Vittuuks täs.

2007-04-21T14:12:00.000+03:00

Kandin työ on nyt palautettu, vaikkakin siihen vielä muutoksia ja lisäyksiä tuleekin. Sanamäärä jäi 78%:iin vaaditusta, joten hieman pitää vielä tehdä hommia ennen virallista palautusta. En kuitenkaan jaksa ottaa mitään stressiä asiasta, joka järjestyy kyllä omalla painollaan. Pääasia, että kokonaisuus on nyt hanskassa ja palautettu opponenteille ja ohjaavalle maikalle.

Eilinen oli siis melkoinen päivä. Ensin kuhkimista ja viimehetken viilailua loppumetreille asti. Sitten töihin aivot solmussa ja esimiehen pakeille. Työtehtäväni tulevat muuttumaan mukavasti ja mahdollisuuksia on jatkossa periaatteessa vaikka mihin. Kouluttajan hommani elvytetään toimitusjohtajan vaatimuksesta, mikä tarkoittaa mun hommiin piristävää vaihtelua. Samoin pääsen tekemään aikamoista projektia, kun firman työvuorosuunnittelu uudistetaan täysin. Myös sanaa "esimiesharjoittelija" väläytettiin ja viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä, sain kuukauden työntekijä-palkinnon. Totta kai kaiken tämän myötä liksaa nostetaan taas lähemmäs inhimillistä ja ansaittua tasoa, joten tossa hommassa alkaa olla jo jotain järkeäkin.

Asioilla on siis tapana järjestyä. Tänään, kun olin ehtinyt jo hieman sulatella asiaa, teki mieli melkein itkeä ilosta. Hitto, että on taas mukavaa olla minä. Valmistuminen on parin vuoden päässä, alla uusi auto, asunto oma ja toinen vuokralla, töitä tiedossa vuosiksi eteenpäin. Kyllä tässä porskutetaan ihan kivasti, murheet sikseen.

Nyt tarttee lähteä työpaikalle, otan myös tenttikirjat mukaan, jos vaikka saisi kaiken tämän hyvän tuulen myötä luettuakin. Loppuis jo sade ennen huomista, niin kaikki ois lähes täydellistä!

2007-04-20T08:43:00.000+03:00

Huomenta vaan! Täällä sitä herätään viimeiseen kirjastopäivään. Kahdelta pitäis olla valmista, pitää meinaan mennä töihin hieman aiemmin, pomolla on kuulemma asiaa. Katsotaan kuinka akan käy, molempien suhteen. Evvaa jaksa stressata, eikä toisaalta sellaista kipinöivää passioniakaan löydy. Oikeestaan aika sama, kyllä tuo työ saa jo piisata, ei se paska ole.

Mielenkiintoisia vaikutuksia tolla vihreällä teellä. Lähdenpä tästä valmistautumaan siis.. Viikonloppua, itse mätänen töissä!

2007-04-18T16:12:00.000+03:00

Kandin työstä valmiina 51-70%, riippuen paljonko haluan sanoja käyttää. Tuo 70% näyttää lukuna paremmalta, uskon kuitenkin, että oikeasti ollaan jossain 62% tienoilla. Tässä voi vielä käydä niin, että sanottavaa riittää ja tila loppuu kesken. Tuskin sentään; olen tyytyväinen kunhan tuo on valmistuu, sanamäärällä ei väliä. Huomenna istunkin sitten nenä kirjoissa, graduissa ja tietokoneessa kiinni ja pakotan itseni tiristämään vielä ne 2000 sanaa, jotka puuttuvat. Jostain syystä minkäänlaista loppupaniikkia ei tuon kanssa tullut, vaikka palautus on jo perjantaina. Tosin, sen takia tuli tänäänkin tehtyä paljon laiskemmin hommia kuin olisi pitänyt.

Kohta harjoittelemaan marssimista ja sitten Leppiksen luo elvyttämään päätä. Toivon, ettei hirveästi tarvitsisi keskustella viimekertaisesta. En vaan jaksaisi, enkä osaa selittää. Toivottavasti vaan kainaloidaan ja pidetään kivaa. Jaksaa sitten huomenna taas istua tunkkaisessa kirjastossa hitaiden tietokoneiden kanssa. Plääh, että vituttaa, kun noita graduja ei saa viedä kirjastosta ulos. Pääsisi edes toiseen rakennukseen, nopeampien koneiden äärelle.

Perjantaina alkaa taas parin viikon työputki. Mikäs sen mukavampaa...

2007-04-16T21:20:00.000+03:00

Totaali-itku. En osaa itse sanoa sitä paremmin, joten..

I've been living with a shadow over head
I've been sleeping with a cloud above my bed
I've been lonely for so long
Trapped in the past, I just can't seem to move on

I've been hiding all my hopes and dreams away
Just in case I ever need them again someday
I've been setting aside time
To clear a little space in the corners of my mind

All I want to do is find a way back into love
I can't make it through without a way back into love

I've been watching but the stars refuse to shine
I've been searching but I just don't see the signs
I know that it's out there
There's got to be something for my soul somewhere

I've been looking for someone to shed some light
Not somebody just to get me through the night
I could use some direction
And I'm open to your suggestions

All I want to do is find a way back into love
I can't make it through without a way back into love
And if I open my heart again
I guess I'm hoping you'll be there for me in the end

En tiennytkään, että se kusipää-eksä onnistui tekemään niin syvät jäljet, että vielä neljän vuoden jälkeenkin hajoan palasiksi. Sisältä niin rikki, ettei ehkä enää ehjäksi saa. Suojamuurin taakse ei paista aurinko ja ehkä parempi niin. En osaa, en uskalla, arvet ei kestä.

2007-04-15T17:09:00.000+03:00

Okei, jos joskus olen mielessäni moittinut Leppistä siitä, ettei se ole kovin romanttinen, niin enpä itsekään hetki sitten vetänyt korkeimpia pisteitä kotiin. Leppiksen kaveri on alkanut seurustella ja kysyin miltä nyt tuntuu. Sain kuulla kuinka ihanaa on olla rakastunut ja viedä kukkia tytölle. Tässä kohtaa oli pakko lopettaa puhelu sanoihin "Hyi vittu, mä lähen oksentamaan!" ja rynnätä halaamaan posliinimukia. Puuskahduksella ei tietenkään ollut mitään tekemistä näiden kahden rakkaudenlähettilään puheiden kanssa, vaan eilisellä oli ehkä näppinsä pelissä. Huoh. Puhu mulle rakkaudesta, mutta oota että haen ensin ämpärin..

Oli kivaa, oli London Pub, oli seksimessut, oli Lux, oli Kalle, oli Iltakoulu, oli Rock Town, oli nakkikioski ja hinttariviinaa. Oli liian monta puhelua työkavereille, eksille ja julkimoille. Oli liikaa jokeripelaajia, -faneja ja cheerleadereita. Oli kallista taksimatkustelua ja lämmin, kesäisen oloinen yö. Oli kerrassaan loistokasta!

(Minä en tosin kuulunut niihin kännitekstailijoiden ja -soittelijoiden joukkoon, mistä oikeesti pisteet kotiin. Aamulla vasta ruikutin Leppikselle oloani ja nytpä lähdenkin sinne hoivailtavaksi. Kouluhommien suhteen tää viikonloppu oli olematon, vaikkakin ajatuksen tasolla aivan loistava..)

Edit: olen hieman kiukustunut erääseen tuttavaani, joka lukee tätä blogia ja vihjailee asiasta, muttei voi sanoa suoraan. Hoovee vaan.

2007-04-14T20:19:00.001+03:00

15 tuntia kestänyt päänsärky on vihdoin ohi. Olin varma, etten selviydy hengissä tästä päivästä. Muutaman tunnin unilla päivän opponoinnit meni vähän miten sattuu, mutta niin oli monen muunkin homma hakusessa. Kahden viikon päästä istun itse arvioitavana ja kuuntelemassa kommentteja useammalta opponentilta työstäni. Niin, siitä työstä, jonka pitäisi valmistua nyt ihan parissa päivässä.

Avasin just siiderin muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen. Suihku virkisti hieman ja kai tästä kohta käynnistyy. Vaikka kuinka uhosin, että tänään vedetään aamuun asti ja jatkot on pakolliset, niin ei taida itselläkään olla mitään kiinnostusta remuamiseen. Muutaman siiderin voisin kyllä hyvinkin ottaa. Wagner ei ole varma paikalle saapumisestaan, mutta Jessi oli ihan myönteinen näkemisen suhteen. Jos ensin kävis treffaamassa ne työkaverit ja sitten jatkaisi istuskelua sen aikaa kuin huvittaa.

Ensin vaan pitäis päästä liikkeelle. Tässä latailen puhelimeen kaikkia kivoja soittoääniä taas, Dick in a box oli aivan must! Sen saa äänekseen Jessi. Tanyalla on Kikkaa, Leppiksellä Nasia, äidillä Spicegirlsien Mama ja niin pois päin. Mulla on tuommoinen kiva ohjelma, jolla saa pätkittyä parhaat kohdat biiseistä soittoääniksi ja sen kanssa hurahtaa yllättävästi aikaa, kun alkaa pelleilemään.

Josko nyt laittamaan tukkaa ja semmoista, en edes muista koska oon viimeksi ollut viihteellä. (Muistanpa, Snoopin keikan jälkeen, eli yli kuukausi sitten..)

2007-04-13T23:23:00.000+03:00

Nää postaukset on viime aikoina olleet ehkä aika paljon Leppis-painotteisia. Mietin just, että miksiköhän näin. Kyse ei ole siitä, että homma olisi jotenkin uutta ja ihanaa, ei enää. Kyse ei myöskään ole siitä, etteikö muita asioita tapahtuisi elämässäni. Veikkaan, että kyse on lähinnä siitä, että tilanne on mulle jollain tavalla niin uusi ja outo. Joo, onhan noita miehiä ollut, mutta ei noin ihanaa, helppoa ja mukavaa. Osasyy voi myös olla se, että tilanne on jatkuvasti jotenkin.. ei nyt tulenarka, mutta epävakaa. Pyörittelen sitten ehkä näitä asioita normaalia enemmän mielessäni ja samalla ne kirjautuvat tännekin ylös. Ehkä muistaakseni, että toisina päivinä tilanne on eri kuin toisina. Mitään ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

En nyt tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen tilanteeseen. Joka kerta, kun olen kainalossa, mietin kuinka etuoikeutettu olenkaan ja kuinka hyvä fiilis on sillä hetkellä. Joskus, kun olen stressannut omista tunteistani, koittanut arvuutella toisen fiiliksiä tai arponut koska ehkä seuraavan kerran tapaamme, tuntuu hyvältä kirjoittaa jälkeenpäin, että kaikki on oikeasti juuri niin kuin pitääkin. Tuntuu hyvältä, näyttää hyvältä, ei pidä miettiä enempää. Toisaalta, miettiminen on myös ihan kivaa. On ihan kiva välittää, on ihan kiva ajatella, että toinen välittää.

Leppis heitti äsken puhelimessa ilmaan kysymyksen "Pakko kysyä, et mikä tää meijän juttu on?" Tuli hieman puun takaa, eikä ehkä siinä yhteydessä kuin noita keskusteluja yleensä käydään, mutta ihan jees, että tuli puhuttua asiasta. Me ei edelleenkään seurustella, mutta ei myöskään olla toisillemme yhdentekeviä. Molemmilla on kuitenkin niin suuri hylätyksi tulemisen ja itsensä satuttamisen pelko, että tää tilanne taitaa olla ihan passeli tällaisenaan. Tai mulle ainakin toistaiseksi. Sanoinkin, etten halua rakastua ja pistää koko elämääni paskaksi just nyt. Koska kävi miten kävi, olo kuitenkin sellainen, että turpaansa tässä ottaa kuitenkin ennen pitkää ja rankasti. Ja niin kauan kuin on sellainen fiilis, on ihan turha halutakaan enempää. Etenkään, jos ei ole varma paljonko voi antaa.

Nyt nukkumaan, huomenna aikainen herätys. Illalla lähden NIIN juhlistamaan kauden loppua. (Ellen sitten satu olemaan ihan helvetin väsynyt, jolloin ei mikään huvita..)

2007-04-12T18:18:00.000+03:00

Sivuja valmiina 10, sanamäärällisesti 25-35% valmista. Mielestäni ihan hyvä saldo ekalle päivälle, vaikka olisinkin voinut ehkä vielä jatkaa ja saada pari kappaletta lisää tekstiä. Aion kuitenkin huomenna aamulla mennä Leppikseltä suoraan yliopistolle kirjoittelemaan teoreettista taustaa ja penkomaan aiempia tutkimuksia. Jos saisi vaikka kolmekin sivua tekstiä kasaan, niin olisin jo todella hyvässä vaiheessa. Nyt ajattelin antaa pään levätä ja ehkä heittää pyykit koneeseen. Kirjoittamisesta on muutenkin hyvä pitää taukoja, aivot ehtivät työstää ajatuksia ihan toisella lailla. Pitää huolehtia, että puhelin on lähellä, jos jotain mullistavia mietintöjä pullahtelee päähän. Prinsessapuhelimessa kun on maailman ihanin muistikirja, johon olen kirjoittanut joka ilta ennen nukahtamista päivän fiilikset.

Huomisesta tulee pitkä päivä, kun menen yliopistolta suoraan töihin. Onneksi tänään kuitenkin selviää tuleeko lauantaista samanmoinen, joten en vielä jaksa stressata viikonloppua. Muutenkin tuli mukava fiilis työn edistymisestä, vaikka tiedänkin, että paljon hommaa on vielä edessäkin. Uskon kuitenkin, että yliopistolla saan paremmin hommia tehtyä kuin täällä kotona.

Oli muuten kiva herätä aamulla Bryan Adamsiin, jotain niin monin tavoin parempaa kuin seksi!

Nothing could change what you mean to me,
There's lots that I could say,
But just hold me now.

2007-04-11T23:31:00.000+03:00

Tämä on nyt vähän tälläinen päiväkirjapostaus, notta tiijätte. Tänään olin taas sijaistamassa kemian opettajaa ja olikin tosi hyvä mieli pitkän päivän jälkeen. Kaikki meni putkeen ja tuli taas vahva tunne siitä, että tuo on se homma, jonka osaan. Teen työtä, jolla on tarkoitus ja rakastan sitä. Nyt vaan äkkiä ne paperit kouraan tuolta koulusta, että saan taas opettaa täyspäiväisesti!

Kävin hakemassa puhelimeen muistikortin ja kiva tuttu myyjä antoi 40 euron kortin muutamalla eurolla! Äimistyneenä en osannut muuta kuin kiitellä ja kompuroida kotiin. Nyt on puhelimessakin biittiä jos jonkinmoista. Jokaiselle hyvälle ystille huolella mietitty oma soittoääni ja kaikkea!

Iltasella oltiin Tanyan kanssa leirikoulutuksessa, mutta hieman turhahan se oli. Uutta asiaa ei juurikaan tullut, vaan eipä tuo kestänyt puoltatoista tuntia kauempaa, joten en pahemmin valita. Nukkumaan kuvittelin suuntaavani ajoissa, mutta tässä sitä vielä törrötetään. Huomenna on kalenterissa täysin tyhjää, pitäisi tosiaan edistää kandin työtä. Otan tavoitteeksi kuusi sivua uutta tekstiä, sitten kasassa olisi jo yhdeksän. Enköhän loput saa ensi viikolla kirjoitettua, vaikka sivun päivässä. Ihme homma, ettei tuo opettaminen kuitenkaan toimi motivaattorina näille kouluhommille. Luulisi, että tekisi innolla hommia, kun on kirkas päämäärä. Vaan mihinkäs sitä siili piikeistään..

Lauantaina pitäisi opponoida pari pro semmaa ja mikäli Oulusta tulee huomenna voitto kotiin, on sen jälkeen vielä töitä. En kuitenkaan jaksa kauheasti uskoa moiseen ja tavallaan toivoisinkin, että kausi olisi jo tältä vuodelta ohi. Sitä sitten lähdettäisiin työporukalla juhlistamaan, vaikkei sunnuntain krapulapäivälle olisikaan varaa hukata yhtään opiskelutuntia. Enköhän mä kuitenkin jotenkin lutviudu näistäkin koulupaineista, jos ei muuta niin ensi viikolla parkkeeraan yliopiston kirjastoon sulkemisaikaan asti.

Nyt sitä unta palloon, ettei mene koko päivä rötväilyksi huomenna. Pus och kram!

2007-04-10T11:02:00.000+03:00

Nukuin aika mukavasti ja aamu näytti paremmalta heti. Vaa'allakin oli mukava yllätys: vaikka olen syönyt viikkokaupalla mitä sontaa sattuu, on painoa loppuen lopuksi kaikkineen kertynyt vain kilo. Tänään aletaan taas tiukalle linjalle, josko tuo vatsakin rauhoittuisi ja välttäisin sairaalakeikan. Ei enää valkoista jauhoa ja sokeria: heippa siis hiilareille, minun masu voi paremmin ilman teitä!

Tuossa aamupalaa hakiessa pidin eilisiä ajatuksiani jo hieman tyhminä. Miksi huolehdin siitä kelpaanko Leppikselle? Riitänkö, olenko tarpeeksi ihana? En voi kuitenkaan tehdä asialle yhtään mitään. Toista ei voi pakottaa välittämään ja jos toinen päättää lentää uuden kukan luo, siihen en oikeasti voi vaikuttaa. Epäilemällä ehkä jopa pahennan asiaa, ainakin jos annan epäilykseni näkyä. Turhaan siis olen mustasukkainen tai pelokas, sillä niin tapahtuu kuin on tarkoitettu tapahtuvaksi.

If you love it, set it free.
If it comes back, it's yours;
if it doesn't, it never was.

Ei voi toista rakastaa ja arvostaa, jos ei ensin rakasta ja arvosta itseään. Koitankin nyt lakata kuormittamasta sitä ainoaa minua, joka tässä elämässä saan olla. Tykkään itsestäni liikaa, jotta haluaisin ruveta hermoraunioksi hölmöjen asioiden takia. Ehkä opin pikkuhiljaa, pienin lastenaskelin. Jos Leppis ei pidä minusta minuna, niin hitot sitten! Kuka nyt sellaista suhdetta haluaisi?

Lisää vadelmateetä ja heräilyä. Sitten koneita pyörimään täällä ja pientä siivoustelua ja kouluhommia. Illalla tapaan ehkä pari Leppiksen kaveria, kun tulevat lätkäpeliä katsomaan. Itse herraan pidän nyt vähän vähemmän yhteyttä, on pakko saada kaikki koulujutut tehtyä ja meidän tapailu kovasti haittaa toimimista.

2007-04-10T00:58:00.000+03:00

Päivät lipuu ohi toinen toistaan seuraten. Toivon, että saisin käännettyä ajatukset ja tunteet hetkeksi pois päältä. Keskittyisin tutkielmaani ja en kiduttaisi itseäni. Sisälläni on jotain isoa ja ahdistavaa, joka velloo pelottavasti. Heräsin aamulla itkuuni, pakenin vessaan ja itkin itseni tyhjäksi. Palasin sänkyyn, mutten voinut koskettaa. Ajattelin - se on ohi nyt. En laita itseäni tähän rumbaan enää, en halua epäillä. Toivoisin niin luottavani, voivani uskoa. Muistin parisuhteen eksän kanssa ja sisältä kouraisi. En halua sitä samaa paskaa enää koskaan. Itseäni suojellakseni olin valmis lähtemään ja unohtamaan.

Näin kuinka silmäsi hymyilivät, kun heräsit ja katsoit minuun. Hymyilit enemmän, kun sanoin jotain mielestäsi söpöä. Otit kainaloon ja päästin muutaman kyyneleen. En voisi mennä pois, vaikka haluaisin. Tiedän, se sattuu päivä päivältä enemmän. Silti, ilman sinua, en tunne mitään. Seksin jälkeen itkin enemmän kuin koskaan aiemmin. Muistan, kun se tapahtui ensimmäisen kerran kanssasi. Luulit satuttaneesi minua ja huolestuit. Silloin tiesin tunteeni sinua kohtaan ja ne vain voimistuvat koko ajan.

En tiedä mitä teen, jos satutat minua.

2007-04-07T23:39:00.000+03:00

Viikko luiskahti ohi huomaamatta. Puolet öistä oon ollut Leppiksellä ja muutenkin yhteydenpito on nykyään päivittäistä, kun ennen saattoi olla jopa aikaa välissäkin. Kuulostaa kovasti paljon seurustelulta, ainakin ulkopuolisten korviin. Torstai-perjantai välisenä yönä herra sai mut taas kehräämään kuin pienen kissan livauttaessaan kännisiä tykkäämistunnustuksia. On se vaan niin söpö ja ihana <3.

Mulla on uus prinsessapuhelin vaaleanpunaisella burberrytimanginauhalla. Sou hot! Muutenkin on tullut shopattua viikolla. Mentalwearista pari paitaa, UnionFivesta ihku huppari ja Miquesta kivaa kotiin ja hauska lippis sekä ties mitä muuta pientä. Pitänee taas hieman rauhoittua, kun duunista on nyt vähän opintovapaata. Kaksi viikkoa aikaa kandin työn valmistumiseen ja samassa tilanteessa oon kuin aiemminkin asiasta kirjoittaessani. Paniikkia odotellessa, toisin sanoen.

Nyt nukkumaan, aamulla töitä ja illalla ehkä parisuhteilua porukalla seurapelien merkeissä tai sitten vaan ihan lötköilyä ja seksiä. Molempi parempi. Öit!

2007-04-03T00:54:00.000+03:00

Tein viikonloppuna yli 20 tuntia töitä, nukkuen vain muutaman tunnin ja kouluttautuen vaellusasioista. 27 putkeen valvotun tunnin jälkeen alkoi olo olla todella huono, ja vihdoin sänkyyn kaaduttua tuli uni muutamassa sekunnissa. Mikä viikonloppu ja mikä vapaa-aika?

Kauanko aikaa menee rakastumiseen? Missä vaiheessa se tapahtuu? Mulla on niin jännä, hyvä ja helppo olo, ettei tää ole normaalia. Leppiksen seurassa on uskomattoman hyvä olla aina ja koko ajan. Kaikki on niin höpsöä - kuten eilenkin herran rakentaessa Rakkauden Munakasta (TM). Pienet asiat on überihania.

Kroppa lysähtää aivan kohta. Pelkästään kivut ja väsymys eivät riittäneet, nyt on ihollakin merkkejä tilanteen aktivoitumisesta. Pakko mennä huomenna apteekkiin, vaikkei kortisoni yhtään houkutakaan. Unentarve vähenee, mutta muuten muutunkin psykoämmäksi valonnopeudella. Nyt ei vaan olisi varaa sairastaa ollenkaan, kolme viikkoa aikaa saada kouluhommat valmiiksi ja pakettiin.

Vilkaisin Euroviisuvuorot. Luvassa on kutakuinkin ympäripyöreitä päiviä parin tunnin unilla, mutta kaipa sen muutaman päivän jaksaa. On sitä MM-kisojakin pyöritetty. Nyt voisin kuitenkin mennä nukkumaan ensimmäiset kunnon unet sitten torstain, enkä todellakaan laita kännykkää herättämään.

Jarkko huutelee asioista, joista se ei tiedä. Mun Pugissa on kaikkea muuta kuin taviskatto! Hmph!

2007-03-29T23:50:00.000+03:00

Tänään oon nukkunut kahdet päiväunet ja edelleen väsyttää. Olo on ollut vähän kuumeinen ja vatsa kipeä, joten ei tarvii hirveä nero olla laskeakseen yksi plus yksi. Taitaa olla sairaalakeikka edessä nopeammin kuin arvaankaan. Fucking A.

Mulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä vaihtoon ensi vuonna. Päätös piti tehdä kahdessa päivässä, joten en ole lähdössä. Olisi helppoa olla tavisopiskelija vuokrakämpässä, mutta nuo kahden asunnon vastikkeet ja lainanlyhennykset, auton maksut ja muut aikuisen ihmisen velvollisuudet hieman vaikeuttaa lähtöä. Rahallisesti toi olis mulle niin iso persnetto, ettei kannata edes harkita asiaa enempää. Ehtii sinne myöhemminkin, vaikka töihin.

Mun hormonitasapainossa on varmaan taas vikaa. Kaiken pitäisi olla ihan hyvin, mutta silti on jokseenkin paska fiilis. Opiskelut ei stressaa, mutta tää terveydentila kyllä. Jonkun verran myös raha-asiat, koska kandintyötä pitäis kirjoitella ja töitä on siksi vähemmän. Leppistä on ikävä aina ja jatkuvasti, enkä oikein osaa tehdä asialle mitään. Töihin hukuttauminenkaan ei onnistu tällä hetkellä. Kovasti haluaisin jonkin varmuuden tälle asialle nyt, sen lisäksi, että haluaisin viettää jokaisen hetken hänen kanssaan.

Miks ihmeessä annoin itseni joutua tähän tilaan? Riipsraaps, raastaa!

2007-03-27T12:47:00.000+03:00

Perjantai oli kiireinen päivä. Ensin olin opettamassa uskontoa muutaman tunnin, käväisin kotona hakemassa musiikkia, ajoin veljen kanssa hakemaan auton, kävin kaupassa ostamassa viikonlopun ruoat, täytin vesikanisterit, pakkasin omat kamani ja noukin tytöt autoon. En ehtinyt syödä ennen iltakuutta, joten chillattiin hetken Hesburgerissa ennen metsään painumista.

Illalla ei oikein jaksanut kauaa nuotiolla kököttää, vaikka ostimme pari siideriä sitä varten. Uni kutsui ja nukuinkin melkein kymmenen tuntia lähes katkeamatonta unta. Olo oli herätessä loistava, eikä selkää särkenyt, kuten niin usein kyseisessä paikassa herätessäni. Pienemmät tytöt pistesuunnistivat ja puuhasivat ties mitä ja me isommat kolusimme lähimetsiä kaatuneita puita etsien ja paloitellen. Tehtiin paljon puita kuivumaan ja jätettiin muutamia runkoja vielä muillekin tehtäväksi.

Lauantai-iltana lähdettiin sitten takaisin Helsinkiin ja jätettiin nuoriso pärjäämään keskenään. Väsytti kovasti, mutta piti päästä cruisailemaan uudella autolla ja eksyttiin sitten parille baariinkin. Pilkun jälkeen heitin Tanyan ja Leppiksen kaverit kotiinsa ja menin itse Leppiksen viereen yöksi. Seuraavana aamuna oli ihana herätä, kun oli ollut ihan limulinjalla. Ulkona oli mitä ihanin kevätilma ja hieman harmitti, kun jouduin iltapäivästä lähtemään töihin. Sitä ennen vietettiin kuitenkin laatuaikaa monimuotoisesti.

Ärsyttää, että noiden hetkien jälkeen on aina niin epätodellinen olo. Toisaalta onnellinen, toisaalta vähän höpsö fiilis, kuin olisi pitkältä lomalta palannut kotiin, eikä osaisi oikein ryhtyä mihinkään. Töissä oli hieman kuumeinen ja huono olo ja kotiin päästyäni nukuinkin taas yli kymmenen tuntia.

Parin tunnin luennon jälkeen mentiin syömään Tanyan kanssa ja kaikenlaisten yhteensattumien jälkeen päädyttiin siiderille. Jessi liittyi myös seuraan, eikä siiderikään loppunut kesken. Syötiin lisää ja käväistiin Alkon kautta. Hienointa tässä ex tempore-reissussa oli se, että olin samaisena päivänä yllyttänyt Tanyan sopimaan deitit illaksi Leppiksen kaverin kanssa. Hihiteltiin, että pitäähän sitä nyt rohkaisuryyppyä ottaa. Noh, onneksi tää tyyppi on tosi rento, eikä ollut millänsäkään kun iltasella ilmestyi Tanyan luo. Sain kyydin kotiin ja toiset jatkoivat iltaa yömyöhälle. Oli kuulemma ollut kivaa, hyvä niin. :)

Tänään kävin tekemässä viimeiset kandin testit ja kotiuduin hetki sitten. Väsyttää jälleen kovasti, vaikka ihan täydet unet nukuinkin. Illalla pitää mennä Svenskaniin kattomaan teatteriskulttuuria ja sitä ennen pitäisi luukuttaa koneelle muutamat tekstit ja lähettää ne eteenpäin. Kamala, kun on tullut viime päivinä syötyä ja juotua ihan mitä sattuu, joten paino on noussut, kun nestettä kertyy kroppaan. Täytyy skarpata ja poistaa ne perjantaihin mennessä, ettei kuukauden painotavoite mene vituralleen.

Mutta nyt hetkeksi silmät kiinni ja sitten touhukasta puurtamista. Mun uus auto on ihana ja siellä soi parhaat popit! Mun kaverit on ihania! Päiväkännit on ihania! Leppis on ihana! Mä oon ihana.

2007-03-22T23:02:00.000+02:00

En osaa oikein sanoa nyt mitään. Kone on lataillut kohta 11 tuntia musiikkia ja aika hyviä biittejä onkin kovolle solahtanut. Väsyttää kovin, 9 tunnin päästä pitää olla opettamassa. Hyvä, että tulee rahaakin, koko viikon oon koululla kuitenkin pyörinyt noita kanditutkimuksia tekemässä.

Kolme yötä mennyt Leppiksen viekussa, enää ei olla puhuttu suhteen tilasta. Josko molemmat (lähinnä minä!) nyt tajuaisi olla analysoimatta tätä keissiä sen enempää. Varmaa on se, että tykätään, vaikkei mitään muuta pystyttäisikään lupaamaan. Tai ainakaan en usko, että kummallakaan olisi syytä valehdella toiselle tykkäävänsä, jos asia ei niin olisi. Huolestuttaa vain, kun tekisi mieli olla sen kanssa koko ajan. Vaikka kuinka pidän itsenäisyydestäni, olen alkanut kaipaamaan Leppiksen seuraa. Vaikkei mitään ihmeellistä tehtäiskään, tuntuu sama rötvääminen ihan turhalta yksikseen. Jos voit olla tekemättä mitään seurassa, miksi pitäisi olla yksin?

Olen jotenkin kovin ylpeä itsestäni. Tunnen niin positiivisia tunteita, enkä ollenkaan etsi huonoja puolia. Arvostan ja ihailen kovasti, mutten silti typerällä ja lapsellisella tavalla. Kovin vaikea selittää, mutta on niin mukava kun voi olla vilpittömästi iloinen toisen puolesta ja kunnioittaa tämän valintoja ja tekoja.

Huomenna uusi auto ja metsään pikkulikkojen kanssa. Harrastusasiat seisoo, vaikka tehtävä homma on he-le-ve-tin pieni. Jotenkin fiilis on vaan niin kadonnut kaikkeen. Tuntuu, että haluaa vaan hetken elää itselleen, ei itsensä tai muiden kautta. Kyllä mä hommani hoidan, vaikka ne viimetippaan nyt jääkin. Antakaa vaan hetki armoa, jooko. Jotenkin on sellainen kutina, että jossain latautuu vuosia tyhjillään ollut akku ja sitten alkaa Duracell-meno taas. :)

2007-03-19T19:06:00.000+02:00

Jos ei jaksa odottaa seuraavaa junaa, voi lähteä kahden parhaan kaverin kanssa Kallioon shoppailemaan. Pääsin itse vasta hetki sitten kotiin ja molemmat tytöt jo ilmoittivat testanneensa omia ostoksiaan, jösses! Pitäis tehdä huomista kandin työhön tulevaa testiä, mutta Leppis soitti, että lähti juuri töistä ja käski pakkaamaan ostokset ja suuntaamaan pikimmiten luoksensa. Hitto, että on naisella taas vaikiaa!

No, jos mailaan sen kandin homman itelleni ja sitten Leppiksellä vaikka sitä kattelen illalla loppuun.. Tai ehkä aamullakin ehtii, koululla pitäis olla vasta puolilta päivin.

Hyr, jännittävää!

2007-03-19T10:32:00.000+02:00

Jumalauta, mikä vaalivoitto! Ihan tuskaista oli duunissa istua ja katella lukujen muuttumista. Kepun suosio pelotti, mutta siinä vaiheessa kun SDP oli kaadettu, alkoikin jännitys pääministerikamppailusta. Pääasia on kuitenkin se, että porvarihallitus mitä todennäköisemmin tulee ja että demarit ja kepu menetti yhteensä 12 (!!) paikkaa. En voi myöskään olla iloitsematta vasemmiston kahdesta miinuspaikasta, sitä ei lannista edes yksi vihreä pilvenpolttelija lisää eduskunnassa. Mieletöntä!

En silti voi kuin ihmetellä tuota äänestysprosenttia. Vittu, näitä tämän maan luusereita, jotka sitten vielä kehtaavat valittaa. "Natosta kansanäänestys!" Just, minkä äänestyksen te ootte muka ansainneet, kun ette täytä kansalaisvelvollisuuttanne vähimmässäkään määrin? Olen aina ollut sitä mieltä, että jos ei edes yritä vaikuttaa asioihin, menettää oikeutensa kitistä.

Raskaustesti näytti yhtä punaista viivaa, huh. En sitten tiedä mihin lienevät Onnen Päivät kadonneet, mutta pääasia on se, ettei tarvitse lähteä miettimään näitä juttuja ensinkään. Eiköhän sekin aika vielä joskus tule, mutta toistaiseksi tää on ihan hyvä tilanne.

Olin Leppiksellä yötä ja oli ihanint! Tykkään siit ja seki must! Tai niin se ainaki sano!

2007-03-17T00:01:00.000+02:00

Without you, I'm not okay.

Pakko kirjottaa tää nyt tännekin, koska yleensä tästä asiasta puhuminen kääntää tilanteen päinvastaiseksi ja homma alkaa pelaamaan normaalisti. Menkat myöhässä useamman päivän. Jos huomenna ei ala tapahtua, on tiedossa apteekkikeikka. Mitään pienintäkään mahdollisuutta/syytä tälle ei pitäisi olla, joten en juurikaan ole huolissani. Toisaalta kuuden kilon painonpudotus parissa viikossa on kyllä omiaan tekemään juuri näitä tepposia.

Peikkopojalta tuli tänään viestiä, notta olenko viihteellä. Lupasin huomenna olla, vaikken oikeastaan olekaan varma jaksanko lähteä. Wagnerin ja Jessin kanssa on hieman puhetta ollut hippaamisesta, mutta tiedän, että se menee väkisinkin puhelimen kyttäilyksi ja sitä en halua. Olis helpompi vaan tulla kotiin töistä ja painaa pää tyynyyn. Tarkistaa aamulla onko Leppiksestä kuulunut vai nou.

Toisaalta olis kiva tavata Peikkistä, meidän edellisestä tapaamisesta alkaa olla puoltoista vuotta. Pelottaa vaan, että eksytään samaan petiin jälleen kerran ja se ei taida olla sitä mitä tällä hetkellä haluan, kaipaan tai tarvitsen. Tiedän, että se saisi mut kaipaamaan Leppistä vaan enemmän.

Ens perjantaina autokaupat. Pugi tulee kotiin, awww! <3